Sähköpaimen
29.9.2000
Pysäytys
Ihmisen arkiaskareet keskeytyvät joskus traagisesti. Tapahtuu jotain, mitä ei toivo tapahtuvaksi kenellekään. Sähköpaimenelle kävi niin tämän viikon alussa.
Reilut kymmenen vuotta Sähköpaimenen kotimaisemissa leikkinyt tuttu pikkupoika jäi kesken koulupäivän junan alle. Ei tarvinne selvitellä, miten ja mitä tapahtui. Enää hän ei leiki. Missään.
Lapsi ei ollut oma, mutta kohtalo osui lähelle. Liian lähelle. Menehtynyt poika oli Sähköpaimenen oman rasavillin luokkakaveri.
Lasten reaktiot turman jälkeen olivat erikoisia. Ensimmäinen päivä meni asiaa kerrattaessa - kuin mitä tahansa "uutista". Siitä puhuttiin vain tapahtumana.
Seuraava koulupäivä avasi jo lastenkin silmät näkemään mitä oli tapahtunut. Tyhjä pulpetti pysyi tyhjänä. Karmea totuus: siihen ei enää koskaan tule kukaan. Ei ainakaan hän, jonka paikka se oli ollut.
Tapahtumien kertaaminen alkoi saada aikuismaisia piirteitä. Tajuttiin se, mikä tiedettiin. Enimmäkseen asiaa mietittiin kuitenkin, onneksi, käytännöllisesti. Yksi oli jäänyt kympin velkaa, toinen lainannut kirjan, kolmas levyn... Mitenkä ne palautettaisiin takaisin oikealle omistajalle?
Koulun opettajat ovat olleet hiljaa. Syytä onkin. Meidän lapsemme ovat koulussa, koulupäivän, heidän vastuullaan. Nyt tapahtuneen vastuuta ei voi kantaa kukaan. Vastuu kuitenkin on.
Muotia oleva kriisiryhmäkin perustettiin. Sähköpaimen jättää kiukkunsa purkamatta tästä tällä kertaa.
Ainoa asiallisesti menetellyt henkilö oli koulukuraattori, joka soitti henkilökohtaisesti kaikille luokan oppilaille. Heidät lähetettiin kotiin välittömästi tapahtuneen, ja hiljaisen hetken, jälkeen.
Kaikkein pahin järkytys on jo ohi. Lapsen mieli on sellainen, onneksi. Elämä jatkuu. Voi vain kuvitella mitä luokkakaverit miettivät nyt. Etenkin he, jotka näkivät tapauksen vierestä. Koska se järkytys on ohi? Ehkä piankin, koskaan se ei kuitenkaan unohdu.
Tyrmäävää on aikuisten jossittelu ja syyttely: kenen vastuulla on se, että vaaralliseen paikkaan ei ole rakennettu alikulkutunnelia - esimerkiksi. Joku idiootti keksii varmasti käyttää sitä kunnallisvaali"aseenaan".
Lasten maailma on tässäkin mutkattomampi - ja rehellisempi: jos olisimme menneet pelaamaan sählyä näin ei olisi käynyt.
Tämä teksti olkoon Sähköpaimenen muistokirjoitus naapurin pojalle.
Sähköpaimenelle voi myös lähettää emailia; tyhmyyksissään kun lupautui niitä lukemaan... (Mutta EI vastaamaan).
