Kotimikron laitetekniikka jyrää eteenpäin - Millainen mikro kotiin?

Kotimikron päivitys tai uuden osto tulee vastaan lähinnä peli- tai grafiikkakäytössä. Pelkkään tekstinkäsittelyyn kymppitonnin upouusi mikro on tuhlausta. Internetissä surfailuun riittää mainiosti tavallinen Pentium.

Jos mikron hankinta oli aikaisemmin vaikeaa outojen termien ja lyhenteiden vuoksi, joita tavallinen pulliainen ei ymmärtänyt lainkaan, ei se ole yhtään sen helpompaa vieläkään. Päinvastoin.

Kun aikaisemmin suunniteltiin mikron hankintaa, valittiin prosessori kolmen valmistajan mallistoista. Intel valmisti tehokkaimmat, mutta myös kalleimmat prosessorit. AMD ja Cyrix laittoivat kampoihin halvemmilla hinnoilla, mutta hieman heikompitehoisilla prossuilla.

Emolevyt olivat lähes identtiset, vain piirisarjat vaihtelivat yleensä emolevyn hinnan mukaan. Intel hallitsi myös piirisarjojen kärkikaartia. Muistit olivat samanlaisia SIMM-kampoja kaikissa koneissa, vain muistinnopeudeksi sai valita 70- tai 60 ns.

Kiintolevyt olivat kooltaan noin 1-5 gigatavua. Myös koon lisäksi levyjä mainostettiin hakunopeudella. Kiintolevyjen hinnat ovat pysyneet paikoillaan, mutta kapasiteetti on kasvanut jatkuvasti.

Mihin olimmekaan tottuneet?

Näytönohjaimet olivat tavallisia joko 2D-ohjaimia tai yhdistettyja 2D/3D-ohjaimia, yleensä 2-4 Mb muistilla. Kunnollisten 3D-kortit olivat erillisiä, 2D-kortin rinnalle asennettavia lisäkortteja. Markkonoita hallitsi 3dfx:n Voodoo.

Näytöt olivat mikron kallein yksittäinen komponentti. Siksi näyttöjen koot pysyivat kotikäytössä pitkään 14- ja 15 tuumaisissa.

Näppäimistö oli joko Key Tronicin tai Microsoftin taattua laatua tai näitä hepposempi jäljitelmä. Samoin myös hiiri oli joko Logitechin tai Microsoftin laatua, tai näiden Taiwan-kopio.

Modeemi oli mikrossa luksusta ennen Internetin yleistymistä, jolla haettiin purkeista pelidemoja. Internetin yleistymisen jälkeen modeemista tuli koneen vakiovaruste.

Romppuasema raivasi korppuasemat tieltään, mutta niiden nopeudet olivat nykyisiin asemiin verrattuna vaatimattomat. Asemien nopeudella kilpailtiin lähinnä kavereiden keskuudessa, ei niinkään tiedonsiirrossa.

Äänipuolella Creative Labsin SoundBlaster oli, ja on vieläkin standardi. Perus SB 16-kortti toimii kaikissa ohjelmissa ja peleissä, mutta mukaan kuvioihin tuli myös musiikinharrastajien suosima SB 32-kortti.

Kaiuttimet olivat kermapurkin kokoisia, passiivisia kohinanvahvistimia. Kuten kiintolevyissä, myös kaiuttimissa hinta pysyy samana, mutta teho ja koko kasvavat.

Kaikki tämä on pakattava johonkin. Ensin vallalla oli pöytämalliset kotelot, usein näytön alle sijoitettuna. Sittemmin tornikotelot valtasivat alaa paremmalla laajennettavuudella. Midi-tornit olivat jo lähes trendi.

Muita oheislaitteita oli ensin matriisitulostin, jonka korvasi nopeasti yleistyvä ja vieläkin kotikäytössä ylivoimainen mustesuihkutulostin. Myös erilaisia joystickejä, padejä ja muita ohjaimia oli tarjolla, mutta ilman tärinöitä.

Asiakkaan kannattaa äänestää jaloillaan

Entä nyt? Uutta teknologiaa kehitetään jatkuvasti, mutta samalla kuluttajan on yhä vaikeampi päättää, mikä on todella tarpeellista ja mikä on vain uusi myyntikikka.

Varsinkin vanhempi väestö putoaa kelkasta kiihtyvällä vauhdilla. Heidän on paljon vaikeampi mennä mikro-ostoksille, koska lähes kaikki termit ja komponentit ovat outoja sekä vaihtoehtoja on paljon enemmän kuin muutama vuosi sitten.

Tänä päivänä mikron osto on samalla sekä mielenkiintoista että pelottavaa. Runsaasta valikoimasta saa omalle kukkarolle ja tarpeille sopivan koneen, mutta täytyy myös tietää mitä hakee.

Ehkä kiristyvä kilpailu saa myös mikrojen myyjät paneutumaan asiaan entistä paremmin. Kun jällenmyyjiä on joka kadun kulmassa asiantuntemus, hyvä ja rehellinen palvelu myös mikron oston jälkeen tulevat pitämään yrityksen jaloillaan.

Allekirjoittaneen suunnitelessa ensimmäisen mikron ostoa kysyin myyjältä esittelyssä olevan koneen välimuistin kokoa, joka tuolloin oli yleisesti 128 Kb. Myyjä sanoi silmiä räpäyttämättä, että kyseisessä koneessa on välimuistia 8 Mb.

Asiakkaan kannattaakin äänestää sekä rahapussillaan, että jaloillaan. Kaikkinainen tuki ja opastus myös sen jälkeen, kun mikro on kanettu kotiin, on kullan arvoista ainakin ensimmäisen koneen omistajille.

Alan liikkeiden palvelusta ja asiantuntemuksesta kulkee tieto parhaiten suusta suuhun. Vaikka Internetistä saa lähes reaali-aikaista hinta ynnä muuta tietoa, on se tunteeton kertomaan palvelusta.

Millaisen sisuskalut mikroon?

Jos mikron pääasiasiallinen käyttö on pelaaminen, tarvitaan vekottimeen eniten vääntöä. Jos mikro jaksaa pyörittää uusimpia pelejä, sillä voidaan tehdä myös kaikki muut kotona tarvittavat työt.

Prosessoriksi kannattaa valita joko Intel tai AMD. Cyrix on pudonnut kelkasta lähes tyystin. AMD:n Athlon-prosessorit ovat nopeampia kuin vastaavat Intelin prosessorit.

Intel on vielä johdossa yhteensopivuudella ja luotettavuudella, mutta erot ovat marginaalisia. Athlon on myös hieman halvempi, sillä Athlon 550 Mhz maksaa 1700 mk ja P3 550 Mhz hinta on 2000 markan tienoilla. Prosessoriksi siis Athlon 550 Mhz tai P3 550 Mhz.

Emolevy täytyy valita prosessorin mukaan, koska eri prossuilla on erilaiset kannat, joihin ne kiinnitetään. Abit ja Asustek ovat saaneet mainetta toimintavarmoina. P3 emolevy voisi olla 700-800 markkaa maksava Abit BX6 ja Athlonille sopiva hieman kalliimpi Asustek K7M.

Muistia riittävästi

Muistia löytyy nykymikroon kolmea eri nopeutta 66-, 100- ja 133 Mhz. Ensimmäisen saa unohtaa hitautensa vuoksi, mutta kaksi jälkimäistä ovat passeleita.

100 Mhz muistia on tällä hetkellä yleisin käytössä oleva. Se on myös halvempaa kuin 133 Mhz. 133 Mhz muisti sopii ylikellottajalle ja koneen tehosta kaiken irti repivälle. 133 Mhz muistia harkitsevan kannattaa tarkistaa emolevyltä tai myyjältä yhteensopivuus.

Joka tapauksessa muistia kannattaa ostaa ainakin 128 Mb. Ja jos rahkeet riittävät, niin kannetaan kotiin 256 Mb. Muistien hinnat vaihtelevat lähes päivittäin, joten hinta kannattaa tarkistaa liikkessä. Suuntaa antavia hintoja muisteille: 100 Mhz 128 Mb 1100 mk, 256 Mb 2400 mk, 133 Mhz 128 Mb 1500 mk ja 256 Mb 3000 mk.

Kiintolevyjen koko on kasvanut koko ajan, eikä alle 10 gigatavun levyä kannata enää hankkia. Kolmentoista gigatavun levy on nyt yleisin ja siitä saa pulittaa noin 1100 mk. Valmistajalla ei enää ole niin suurta vaikutusta levyn toimintavarmuuteen ja nopeuteen kuin ennen.

Näytönohjaimeen kannattaa satsata

Näytönohjain on yksi tärkeimmistä mikron osista. Vaikka hyvä näytönohjain maksaa lähes saman verran kuin itse näyttö, siihen kannattaa satsata.

Tämän hetken hinta-laatu -suhteeltaan parhaat ohjaimet löytyy paketista, jossa luke päällä 3dfx. Voodoo 3 3000 on hyvä peruslauta, jonka hinta on noin 800-1000 mk.

Kevään kuluessa 3dfx julkaisee uudet Voodoo 4 ja 5-kortit. Uudet kortit hallitsevat 32-bittisen renderöinnin ja ovat Voodoo 3:n kanssa yhteensopivia. Muistia löytyy mallista riippuen 32-128 Mb. Hintahaitari on 1000 markasta vajaaseen 3500 markkaan.

NVidian GeForce 256 on nopea, mutta kallis ohjain, sillä hintaa on vielä noin 2200 mk. NVidian halvempi, Voodoo 3:n tasoinen lauta on TNT2, jonka hinta pyörii 800 markan tuntumassa.

CD vai DVD?

Pelien ja ohjelmien asentamiseen tarvitaan joko CD- tai DVD-asema. Tavallisen CD-aseman nopeuteen ei kannata tuijottaa liikaa, yli 16-kertaisen aseman nopeudella ei enää ole ratkaisevaa merkitystä.

Paljon enemmän ratkaisee aseman kyky lukea itse levyä. Mitä parempi virheensieto- ja korjauskyky asemalla on, sitä paremmin se toimii myös vanhojen ja naarmuuntuneiden levyjen kanssa.

DVD-asemat todennäköisesti korvaavat lähitulevaisuudessa CD-asemat. DVD-asemalla pystytään tavallisten CD-ROM-levyjen ja musiikkilevyjen lisäksi katselemaan vaikka DVD-elokuvia. Myös DVD-levyn kapasiteetti on CD-levyä paljon suurempi, noin 25-kertainen.

Asemilla on hintaeroa vain muutama satanen. CD-asema maksaa noin 300-400 mk ja DVD-asema noin 600-800 mk.

Tietokoneen meluun voi vaikuttaa kotelolla

Kotelot ovat hieman suurentuneet Midi-villityksestä. Paremman laajennettavuuden ja mukavamman työskentelytilan antaa Medium- tai Maxi-torni. Midi-kotelon hinta on noin 350 mk, Medium-kotelo 450 mk ja Maxi-kotelo noin 700 mk.

Tärkeimmät kriteerit kotelon valinnalle ovat tila ja melu. Jos kotelo äänteleee kuin sepelinmurskain, ei se ainakaan työskentelyä paranna.

Jos melu kotelossa häiritsee, kannattaa vaihtaa laadukkaat kuulalaakeroidut tuulettimet. Näillä saadaan melutasoa pudotettua jonkin verran.

Ei näyttöä säkissä

Näyttö on yksi työskentelumukavuuteen vaikuttava mikron komponentti. Nykyään myydään lähes poikkeuksetta 17 tuuman näyttöjä. Laatu maksaa, mutta halvallakin saa hyvää. 17 tuuman näytöstä saa pulittaa noin 1500 mk ja 19 tuuman näyttöstä noin 1000 mk enemmän.

Kokoeroja kannattaa vertailla, sillä vertaillessamme kaverin 19 tuumaista ja minun 17 tuumaista, saman valmistajan näyttöjä, halkaisijoilla oli eroa vain yksi sentti.

Nyrkkisääntönä kannattaa pitää vanhaa viisautta, että älä osta sikaa säkissä. Pyydä myyjä aina esittelemään juuri se näyttö, jota olet ostamassa.

Vaikka näyttö olisikin paketissa, pyydä myyjää ottamaan se esille ja tarkista kuvan laatu ja etenkin ns. surureunat kuvaruudun reunoilla.

Näppäimistöissä ja hiirissäkin eroja

Näppäimistö ja hiiri vaikuttavat näytön kanssa käyttömukavuuteen. Key Tronic valmistaa laatunäppäimistöjä ja logitech hiiriä. Key Tronicin tavallinen 102-näppäiminen näppis maksaa noin 150 mk ja Logitechin hiiri noin 100 mk. Jos halutaa ergonominen näppäimistö, Microsoftin Natural Keyboard maksaa noin 300 mk.

Myös tulostin kannattaa hankkia koneen yhteydessä. Mustesuihkutulostin on vielä paras vaihtoehto kotiin. HP ja Canonin hinnat alkavat noin 600 markasta. Omat kuvat saadaan skannerilla digitaaliseen muotoon. Hinnat samoissa kuin tulostimienkin.

Myös erilaiset peliohjaimet kuuluvat pelimikron oheistarvikkeisiin. Autopeleihin Force Feedback-ratti alkaen 600 mk, lentopeleihin joystick alkaen 300 mk ja räiskintäpeleihin Gamepad alken 200 mk.

Jos kaiuttimet ovat huonot, ei hyvä äänikortti auta

Äänikortin uusin ominaisuus on 3D-ääni. Kunnon äänimaailman antaa Creativen Sound Blaster Live! 1024. Kortti maksaa noin 400 mk. Myös muut kortit kelpaavat pelaamiseen, mutta hinta on suhteessaa laatuun. Täytyy myös muistaa yhteensopivuus. Sound Blaster -kortit ovat olleet kautta aikojen parhaiten yhteensopivia.

Kaiuttimet kannattaa valita huolella. Jos säästää kaiuttimissa, laadukkaasta äänikortista ei ole mitään hyötyä. Noin 500-600 markan kaiutin pakettiin kuuluu jo yleensä erillinen lisäbasso, subwoofer. Tavalliset aktiivikaiuttimet maksavat noin 150 mk.

Kaiuttimet kannattaa koekuunnella liikkessä ennen päätöstä, mielummin samalla äänikortilla kuin itselle ollaan hankkimassa. Sekä musiikkia että pelien tehosteita soittamalla saadaan kaiuttimien äänenlaatu selville.

Internet-liittymä - himopelaajan vakiovaruste

Modeemi on mikron vakiovaruste ja himopelaajan välttämättömyys. Lähes kaikkiin nykyisiin peleihin päivitykset annetaan pelajille Internetin kautta. Myös ns. nettipelit ovat kasvattaneet suosiotaan.

Satunnaiseen surffailuun kelpaa komeasti 56K-modeemi. Hintaa modemilla on noin 300-400 mk. Jos tarkoitus on hakea peliseuraa Internetistä kannattaa suoraan valita ISDN. Sen käyttö on hieman kalliimpaa kuin modemin, mutta yhteys on nopeampi. Passiivi-ISDN-kortti maksaa saman kuin 56K-modeemi.

Yötä päivää netissä roikkuvan kannattaa hankkia ADSL-liittymä tai kaapelimodeemi, jos vain sellaisen kotiin saa. Sekä kaapelimodeemi että ADSL-littymä kytketään koneeseen verkkokortin kautta. Laadukkaita verkkokortteja valmistaa ainakin 3com. Verkkokorttien hinnat ovat 400-700 markan luokkaa.

Combo-kortit, jotka sisältävät sekä BNC- että RJ45-liitännät, ovat hieman tavalisia kalliimpia. ADSL tarvitsee RJ45-liitännän ja kaapelimodeemi BNC-liitännän.

Vertailu kannattaa

Hinnat ovat viitteellisiä ja vaihtelevat hyvinkin paljon eri myymälöissä. Internetin hinnoittelijoista kerätyissä hintatiedoissa oli yllättävänkin laaja hintaskaala.

Jos halua riittää, saa mikron hinnasta pudotettua muutaman satasen kiertämällä useampia liikkeitä ja ostamalla yksittäisiä komponentteja. Mikron kokoaminen tosin jää kokonaan omille harteille.

Pakettimikrot ovat aina kompromisseja hinnan ja laadun välillä. Pakettimikron hintaan saakin lisätä, ellei tuhansia, niin ainakin satasia lähitulevaisuuden päivityksiin.

Pelkän mikron laitteiden lisäksi kannattaa vertailussa kiinnittää huomiota myös erilaisiin ohjelmistoihin ja käyttöjärjestelmään, jotka koneen mukana tulevat.

MIKA KULMALA
4.2.2000

Ajassa -sivulle