STT-IA, 29.12.2000

Liikunnallisen elämäntavan omaksuminen jo lapsena ehkäisee liiallista painonnousua ja siten pienentää aineenvaihduntasairauksien vaaraa aikuisena. Myös vasta aikuisiällä aloitettu säännöllinen liikunta auttaa välttämään ja hoitamaan aineenvaihduntasairauksia.

Suomalaisista 15-64-vuotiaista miehistä jo joka toinen ja naisista joka kolmas on ylipainoinen. Väestön vähäinen liikunta on yhteydessä lihavuuden yleisyyteen.

Niillä, jotka eivät harrasta liikuntaa, on yli kaksi kertaa suurempi todennäköisyys saavuttaa ylipainon raja kuin runsaasti ja säännöllisesti liikkuvilla. Liikunnan ylipainolta suojaava vaikutus perustuu siihen, että liikunta kuluttaa energiaa ja edistää perusaineenvaihduntaa.

Lihavuus on muun muassa ennenaikaisen kuoleman, nivelrikon, sepelvaltimotaudin, korkean verenpaineen, useiden syöpien sekä aikuisiän diabeteksen riskitekijä.

Lapsuuden ylipaino on merkittävä aikuisiän ylipainoisuuden riskitekijä, joten liikunnallisen elämäntavan omaksuminen jo pienestä pitäen on tärkeää ylipainon ehkäisyssä.

Aikuisiällä lihavuutta voidaan välttää noudattamalla pääsääntöisesti vähäenergistä ja vähärasvaista ruokavaliota sekä omaksumalla liikkuminen osaksi arkielämää.

Laihduttajalle ruokavalio tärkeä

Laihduttajalle ruokavalio on erityisen tärkeä, sillä pelkästään liikunnan avulla laihtuminen on hidasta ja vähäistä. Liikunta on kuitenkin ylipainoisille eduksi, sillä liikunta parantaa kuntoa, voi vähentää aineenvaihduntasairauksien riskiä sekä edistää psyykkistä hyvinvointia.

Vaikka liikunta pienentää rasvan määrää vain vähän, terveyden kannalta merkittävää on keskivartalon viskeraalisen rasvan väheneminen.

Liikunta on tärkeä osa uudestaan lihomisen ehkäisyä laihdutuksen jälkeen, sillä se auttaa ruokavaliolla saavutetun laihdutustuloksen säilyttämisessä.

Metabolisessa oireyhtymässä ihmisellä on samanaikaisesti useita verenkiertoelimistön sairauksien riskitekijöitä, kuten keskivartalolihavuutta, alentunutta insuliiniherkkyyttä, verenpainetautia ja veren rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä.

Metabolinen oireyhtymä lisää merkittävästi vaaraa sairastua muun muassa sepelvaltimotautiin, aivohalvaukseen ja aikuisiän diabetekseen.

Elintaso vaikuttaa

Metabolinen oireyhtymä yleistyy nopeasti korkean elintason maissa: sitä sairastaa jo joka kymmenes suomalainen (yli 10 %).

Metabolisen oireyhtymän taustalta löytyvät liikkumattomuus ja runsaasti rasvaa ja energiaa sisältävä ruokavalio. Siten runsaasti energiaa kuluttava liikunta yhdistettynä laihduttavaan ruokavalioon on aikuisella tärkein metabolisen oireyhtymän ehkäisy- ja hoitokeino.

Jo 5-10 prosentin pysyvä painonpudotus vaikuttaa edullisesti keskeisiin sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien vaaratekijöihin. Liikunnan vaikutukset tehostavat ruokavaliolla aikaansaatuja muutoksia. Liikunnan ansiosta lihaskudos säilyy paremmin ja rasvakudos vähenee enemmän kuin pelkällä dieetillä.

Lapsuudenaikaisen lihomisen ja lapsuudesta keski-ikään kestäneen ylipainon on osoitettu olevan yhteydessä aikuisiän metaboliseen oireyhtymään.

Suomalaislapsia koskeneessa tutkimuksessa on havaittu, että lapsuudessa ja aikuisiässä ylipainoisella metabolisen oireyhtymän riski on yli 50-kertainen normaalipainoisiin verrattuna. Siten on tärkeää, että lihavat lapset omaksuvat liikunnallisen elämäntavan aikuisiän metabolisen oireyhtymän välttämiseksi.

Voimaharjoittelua ja kestävyysliikuntaa

Aikuisiän diabetesta sairastaa lähes 127 000 suomalaista, ja sen esiintyvyys väestössä on kymmenkertaistunut 50 vuoden aikana. Aikuisiän diabetes on yleisin ikääntymiseen liittyvä sairaus.

Säännöllinen liikunta pienentää sairastumisen vaaraa, sillä liikuntaa harrastamattomien sairastumisriski on lähes kaksinkertainen säännöllisesti liikkuviin verrattuna.

Yhteys liikunnan vähäisyyden ja diabetekseen sairastumisen välillä on osoitettu erityisen selvästi ylipainoisilla miehillä. Tehokkaimmin liikunta ehkäisee diabetesta niillä henkilöillä, joilla on useita diabeteksen riskitekijöitä.

Aikuistyypin diabeteksen hoidossa liikunnan ja ruokavalion merkitys on hyvin tärkeä aineenvaihduntahäiriöiden korjaamiseksi. Säännöllisen liikunnan hyötyjä ovat muun muassa veren rasva-arvojen muutokset, verenpaineen lasku, insuliiniherkkyyden paraneminen ja kehon rasvapitoisuuden väheneminen.

Painonpudotus tehostaa liikunnan vaikutusta insuliiniherkkyyteen. Parhaita tuloksia diabeetikoiden hoidossa on saavutettu kestävyystyyppisellä, kohtuullisesti kuormittavalla liikunnalla.

Esimerkiksi hiihto, uinti, pyöräily ja vauhdikkaat pallopelit sopivat diabeetikoille. Lihasmassan lisäämiseksi tarvitaan myös monipuolista lihaskuntoharjoittelua.

Nuoruustyypin diabetes lisääntyy huolestuttavasti

Nuoruustyypin diabetesta esiintyy Suomessa enemmän kuin missään muualla maailmassa. Nuoria diabetesta sairastavia on noin 23 000 ja määrä on lisääntymässä huolestuttavasti.

Liikunnalla on merkitystä nuoruusiän diabeteksen hoidossa. Sairauden alkuvaiheessa liikunta voi parantaa lihasten insuliiniherkkyyttä ja pienentää insuliinin tarvetta useiden vuosien ajan.

Hyvin suunniteltu ja säännöllinen liikunta voi vaikuttaa edullisesti sairauden hoitotasapainoon ja pienentää diabeetikoilla yleisesti esiintyvien verenkiertoelimistön sairauksien riskiä. Säännöllinen liikunta mahdollisesti myös pidentää diabeetikon elämää ja parantaa elämänlaatua.

Ajassa -sivulle