Narkomaanien hiv-tilanne hälyttävä
Huumeiden käyttäjien hiv-tilanne synkkenee etenkin pääkaupunkiseudulla koko ajan. Suonensisäisten huumeiden käyttö nousi viime vuonna yleisimmäksi hiv-tartuntatavaksi. Suomessa todettiin 142 uutta hiv-tartuntaa, joista yli puolet eli 82 johtui suonensisäisten huumeiden käytöstä.Tartuntojen määrä huumeruiskuista nelinkertaistui verrattuna vuoteen 1998, jolloin narkomaanien hiv-epidemia puhkesi. Silloin kirjattiin 19 tartuntaa.
On kulunut lähes kaksi vuosikymmentä siitä, kun ensimmäiset hiv-tartunnat todettiin Suomessa. Tuolloin aiheesta kirjoitettiin kohuotsikoin ja ennustettiin hurjia uhkakuvia tartunnan saaneiden määrän kasvusta. Hiv yhdistettiin läheisesti homomiehiin, vaikka hi-virus ei ole koskaan ollut vain homojen tauti.
Kun narkomaanien hiv-tartuntaluvut ovat viime vuosina nopeasti kasvaneet, voikin olla vaarana, että hiv nähdään taas kerran vain pienen väestöryhmän eli narkomaanien ongelmana.
Ruiskujen vaihto tarpeellista
Narkomaanien tilanne on kieltämättä vakava. Kovien huumeiden käyttö kasvaa rivakasti.
Erityisen huolestuttavana voidaan pitää sitä, että huumeiden käyttäjät ovat yhä nuorempia ja entistä useampi nuori aloittaa käytön suoraan suoneen piikitettävillä aineilla.
Amfetamiini on tähän asti ollut yleisin suonensisäisesti käytetty huumausaine, mutta piikitettävä heroiini lisääntyy nopeasti erityisesti Turun seudulla. Heroiini johtaa amfetamiinia useammin yliannostuskuolemiin, koska se lamaannuttaa ihmisen hengitysteitä.
Hiv-tartuntojen ehkäisemisessä on tärkeää, että yhteiskunnassa ei suljeta silmiä tosiasioilta. On olemassa mietoja huumeita ja vaarallisempia huumeita. Huumeiden käyttötapoja on monenlaisia.
Huumeita voi piikittämisen lisäksi nuuskata, käyttää tablettimuotoisesti tai polttaa. Hiv-tartuntojen sekä maksakirroosia ja maksasyöpää aiheuttavan c-hepatiitin ehkäisemiseksi tarvitaan ruiskujen ja neulojen vaihtotoimintaa, huumeidenkäyttäjien terveysneuvontatyötä sekä opiaattikorvaushoito-ohjelmien lisäämistä.
Suonensisäisten huumausaineiden käyttäjien osalta tutkimukset osoittavat, että tehokkain keino hiv:n torjunnassa on käytettyjen huumeruiskujen ja -neulojen vaihto uusiin sekä terveysneuvonta.
Moniin suuriin kaupunkeihin onkin Suomessa viime vuosina perustettu ruiskujen ja neulojen vaihtopaikkoja. On kuitenkin hyvä muistaa, että piikkihuumeiden käyttäjiä on myös muualla kuin Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa.
Kouluilla tärkeä valistajan rooli
Hiv:n torjunnan vuoksi turvaseksivalistusta tulee jatkaa ja terästää, vaikka tilastojen valossa Suomessa on muihin länsimaihin verrattuna vähän tartuntoja.
On muistettava, että myös huumausaineiden käyttäjillä on seksiä. Kaikki narkomaanien hiv-tartunnat eivät suinkaan ole syntyneet likaisten ruiskujen ja neulojen välityksellä.
Jos ihmisten mielikuvat muuttuvat siten, että hiv on vain narkomaanien ongelma, niin hiv-tartuntariskin ei ehkä ajatella koskevan itseä ja suojautuminen seksissä voi unohtua.
Turvaseksivalistuksen merkitystä korostaa, että hi-viruksen saaneet narkomaanit ovat seksuaalisesti aktiivisessa iässä olevia nuoria. Kouluilla ja opettajilla onkin tärkeä rooli nuorten turvaseksivalistuksessa.
Seksuaalikasvatuksen tulisi tapahtua osin myös luokka- tai pienryhmätilanteissa, joissa nuoret oppivat toistensa käsityksistä ja kokemuksista. Pelkät lääketieteelliset tai biologiset faktat eivät riitä, vaan hiv-valistuksessa tulisi käsitellä nuorten tosielämän tilanteita.
Keinoina voivat olla roolipelit ja ryhmäkeskustelut esimerkiksi siitä, mitä suojaamaton seksi voi merkitä tai kuinka seksitaudeilta voi suojautua.
Ylipäätänsä nuorilla on riskeistä huolimatta seksielämää. Mitkään kiellot tai suositukset eivät sitä estä. Jos nuorten seksuaalivalistus jää esimerkiksi vanhempien tai pornolehtien varaan, valistus on onnenkauppaa.
Pornolehdistä saatu tieto voi olla yksipuolista ja värittynyttä, vanhempien kanssa puhuminen voi olla hankalaa ja he voivat tuntea olonsa epämukavaksi tai riittämättömäksi seksiasioiden käsittelyssä.
Myös koulujen huumevalistusta täytyy kehittää. Huumeidenkäytön vaarojen pelottelun sijasta tulee keskittyä siihen, että huumausaineista kerrotaan nuorille mahdollisimman totuudenmukaisesti ja monipuolisesti. Suurin osa nuorista ei koskaan kokeile huumausaineita. Jotkut kokeilevat, mutta eivät tule niistä riippuvaisiksi.
Ne, jotka jäävät koukkuun, tarvitsevat opettajien, vanhempien sekä yhteiskunnan sosiaali- ja terveysjärjestelmien tukea. Joissakin kouluissa harjoitettavat huumeseulonnat lyövät satunnaisesti huumausaineita kokeileviin nuoriin rikollisen leiman, mikä voi johtaa aivan päinvastaiseen tulokseen kuin mihin pyritään.
Aids nähtävä laajana ongelmana
Hiv:n historia on osoitus siitä, että yhteisölle itselleen saattaa koitua kalliiksi, jos jokin yhteiskunnallinen kysymys, kuten hiv tai huumeet, rajataan tai leimataan vain "epänormaalien" ja "rikollisten" ainesten aiheuttamaksi ongelmaksi.
Tämä asia ymmärrettiin vasta vähitellen, kun heteroseksuaalisissa suhteissa saatujen tartuntojen osuus kaikista hiv-tartunnoista kasvoi selvästi, esimerkiksi Suomessa 8 prosentista 57 prosenttiin vuosina 1983-1997.
Samana aikana miesten välisessä seksissä saatujen tartuntojen määrä väheni 91 prosentista 26 prosenttiin. Viime vuonna homoseksin osuus tartunnan lähteistä olikin pienempi kuin koskaan: vain kahdeksan prosenttia.
1980-luvulla aidsiin lyötiin homoleima. Nyt siitä on päästy eroon. Toivottavasti tilalle ei tule narkomaanileimaa. Se voisi johtaa siihen, että valistuksessa unohdetaan sekä suurelle yleisölle suunnatut turvaseksikampanjat että erilaisille pienryhmille suunnatut tietoiskut.
Tulevaisuudessa hiv-tartuntojen määrän kasvu voi näyttää toisenlaiselta. Piikkihuumeiden kautta syntyvien tartuntojen määrä voi pysähtyä ja heteroseksin välityksellä saatujen tartuntojen määrä voi lähteä nousuun. Hiv-ennaltaehkäisyssä kaikki vaihtoehdot on otettava huomioon.
KARI HUOTARI
29.9.2000
Kirjoittaja työskentelee tutkijana Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella.
