Uusi tutkimustieto muuttaa käsitystä surusta
Menetyksestä voi tulla voimavara
Lähiomaisen kuolema on yleensä isku, josta toipuminen vie kauan. Joskus suru voi käydä niin raskaaksi, että ihminen lamaantuu täysin toimintakyvyttömäksi. Joku toinen taas työntää surun taka-alalle ja suuntaa kaiken energiansa muihin asioihin, esimerkiksi työhön.Aiemmin on ajateltu, että surusta voi toipua vasta, kun kiintymysside kuolleeseen on katkaistu. Tuoreempi tutkimus näkee asian kuitenkin toisin. Sen mukaan ajattoman ja jatkuvan kiintymyssiteen säilyttäminen kuolleeseen on omaiselle tärkeää.
- Näihin päiviin saakka on ajateltu, että suru on depression kaltainen tila. Uuden käsityksen mukaan suru on yksilöllinen prosessi, joka kestää läpi elämän ja on samalla oman henkisen kasvun ulottuvuus, kertoo psykologi, psykoterapeutti Soili Poijula.
Mielenterveysseuran uudessa Psykoterapiataitojen instituutissa koulutetaan henkilökuntaa psykoterapian laajeneviin tarpeisiin. Instituutti järjesti viime viikolla Helsingissä seminaarin, jossa esiteltiin uusia surun hoitomuotoja.
Liika sureminen vaaraksi terveydelle
Poijula painottaa, että omaisilla pitäisi olla tilaisuus jättää hyvästit myös läheisen ruumiille. Nykyään ruumis piilotetaan liian usein laitokseen pois silmistä.
- Uuden käsityksen mukaan myös kuolintavalla on merkitystä surulle. Tutkimukset vahvistavat, että jos ihminen on kuollut henkirikoksen uhrina, omaisten tuntema viha ei hellitä vuosienkaan kuluttua, Poijula sanoo.
Surun hoito on tärkeää myös siksi, että suru on konkreettinen terveysriski. Esimerkiksi surevien ihmisten immuunijärjestelmä on normaalia heikompi ja kuolleisuus suurempi.
Virolainen psykologi ja hahmoterapeutti Maire Riis on ollut mukana järjestämässä kesäleirejä lapsille, jotka ovat menettäneet toisen tai molemmat vanhempansa. Ensimmäinen leiri järjestettiin vuonna 1995 lapsille, joiden vanhemmat olivat kuolleet Estonian haaksirikossa.
Monet lapset ovat ennen leirille tuloaan ajautuneet vaikeuksiin koulussa tai muilla elämänalueilla. Leireillä lapsia opastetaan siinä, miten menetystä voi käsitellä rakentavalla tavalla.
Surusta puhutaan pienissä ryhmissä tai kahdestaan aikuisen kanssa pari tuntia päivässä normaalin leikin lomassa. Yhdistelmä on Riisin mukaan osoittautunut toimivaksi.
Traumat käsiteltävä ennen surutyötä
Skotlantilainen psykologi Therese McGoldrick työskenteli 80-luvun lopussa mm. Lockerbien lento-onnettomuuden uhrien omaisten parissa. Kun Dunblanen pikkukaupungissa tapahtui vuonna 1996 ampumavälikohtaus, jossa häiriintynyt mies surmasi 16 lasta, McGoldrick avasi klinikan omaisten auttamiseksi.
McGoldrick käytti hoitomuotona EMDR-menetelmää, jonka avulla mielen sopukoihin lukkiutuneita traumaattisia kokemuksia saadaan purettua. Tällaiset traumat voivat olla esteenä varsinaiselle surutyölle ja pahimmillaan ajaa surevan ihmisen itsetuhon partaalle.
- Vanhempien mieleen syöpynyt kuva väkivaltaisesti kuolleesta lapsesta saattaa olla niin voimakas, että se estää kokonaan positiivisten muistojen tuntemisen, McGoldrick kertoo.
EMDR-menetelmä perustuu silmillä tehtäviin liikesarjoihin. Sen avulla traumaattista kokemusta voidaan siirtää kauemmaksi, ja näin hyvät muistot pääsevät nousemaan esiin.
McGoldrick tutki EMDR-menetelmän vaikutuksia kolmen vuoden ajan. Tulokset olivat rohkaisevia.
- Perinteiseen hoitoon verrattuna EMDR-menetelmä osoittautui 50 prosenttia tehokkaammaksi. Lisäksi hoitotulokset olivat pysyviä.
STT-IA
3.11.2000
