1990-luvun lama kaupunkimaisissa kunnissa muita alueita rajumpana
Koko maan tasolla käytettävissä olevilla tuloilla mitattu kotitalouksien välinen eriarvoisuus väheni merkitsevästi vuodesta 1966 vuoteen 1990.Talouden ajautuessa syvenevään lamaan 1990-luvulla, keskimääräiset tulot laskivat, mutta eriarvoisuudessa ei tapahtunut suuria muutoksia. Tähän olivat vaikuttamassa hyvinvointiyhteiskunnan rakenteet.
Talouden elpyessä eriarvoisuus alkoi kasvaa ja vuonna 1997 käytettävissä olevien tulojen eriarvoisuus oli merkitsevästi suurempaa verrattuna vuoteen 1990. Alueista kaupunkimaiset kunnat kohtasivat 1990-luvun syvän laman muita alueita rajummin.
Heikki A. Loikkasen, Marja Riihelän ja Risto Sullströmin tekemässä tutkimuksessa Kaupunkien, taajamien ja maaseudun väliset ja sisäiset tulo- ja kulutuserot eriarvoisuutta tarkastellaan sekä tulojen että kulutuksen näkökulmista, joita molempia voidaan perustellusti pitää hyvinvoinnin kehityksen indikaattoreina.
Tutkimuksesta käy ilmi, että kaupunkimaisten kuntien, taajamien ja maaseutumaisten kuntien väliset kotitalouksien keskimääräiset tuloerot pienenivät selvimmin 1960- ja 1970-luvulla.
Tuloerojen lähentyminen, konvergenssi, alkoi vähetä 1980-luvulla. 1990-luvulla alueiden väliset tuloerot säilyivät lähes muuttumattomina. Kulutuksen alueellinen konvergenssi on ollut käytettävissä olevien tulojen lähentymistä hitaampaa, mutta ajalliselta profiililtaan samanlaista.
Kulutuksessa mitattu eriarvoisuus on talouden suhdanteille herkempää kuin tuloihin perustuva eriarvoisuus. Toisaalta kulutuksella mitattuna eriarvoisuuden väheneminen pitkällä aikavälillä ei ole ollut yhtä voimakasta kuin tuloilla mitattuna.
Kulutuksen jakauma näyttäisi tasoittuneen, kun verrataan vuotta 1990 vuosien 1994-96 keskimääräiseen jakaumaan.
Tämän jälkeistä kulutusta koskevaa tietoa saadaan vasta vuoden 1998 kulutustutkimuksen aineiston valmistuttua, jolloin nähdään miten talouden pitkään jatkunut kasvu vaikuttaa kulutuksella mitattuun eriarvoisuuteen.
Lamaa edeltänyt vuoden 1990 kokonaistuotannon taso saavutettiin vuonna 1997 sillä erolla, että resurssien täyskäytön sijasta jälkimmäisenä ajankohtana työttömyysaste oli kymmenen prosentin yläpuolella.
Korkean työttömyyden ohella voimakkaan kasvun vaiheessa eri tulonsaajaryhmien ansio- ja pääomatulojen sekä välittömän verotuksen ja tulonsiirtojärjestelmien muutosten yhteisvaikutus on ollut käytettävissä olevien tulojen jakauman epätasaisuutta lisäävää.
Tämä tuli ilmi, kun käytettävissä olevien tulojen eriarvoisuus eriteltiin tulokomponenteittain. Siihen, mihin suuntaan kehitys jatkossa etenee, vaikuttavat monet tekijät, kuten yleinen taloudellinen kehitys, työllisyystilanteen muutokset ja vero- ja sosiaaliturvaratkaisut.
Yhteiskunnalliset palvelut ja välilliset verot eivät olleet mukana tutkimuksessa.
Tutkimus on osa Suomen Akatemian 1990-luvun Talouskriisin tutkimusohjelmaa, jossa tarkastellaan hyvinvointivaltiota alueellisten tuloerojen tasoittajana vuosina 1966-1997 ja erityisesti 1990-luvun laman aikana.
IA
4.2.2000
