Vaikka tunnelmat kiristyvät tiukassa mittelössä, toista se oli ennen
Rautkallio: Kekkosvaalien ääntenosteluun on vielä matkaa
Vaikka presidentinvaalien tiukalla loppusuoralla tunnelmat kannattajajoukoissa kiristyvät, kannattaa muistaa, että meno on vielä pyhäkoulupuuhastelua verrattuna Kekkosen ajan vaaleihin.Historioitsija, dosentti Hannu Rautkallio sanoo suoraan, että Urho Kekkonen oli Neuvostoliitolle kova investointi.
Rautkallion arkistotutkimukset Moskovassa osoittavat, että Urho Kekkosen niukka voitto vuoden 1956 presidentinvaalissa perustui KGB:n hyvin suunniteltuihin väliintuloihin, joilla varmistettiin sekä kommunistien eli SKP:n valitsijamiesten ääntenjakosuunnitelma että tarvittavien lisä-äänten ostaminen muualta.
- Ostettujen lisä-äänten takana olevien henkilöiden nimiä on ilmeisesti mahdotonta selvittää, ellei äänten ostoihin tarvittujen maksujen kuitteja löydy Moskovasta, Rautkallio totesi esitelmöidessään aiheesta "Mies ja myytti - Urho Kekkosen syntymästä 100 vuotta" Euroklubin tilaisuudessa Helsingissä.
Ostettuja valitsijamiehiä olisi näiden tietojen mukaan seitsemän tai kahdeksan, mukana ratkaisevan äänen antamisesta epäilty SDP:n puoluetoimikunnan jäsen, valtiovarainministeri Penna Tervo.
Pohjanmaalaisten keskustalaisten lehmänkauppaviritelmät näissä vaaleissa eivät siis ole mitään uutta Suomen sinitaivaan alla, mutta kuuluvat sudenpentusarjaan.
Tunnekuohut yhä lähellä
Valtiotieteen tohtori Hannu Rautkallion 1992 syksyllä ilmestynyt noottikriisiä käsitellyt kirja herätti tunnekuohuista keskustelua ja osoitti kirjoittajan mielestä, että Suuri Urho ohjaili vielä haudastaankin monen suomalaisen mieltä.
Juuri tätä suomalaisten alitajuista herran pelkoa, suurille miehille ja heidän kuvitelluille teoilleen osoitettua kunnioitusta Kekkonen osasi Rautkallion mielestä käyttää mestarillisesti hyväkseen.
Tilanne ei ole vielä ratkaisevasti muuttunut. Myös Rautkallion tuorein, NKP-arkistoihin perustuva teos on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Samaan aikaan toive vahvasta presidentistä on elänyt sitkeästi mukana käynnissä olevassa vaalikampanjassa.
Kammottava sielunmaisema
Rautkallion NKP-tutkimukset ulottuvat toistaiseksi vuoteen 1966, seuraavassa teoksessa näkyviin nousee yhä vielä aktiivipolitiikassa mukana olevia.
Hannu Rautkallio pääsi Moskovan kaikkein pyhimpään eli Kremlin lähistöllä sijaitsevan NKP:n keskuskomitean arkistoon syksyllä 1991. Vielä muutamaa kuukautta aikaisemmin arkistossa eivät voineet asioida kuin harvat ja valitut NKP:n työntekijät, hekin erikoisluvalla.
Rautkallio löysi ihmeellisen ja kammottavan kommunismin sielunmaiseman, ja ymmärsi, että koko Neuvostoliitto oli kuin yksi suuri asiakirjojen varasto. Dokumentit olivat hallitsemisen välineitä.
Niillä puolue hallitsi valtiota, niillä valvottiin, palkittiin ja rangaistiin. Asiakirjoja ei kuitenkaan koskaan tarkoitettu julkisuuteen eikä niitä varsinkaan säilytetty ulkopuolista tutkimusta varten.
Siksipä ne nyt kertovat asioita, joita emme vieläkään halua uskoa todeksi. Tiedot myös kyseenalaistavat tunnettujen tutkijoiden kekkostulkintoja.
Rautkallion epäkiitollinen rooli on ollut tuoda julki Kekkosesta tietoja, joita ei varsinkaan juhlavuonna haluta kuulla.
Kekkoskauden vankeja
Marraskuussa ilmestyneessä kirjassaan Agenda Suomi, Kekkonen - SDP - NKP (WSOY), näitä epämiellyttävyyksiä paljastuu runsaasti. Koska Rautkallion maine historioitsijana on kyseenalaistettu, uusinta teosta on Helsingin Sanomien tyrmäävän arvostelun jälkeen myyty kustantajan mukaan vain noin tuhat kappaletta.
- NKP:n arkistotiedot osoittavat, ettei Kekkonen olisi kyennyt hankkimaan maanmiestensä hyväksyntää ja sitä seurannutta kunnioitusta ilman Neuvostoliiton suoranaista avunantoa. Tämän havaitseminen ei ole miellyttävä asia, Rautkallio toteaa.
Kekkoseen liittyviä asioita ja tietoja ylisuojeltiin niissä piireissä, jotka olivat häntä lähellä.
- Nyt samat tahot pelkäävät, mitä arkistot näistäkin kertovat. Olemme eri tavoin kekkoskauden vankeja. Presidentti Mauno Koivistolle asetelma periytyi kirjaimellisesti kuin Manulle illallinen. Koivisto kertoi itse vuonna 1994 Paasikivi-seurassa, että häneltä odotettiin "vakiintunutta käytäntöä".
Ulkopolitiikka oli aina kunnossa
Kekkosen tapana oli muistuttaa kansakuntaa siitä, että sisäpolitiikka voi olla rempallaan, kunhan ulkopolitiikka - eli Neuvostoliiton suhteet - ovat kunnossa. Silmänkääntötemppu onnistui.
- Kekkosella ulkopolitiikka oli aina kunnossa, mutta sisäpolitiikassa hän tarvitsi NKP:n väliintuloa, Rautkallio sanoo.
Paljastui, että Kekkosen ja NKP:n yhteisessä agendassa, asialistassa, Suomen sisäpolitiikan hallitseminen oli kaiken yhteistoiminnan pääkohde. Sen Kekkonen esitteli syntymäpäivänään vuonna 1960 häntä onnittelemaan saapuneelle Nikita Hruštševille kirjallisena ohjelmana.
Kekkosen "stabilisointi" -suunnitelman varhaisempia luonnoksia löytyy NKP:n arkistosta. Yhteinen agenda tähtäsi sosialidemokraattien hajottamiseen ja sitten heidän integroimiseensa Kekkosen sisäpoliittiseen vallankäyttöön. Agendan tavoite oli vuoden 1968 presidentinvaaleissa, jotka sitten jäivätkin viimeisiksi ns. vapaiksi vaaleiksi Kekkosen kaudella.
Kekkonen toimi Suomen pääministerinä viisi kertaa ja presidenttinä 26 vuotta.
- Maan tapaan iskostui piirteitä, joista yritämme irtautua vielä tänään, Rautkallio arvioi.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan todeta, että arkistoissa Kekkosen pseudonimenä esiintyy Sibelius.
Karjalaiset neuvostotalouden siirtotyövoimaksi
Käynnissä olevien vaalien ensimmäisellä kierroksella leimahti Riitta Uosukaisen myötä keskustelu Karjalasta.
NKP:n papereista käy ilmi, että Kekkonen esitti naapureille ajatuksen, että suomalainen siirtoväki siirrettäisiin takaisin Neuvosto-Karjalaan siirtotyövoimana. Aluesiirtoja ei siten olisi tarvittu ollenkaan ja suomalaisen työvoiman panos olisi koitunut neuvostotalouden hyväksi. "Saisivat sitten tonkia sitä Karjalan multaansa."
Ehdokkaista Esko Aho on selvästi nostanut esikuvakseen presidenteistä nimenomaan Urho Kekkosen.
Viimeksi TV2:n Punainen lanka -ohjelmassa Aho kertoi ihailevansa Kekkosta sanankäyttäjänä, joskin Aho oli haastattelijan kysymyksenasettelun mukaisesti sitä mieltä, että valta saattoi ajoittain sokaista Kekkosen.
MARGIT HARA
4.2.2000
