Tuore väitös: Pelko kuuluu lasten elämään

Pelon hetkellä tärkeintä on aikuisen antama turva ja läheisyys, sillä lapsen kyky käsitellä asioita kielen avulla on usein riittämätön ja hän tarvitsee aikuista antamaan sanoja vaikeille asioille.

- Jos lapsi saa riittävän paljon läheisyyden tuoman turvan kokemuksia, alkaa hänelle kehittyä myös kyky pelkojen itsenäiseen hallintaan, kertoo tutkija Tiina Kirmanen Kuopion yliopiston sosiaalitieteiden laitokselta.

Kirmanen on tutkinut väitöskirjassaan 5-6-vuotiaiden lasten pelkoja ja pelon hallintaa. Hän kysyi 222 pohjoissavolaiselta lapselta, millaisia pelottavia asioita ja tapahtumia he kohtaavat jokapäiväisessä elämässään.

Lapsille tehtiin myös ns. kuva-avusteinen haastattelu, jossa näytettiin kahdeksan erilaista kuvaa. Kuvissa lapsi oli mm. menossa yksin nukkumaan, joutui kiusatuksi tai torutuksi, oli eksynyt tai todisti vanhempien riitelyä. Lapsilta kysyttiin, pelottaako kuvan lasta ja mitä tämä tekee, jotta hänestä tuntuisi paremmalta.

Tytöt ja pojat pelkäävät yhtä yleisesti

Haastattelut osoittivat, että pelko kuuluu lähes kaikkien lasten elämään. Vain viisi lasta kertoi, etteivät he pelkää mitään.
- Pelkojen kohteet ovat pojilla ja tytöillä hyvin samanlaisia ja he pelkäävät yhtä yleisesti. Pelot ja hallintakeinot ovat myös hyvin samanlaisia maalais- ja kaupunkilaislapsilla.

Lasten yleisimmät pelot liittyvät tv-ohjelmiin, painajaisiin, mielikuvitusolentoihin sekä eläimiin, jotka voivat olla kaukaisia ja kuvitteellisia (dinosaurukset, tiikerit) tai omasta elinpiiristä (vihaiset koirat, ampiaiset, hämähäkit).

Television kautta lasten maailmaan tunkeutuu paljon pelkoa herättäviä asioita heidän välittömän lähiympäristönsä ulkopuolelta. Pelkoa herättivät lähinnä aikuisille suunnatut ohjelmat, mm. uutiset, eivät niinkään lastenohjelmien tai satujen hahmot ja tilanteet.

- Televisio herättää pelkoja, mutta onhan lapsilla jo ennestään pelonaiheita. Television kautta lapset voivat saada peloilleen myös hahmon, jonka kautta asioita voi käsitellä.

Hallintakeinoja on runsaasti

Myös "vaarallinen ympäristö" synnyttää pelkoja. Haastateltavat pelkäsivät onnettomuuksia esimerkiksi liikenteessä tai tulipaloja.

Oman ryhmänsä muodostavat ihmissuhteisiin liittyvät pelot, esimerkiksi vanhempien avioeroon tai riitelyyn liittyvät.
- Muita ovat vielä separaatiopelot, esimerkiksi läheisten ihmisten menettämisen pelko tai uusien asioiden ja tilanteiden pelot. Tästä ovat esimerkkinä vieraiden ihmisten tai lääkärissä käymisen pelot.

Kiusaamiseen liittyviä pelkoja tuli esille yllättävän vähän. Lapsilla on käytössään myös runsaasti hallintakeinoja. He menevät äidin viereen, lähtevät pois pelottavasta tilanteesta tai alkavat yllättäen leikkiä.

- Myös omassa mielikuvituksessaan he saattavat hallita ja voittaa pelon, esimerkiksi ampumalla kuvitelmissaan pelottavan hirviön. Onnistuneista hallintakokemuksista he saavat tärkeitä itsenäisyyden ja pärjäävyyden kokemuksia.

Kirmasen mukaan pelko näyttää kuuluvan lasten salattuun maailmaan, sillä he kertoivat haastatteluissa hyvin harvoin keskustelevansa peloistaan aikuisten kanssa.

Vanhempien asetettava rajat

Huolestuttavinta tutkijan mukaan on se, että juuri tv-peloissaan lapset turvautuivat vähiten aikuisiin. Tämä viittaa siihen, että vanhemmat ovat liian vähän läsnä tv:n katselussa.

Kirmanen muistuttaa, että lapset eivät ole riittävän kypsiä kontrolloimaan omaa tv:n-katseluaan. Siksi rajojen asettaminen kuuluu vanhemmille.

Toisaalta lapsia ei voida sulkea yhteiskunnan todellisuuden ulkopuolelle. Pelko kuuluu elämään, sitä on opittava vain hallitsemaan.
- Jos lapsilla on pelkoja, on muistettava, että se ei tarkoita, että hän olisi myös turvaton.

Tutkimus on osa Kuopion yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen laajaa turvattomuustutkimusta.

STT-MH
4.2.2000

Ajassa -sivulle