Neuvostoliiton talousromahdus ja oikeistoradikalismin nousu veivät tuhon tielle
Neuvosto-Karjalan suomalaisten surullinen tarina
Neuvosto-Karjalan suomalaisten punaiselle nationalismille oli oma tilauksensa Neuvosto-Venäjän alkutaipaleella. Sama nationalismi koitui kuitenkin heidän kohtalokseen 1930-luvulla. Neuvostoliiton tapahtui 1930-luvulla politiikassa kansallisia vähemmistöjä kohtaan dramaattinen muutos. Tähän päätyy Markku Kangaspuro tuoreessa väitöskirjassaan Neuvosto-Karjalan taistelu itsehallinnosta. Nationalismi ja suomalaiset punaiset Neuvostoliiton vallankäytössä 1920-1939.
Kangaspuron tutkimuksessa Karjalan autonomian synty liitetään ensimmäistä kertaa laajemmin koko Neuvostoliiton kehitykseen ja tuon ajan Eurooppaan yleisemminkin.
- Vaikka suomalaisilla punaisilla oli Karjalan 1920-luvun kehityksessä ratkaiseva rooli, Neuvosto-Karjalaa ei voida ymmärtää katsomalla sitä vain suomalaisesta perspektiivistä, Kangaspuro toteaa.
Kun Venäjän imperiumiin kuuluneita vähemmistökansojen talonpoikia ei kyetty integroimaan työväen maailmanvallankumousta tavoittelevan valtion rakentamiseen, heille perustettiin kansalliset neuvostotasavallat.
Neuvostoliitosta ryhdyttiin rakentamaan yhtenäisen sosialistisen valtion asemesta kansallisten neuvostotasavaltojen federaatiota. Karjalan autonomian perustaminen 1920 oli osa tätä prosessia.
Kangaspuron mukaan Neuvosto-Venäjä hyväksyi aluksi pienten kansojen nationalismin reaalipolitiikan nimissä. Oli paljon helpompaa lähteä rakentamaan yhtenäistä sosialistista valtiota hyödyntämällä pienten kansojen punaisen nationalismin siivittämää omatoimisuutta ja intoa reuna-alueiden modernisoinnissa.
Tuhoisa kollektivisointi
Neuvostoliiton alkutaipaleen suhteellisen vapaamielisen hallitsemisstrategian tulolle tiensä päähän on Kangaspuron mukaan järkiperäinen taloudellinen syy: viisivuotissuunnitelmien käyttöönotto.
- Se voidaan rinnastaa Neuvostoliiton suureksi talouslamaksi. Siitä seurasi, että kaikki resurssit joita irti saatiin, suunnattiin maan teollistamiseen. Kun sitten epäonnistunut pakkokollektivisointi lamaannutti ruuantuotannon, väestön tyytymättömyys kasvoi rajusti, Kangaspuro arvioi.
Erityisesti näin tapahtui vähemmistökansojen alueilla, jotka olivat pakkokollektivisoinnin pääkohde.
- Se nosti näillä alueilla jälleen pintaan suoranaisen ryssävihan, Kangaspuro toteaa.
Toinen merkittävä syy on Euroopassa ja myös Suomessa tapahtunut oikeistoradikalismin nousu. Tämä vaikutti Kangaspuron mukaan ilman muuta niihin arvioihin, joita erityisesti Neuvostoliiton turvallisuuspalvelussa tehtiin maan kansallisten vähemmistöjen roolista.
- Lapuan liikkeen nousu ja kommunistilainsäädäntö johtivat Karjalan arviointiin uhanalaiseksi alueeksi.
Myös suomalaisten Karjalaan tekemät heimosotaretket 1919-1921 olivat Kangaspuron mukaan Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun hyvässä muistissa.
Politiikan keinot loppuivat
Neuvostojärjestelmän sisäinen kriisi ja yleiseurooppalainen kommunisminvastaisuus johtivat tutkijan mukaan siihen, että politiikalla hallitsemisen keinot loppuivat, ja otteet kovenivat. Tämä johti rajaseutujen puhdistamiseen "epäluotettavasta" väestöstä.
Karjalan valvontaansa saanut Leningradin puoluejohtaja Andrei A. Zhdanov leimasi 1935 suomalaiset, baltialaiset ja puolalaiset kommunistit epäluotettaviksi, koska he tähysivät vanhoihin kotimaihinsa, eivätkä siksi tietäisi sodan hetkellä mikä heidän isänmaansa oli.
Neuvostoliiton rajaseudut puhdistettiin, ja Neuvosto-Karjalan suomalaiset joutuivat Stalinin vainojen pääkohteeksi. Jopa kolme neljäsosaa Karjalan enimmillään noin 20 000 suomalaisesta joutui pakenemaan, karkotetuksi, vankileireille tai teloituskomppanian eteen.
Kangaspuron mukaan vainojen mittakaava oikeuttaa puhumaan etnisestä puhdistuksesta.
Talvisota pelasti
Jos Neuvostoliiton sotaan valmistautuminen vei miljoonia ihmisiä ja tuhansia Neuvostoliiton suomalaisia kuolemaan, talvisodan syttyminen taas pelasti tuhansien suomalaisten ja karjalaisten hengen. Suomalaisia tarvittiin jälleen tasavallan johdossa esiintymään Kremlissä valmiiksi kirjoitetuin vuorosanoin.
- Neuvosto-Karjala oli annettu 1920 suomalaisten "läänitykseksi" Tarton rauhansopimusneuvottelujen vuoksi, 1935 heidät syrjäytettiin Moskovassa tapahtuneen politiikan suunnanmuutoksen vuoksi ja 1939 heidät asetettiin jälleen näyttämölle Neuvostoliiton sodanpäämäärien verhoksi, Kangaspuro kiteyttää.
Tutkijan mukaan Suomi ja suomalaiset rajan molemmin puolin kytkeytyivät oleelliseksi osaksi Neuvostoliiton sisäistä ja Euroopan suurpoliittista kehitystä vaikka he eivät sitä aina itse tiedostaneetkaan.
Kangaspuron Joensuun yliopistossa tarkastettu väitöskirja on ensimmäinen laajasti ja monilta osin ennen käyttämättömään venäläiseen ulkoministeriön, puolueen ja valtioelinten arkistoaineistoon perustuva, Neuvosto-Karjalaa 1920- ja 1930-luvuilla käsittelevä tutkimus. Kirjan on julkaissut Suomalaisen kirjallisuuden seura.
STT-IKK
3.11.2000
