Pienet maat hakevat yhtenäistä rintamaa EU:n uudistuksessa

Puheenjohtajamaa Ranska antaa pian luonnoksen sopimusmuutoksista, josta tosin jätetään pois keskeisiä kiistan aiheita.

Helsingissäkin viikolla vieraillut ja pääministeri Paavo Lipposen (sd.) sekä ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) tavannut Ranskan Eurooppa-ministeri Pierre Moscovici ei ole ollut suosittu neuvottelujen vetäjänä. Hänen arvostelijansa katsovat, että hän ajaa häikäilemättä Ranskan etua, eikä toimi puolueettomana välittäjänä kuten puheenjohtajan kuuluisi.

Myöhemmin marraskuussa Ranska käy neuvottelukierroksen jokaisen EU-maan kanssa erikseen. Ennen Nizzan huippukokousta pääkaupunkikierrokselle lähtee myös Ranskan presidentti Jacques Chirac.

Lipponen taas selostaa omaa kantaansa 10. marraskuuta, jolloin hän luennoi Bruggen College of Europe-yliopistossa.

Biarritzin huippukokouksen tapahtunut yhteentörmäys pienten ja suurten maiden välillä on luonut kuhinaa; pienet jäsenmaat pitävät yhteyttä toisiinsa, jotta linjaukset komission kokoonpanosta ja äänten painotuksista olisivat mahdollisimman yhteneväisiä.

Kompromissi näkyvissä

Asiallisesti edistystä on tapahtunut paikoitellen. Näkyvimmäksi kiistakysymykseksi on muodostunut komission kokoonpano. Vaikka sitä koskevat ehdotukset jätettiin kokonaan pois Ranskan antamasta luonnoksesta, Ranska ei ole vielä luopunut hellimästään ajatuksesta, että komissaareja olisi vähemmän kuin jäsenmaita.

Saksan varaulkoministeri Günter Pleuger ennusti silti, että näissä neuvotteluissa ratkaisuksi tulee yksi komissaari joka maasta.

Komissioon luodaan kuitenkin selvempi hierarkia ja uusia varapuheenjohtajan paikkoja. Jokainen varapuheenjohtaja johtaisi omaa alaryhmäänsä, eikä kaikille komissaareille annettaisi omaa salkkua, hän povasi tulevaa ratkaisua.

Biarritzissa suuret maat ehdottivat salkkujen kierrätystä, jolloin jäsenmailla olisi komissaari vain esimerkiksi viitenä viisivuotiskautena seitsemästä.

Pienet eivät vielä tässä vaiheessa siihen suostu, mutta tämänkaltaiseen malliin ehkä päädytään tulevaisuudessa. Belgian pääministeri Guy Verhofstadt asetti jo kierrätyksen yhdeksi ehdoksi sen, että komission puheenjohtaja valitaan tulevaisuudessa yleiseurooppalaisilla vaaleilla.

Kauempana tulevaisuudessa vuorotteluun saatetaan hyvinkin päätyä, jos EU:n jäseniksi tulevat vielä entisen Jugoslaviankin osat ja unionin jäsenmäärä alkaa kolmosella.

Uhoa ja teatteria

Chiracin syytös, että pienet maat estävät EU:n laajentumisen elleivät ne taivu muutoksiin komission kokoonpanossa ja vuorottelujärjestelmään, on suututtanut pieniä.

Toisaalta tiedetään, että Ranskalle ja Chiracille olisi paha arvovaltatappio, jos sopimusta ei saada valmiiksi Nizzassa, vaan kriisin purkaminen jäisi Ruotsille. Ruotsi ottaa EU:n puheenjohtajuuden ensimmäistä kertaa hoitoonsa vuodenvaihteessa.

Suomen neuvottelukunnan sihteeri Alexander Stubbin mielestä pallo on nyt pienillä jäsenmailla.

- Nyt on meidän vuoromme pelata taktiikkapeliä ja yrittää löytää yhteinen sävel, hän sanoi.

Suurten maiden rintama ei Stubbin mielestä ole rikkumaton, vaan niilläkin on eriäviä etuja. Esimerkiksi äänten painotuksissa Saksan ja muiden suurten edut ovat erilaiset. Saksa on väestöltään selvästi muita suurempi, mutta muut suuret eivät halua antaa sille samassa suhteessa enemmän ääniä.

EU-uudistus ratkaisee unionin vallanjaon

- Komission kokoonpano. Pitääkö joka maasta olla komissaari, vai pitäisikö komissiota rajata? Suomi ja muut pienet vaativat kaikille maille komissaarinpaikkaa.

- Äänten painotus ministerineuvostossa. Suuret ovat saamassa enemmän ääniä korvaukseksi siitä, että ne luopuvat toisesta komissaarinpaikasta. Mutta kuinka paljon niille annetaan, ja pitääkö äänestyksissä ottaa huomioon äänten lisäksi myös väestön määrä?

- Määräenemmistöpäätösten lisääminen. Jotta yhä laajempi EU ei lamaantuisi, on tarkoitus luopua yksimielisyysvaatimuksesta entistä useammin.

- Joustavuus, eli millä ehdoin ryhmä jäsenmaita voi keskenään tiivistää yhteistyötä jollakin rajatulla alueella, esimerkiksi puolustuksessa tai poliisiyhteistyössä.

- Muut toimielinmuutokset laajentuneessa EU:ssa. EU-parlamentin paikkamäärä rajataan 700:aan, joten Suomi menettää muutaman nykyisestä 16 paikastaan.

Paikkojen jaosta kiistellään; yhden laskutavan mukaan Suomelle jäisi 27 jäsenmaan EU:ssa 13 parlamentaarikon paikkaa, toisessa mallissa kymmenen.

Sovellettuna viime vuoden vaalien tulokseen parlamentista jäisivät rannalle Ulpu Iivari (sd.), Mikko Pesälä (kesk.) sekä Piia-Noora Kauppi (kok.).

Kymmenen paikan raja veisi parlamenttipaikat myös Esko Seppäseltä (vas.), Samuli Pohjamolta (kesk.) ja Eija-Riitta Korholalta (krist.).

STT-IKK
3.11.2000

Politiikka -sivulle