Taivaanloimujen äänet taltioitiin nauhalle
Revontulten kuulijat eivät olekaan harhaisia
Revontulten aiheuttamat äänet on ensimmäisen kerran maailmassa kyetty erittelemään nauhoituksesta.
Vihdin lähistöllä 6. huhtikuuta
tehtyä taltiointia on tutkittu puolisen vuotta, ja
nyt voidaan sanoa 90-prosenttisella varmuudella,
että revontuliääniä on vihdoin saatu esiin,
Sodankylän geofysiikan observatorion tutkija Jyrki
Manninen kertoo.
Teknillisen korkeakoulun akustiikan laboratoriossa
työskentelevän dosentti Unto K. Laineen
taltioimat äänet kuuluvat normaalia taustakohinaa
hieman nostattavana suhinana, Manninen
luonnehtii. Nauhoituksen aikana Etelä-Suomen
yllä oli voimakkaita revontulia.
Samassa paikassa myöhemmin tehdyissä
vertailutallennuksissa äänitaso näyttää
poikkeavan selvästi. Nauhoituspaikka on kaikesta
hälystä etäällä oleva kolkka.
Taltioinnista on poistettu virhemahdollisuuksia
lukuisin keinoin. Apuna on käytetty muun muassa
äänispektrejä ja erilaisia matemaattisia ja
tilastollisia menetelmiä.
Tulosta ei haluttu julkistaa ennen kuin se kestää
tieteellisen arvostelun. Nauhoitus saa ensi-iltansa
perjantaina Teknillisen korkeakoulun ja
Sodankylän observatorion järjestämässä
seminaarissa.
Sitä ennen oli saatava riittävä varmuus, ettei
kukaan pääse enää esittelyssä väittämään ääniä
vaikkapa maakotkan kiimailuksi tai telkän
lennoksi, Manninen huomauttaa.
Taustalla on myös kova kansainvälinen kilpailu,
sillä useat tutkijaryhmät ovat yrittäneet pitkään
saada talteen revontulten ääniä. Jos olisi
paljastettu liian aikaisin, millaista ääntä ja
millaisin menetelmin tulee etsiä, joku toinen olisi
saattanut ehtiä työstää aiheesta ensimmäisenä
tieteellisen artikkelin.
Monet kuulevat
Lukuisat ihmiset ovat väittäneet ja väittävät
kuulevansa revontuliääniä. Nauhoituskin sai
siemenensä Laineen vuosien takaisesta Lapin
matkasta.
Seurueessa eräs intoutui ihmettelemään
hiljaisuutta, jolloin toinen tuumasi räiskeen ja
rätinän häiritsevän liikaa. Revontulten kuulijoita
oli lopulta useita.
Nauhoitus onkin vain osa laajempaa projektia,
jonka aikana on haastateltu useita loimujen
kuulijoita. Helmikuussa aloitetut haastattelut ovat
tuottaneet 171 vastausta ja lisää etsitään.
Ihmiset puhuvat ritinästä, rätinästä, sihinästä,
kohinasta ja suhinasta, joka vaihtelee samassa
tahdissa tulten liikkeiden kanssa. Kertomusten
perusteella äänet voidaan jakaa karkeasti kahteen
pääluokkaan - rätinäksi ja suhinaksi.
Jatkossa kuulijoilta yritetään saada tarkempia
tietoja havainnoista. Ajatuksissa on myös kerätä
ryhmä "ammattimaisesti" kuulevia, jotta
mittauksia voitaisiin tehdä samaan aikaan kuin
aistihavaintoja.
Mistä äänet?
Projektissa pyritään selvittämään, mistä äänet
lopulta tulevat. Manninen puhuu mieluummin
revontuliin liittyvistä äänistä kuin
revontuliäänistä.
Hänen mukaansa kukaan kuulijoista ei ole kyennyt
täsmentämään aistihavainnon suuntaa. Suunnan
pitäisi kuitenkin olla varsin selvä, jos äänet
tulisivat ylhäältä revontulista.
Mitä ilmeisimmin äänet ovatkin yhteydessä
revontulten aikaisiin voimakkaisiin magneetti- ja
sähkökenttien vaihteluihin, Manninen uskoo.
Hän perustelee olettamustaan myös ääniaaltojen
"hitaudella". Maanpinnan tuntumassa 340 metriä
sekunnissa etenevä ääniaalto yltäisi enintään
viidessä minuutissa kuulijan korviin revontulien
alareunasta, joka loimuaa 100-110 kilometrin
korkeudessa.
Tosiasiassa aika olisi paljon
pitempi, koska ääni kulkee paljon hitaammin
ilmakehän harvemmissa yläkerroksissa.
Äänet kuitenkin vaihtelevat samassa tahdissa
kuin revontulen liikkeet. Ei kukaan ole vielä
sanonut katselleensa loimuja kello seitsemältä ja
kuunnelleensa niitä varttia yli, Manninen heittää.
Ihmeteltävänä on edelleen sekin, miksi jotkut
ihmiset kuulevat revontuliääniä ja suurin osa vain
näkee taivaan ilotulituksen. Joka tapauksessa
kuulijat saavat nyt putsatuksi maineensa, sillä
heitä on lahjansa takia pahimmillaan arveltu perin
harhaisiksi.
STT-MH
29.9.2000
Ajassa -sivulle
|