LTKK:n selvitys: Ydinsähkö selvästi halvinta perusvoimaa
Ydinvoimalla tuotettu sähkö on Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa tehdyn tutkimuksen mukaan selvästi halvempaa kuin maakaasu-, kivihiili- tai turvevoima.Ydinvoiman edullisuus on professori Risto Tarjanteen ja diplomi-insinööri Sauli Rissasen laskelmien mukaan kiistaton myös yllättäviä polttoaineiden hintamuutoksia vastaan, sillä sen hintaherkkyys on vähäisin.
Selvityksen perusteella uusi 1 250 megawatin ydinvoimala on Tarjanteen ja Rissasen mukaan selvästi edullisin perusvoimavaihtoehto. Sen tuottama sähkö on kilpailukykyistä myös vapailla sähkömarkkinoilla.
- Lisäksi ydinvoiman lisärakentaminen tekee mahdolliseksi Kioton sopimuksen velvoitteiden täyttämisen, muistuttavat Tarjanne ja Rissanen.
Ydinvoiman rakentamispäätöksen tekemiselle on tutkijoiden mukaan vahvat perusteet. Se on sekä edullista että ympäristöystävällistä, koska ydinvoima ei aiheuta hiilidioksidi- eikä muita savukaasupäästöjä.
Saman sähkömäärän tuottaminen hiilivoimalla kasvattaisi hiilidioksidipäästöjä 8,3 miljoonalla tonnilla vuodessa.
Tuoreen kustannusvertailun mukaan ydinvoimalla tuotetun sähkön tuotantokustannus on 12,3 penniä kilowattitunnilta eli vajaat kaksi penniä halvempaa kuin maakaasuvaihtoehdossa.
Kaasusähkön hinta on laskelman mukaan 14,1 penniä, kivihiilisähkön 15,6 penniä ja turvesähkön 20,6 penniä kilowattitunnilta.
Ydinvoima vähentää päästöjä ympäristöön
- Ydinvoimainvestointi maksaisi itsensä takaisin tuottamansa sähkön myyntituloilla ilman minkäänlaista valtion tai veronmaksajien tukea.
- Kotimaisen työn ja laitteiden osuus on yli puolet hankkeesta, eli korkein eri vaihtoehdoista, ja sen työllistävä vaikutus on 25 000-30 000 henkilötyövuotta, Tarjanne ja Rissanen totesivat.
Ydinvoiman edullisuus vain kasvaa, kun kustannuksiin lasketaan mukaan eri tuotantovaihtoehtojen niin sanotut ulkoiset ympäristökustannukset. Ne ovat ympäristön kautta etenevien haitallisten vaikutusten aiheuttamia kustannuksia.
Hiilisähkön ympäristökustannukset nousevat noin 5 penniin kilowattitunnilta, maakaasusähkön noin 2 penniin ja ydinsähkön noin 1-2 penniin kilowattitunnilta.
Pohjoismaisten sähkömarkkinoiden vapautumisen ja hyvien vesivuosien johdosta sähköä on parin viime vuoden ajan ollut saatavissa runsaasti ja edulliseen hintaan. Merkittävä osa sähkön kulutuksesta on katettu tuontisähköllä.
Viime vuonna sähkön tuonti pohjoismaista ja Venäjältä oli 11,1 terawattituntia eli noin 15 prosenttia kulutuksesta. Tuonti vastasi puolta Suomen neljän ydinvoimalan yhteenlasketusta sähkön tuotannosta.
Sähkön saatavuus on turvattava
Sähkön nykyisellä markkinahinnalla uusi perusvoiman tuotantoon tarkoitettu voimalaitos ei olisi kannattava, olipa kyseessä mikä tahansa perusvoimavaihtoehto.
Tarjanteen ja Rissasen mukaan sähkön saatavuutta ja hintaa on kuitenkin tarkasteltava pitkän ajan kuluessa.
Sähkön markkinahinta nousee kysynnän kasvaessa. Nousu voi Tarjanteen ja Rissasen mukaan olla nopeatakin siinä vaiheessa, kun perusvoimakapasiteetti on jäänyt selvästi alimittaiseksi.
Suomen energiaintensiivisen prosessiteollisuuden kannattavuus ja kilpailukyky riippuvat voimakkaasti sähkön hinnasta. Sen vuoksi teollisuuden etujen mukaista on sähkön saannin turvaaminen pitkälle tulevaisuuteen, he totesivat.
- Jos teollisuus on valmis investoimaan ydinvoimaan turvatakseen edullisen sähkön saantinsa tulevaisuudessakin, niin muilla osapuolilla ei pitäisi olla tarvetta estää investointia perättömillä väitteillä ydinvoiman huonosta kannattavuudesta, Tarjanne ja Rissanen huomauttivat.
Teollisuus ei ehdoin tahdoin tee kannattamattomia investointeja, he sanoivat.
Vesivoimaloiden altaiden nopea kuivuminen synnyttäisi pohjoismaiden sähkömarkkinoille suuren tuotantovajauksen, jonka kattaminen olisi vaikeaa ja kallista.
Hyvän ja huonon vesivuoden sähkön tuotannon ero Pohjoismaissa on Nordelin tekemän tutkimuksen mukaan noin 75 terawattituntia. Se vastaa karkeasti Suomen vuotuista sähkön tuotantoa.
STT-IA
4.2.2000
