Lasten seksuaalisen hyväksikäytön epäilyt lisääntyneet voimakkaasti
Sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten tietoon tulleet hyväksikäyttöepäilyt ovat nelinkertaistuneet 15 vuodessa. Selvityksen mukaan viranomaisten tietoon tuli toukokuun 1998 ja huhtikuun 1999 välisenä aikana 778 lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyä.Luku sisältää kaikki esiin tulleet epäilyt riippumatta siitä, varmistuiko hyväksikäyttö vai ei.
Selvityksessä olivat mukana sosiaalitoimistot, kasvatus- ja perheneuvolat, terveyskeskukset, kouluterveydenhoitajat, mielenterveystoimistot ja sairaalat. 1980-luvun alussa tehdyssä vastaavassa selvityksessä epäilyilmoituksia oli noin 170 vuodessa, 1990-luvun alussa noin 500.
Epäilyjen määrän kasvua selittää se, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on 1980-luvun alun jälkeen saanut osakseen paljon huomiota ja sekä suuri yleisö että ammattihenkilöstö havaitsevat helpommin mahdollisen hyväksikäytön.
Aiheen saaman julkisuuden vuoksi epäily saatetaan esittää aikaisempaa useammin myös silloin, kun siitä ei todellisuudessa ole kyse. Tutkimuksen tulokset osoittavat kuitenkin, että lapsilla on aikaisempaa paremmat mahdollisuudet saada apua myös tällä ongelma-alueella.
Yksi suurimmista muutoksista on poikia koskevien epäilyjen selvä lisääntyminen. Suurin osa epäilyistä koskee edelleen tyttöjen hyväksikäyttöä, mutta poikien osuus on kasvanut 23 prosenttiin.
Epäilyjen lisääntymistä selittää myös se, että hyväksikäyttäjäksi epäillyissä oli uusia ryhmiä, joita ei aikaisemmassa viranomaistutkimuksessa tullut esiin.
Naispuolisten epäiltyjen osuus kasvussa
Suurin osa epäilyistä (96 %) koskee edelleen miehiä, mutta naispuolisten epäiltyjen osuus oli hieman suurempi kuin edellisessä tutkimuksessa. Uutena ryhmänä olivat myös nuoret eli alle 20-vuotiaat, joita oli noin kymmenesosa epäillyistä.
Nuorten epäiltyjen esiintulo liittyy tutkimustekniikkaan, sillä edellisissä selvityksissä edellytettiin, että epäillyn ja lapsen välisen ikäeron on oltava vähintään viisi vuotta.
Epäilyjen määrässä oli huomattavia alueellisia ja kuntakohtaisia eroja, jotka poikkesivat uhritutkimusten tuloksista.
Tämä viittaa siihen, että kysymyksessä saattavat pikemminkin olla erot viranomaisten toiminnassa (palvelujen saatavuus, työntekijöiden valmius hoitaa ja tutkia epäilyjä jne.) kuin varsinaiset erot hyväksikäytön yleisyydessä.
Isät ja tuttavamiehet yleisimmät epäillyt
Tutkimuksen mukaan yleisimmät epäillyt ovat isät ja tuttavamiehet, joita kumpiakin oli noin kolmasosa epäillyistä.
Isäpuoli oli epäiltynä 10 prosentissa tapauksista ja lapselle entuudestaan tuntematon henkilö seitsemässä prosentissa tapauksista. Epäillyistä miehistä neljä prosenttia oli aiemmin tuomittu oikeudessa lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja 12 prosenttia oli epäilty hyväksikäytöstä.
Naisista ei ketään tiedetty tuomitun, mutta kahta oli epäilty aiemmin. Lasten kanssa työskenteleviä ammattilaisia oli epäiltyjen joukossa 17 (2 %), ja yhdellä heistä oli aikaisempi tuomio hyväksikäytöstä.
Insesti on harvinaista
Vaikka isät joutuvat edelleen muita helpommin epäillyksi, uhritutkimukset ja tuomioistuinten antamat tuomiot osoittavat, että insesti eli vanhempien ja lasten seksuaalisen kanssakäyminen on harvinaista.
Kaikkiaan 17 prosenttia epäillyistä miehistä ja yhdeksän prosenttia epäillyistä naisista oli tunnustanut hyväksikäytön, mutta isät kiistivät syyllisyytensä muita epäiltyjä useammin.
Todennäköisesti epäiltynä olleiden isien joukossa on eniten syyttömiä. Tähän viittaa myös se, ettei epäillyn teon luonteesta monessa tällaisessa tapauksessa ollut lainkaan tietoa.
Lisäksi isiä epäiltiin useimmiten pienten lasten hyväksikäytöstä, vaikka uhritutkimusten mukaan sellaiset teot ovat muita harvinaisempia. Isät saattavat joutua ensimmäisenä epäillyiksi niissäkin tilanteissa, joissa hyväksikäytöstä ei ole näyttöä.
Neljäosassa tapauksista syyte
Tutkimuksen tekoaikana noin puolet tapauksista oli ilmoitettu poliisille ja neljäsosassa (176 tapauksessa) oli nostettu syyte. Tutkimuksen loppuessa osa selvityksistä oli kesken, joten rikosilmoitusten ja syytteiden määrä saattaa nousta.
Tutkimuksen tekoaikana vuoden 1999 alkuun asti oli voimassa vanha rikoslaki, jossa perheen ulkopuoliset lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset olivat pääsääntöisesti asianomistajarikoksia.
Osa tapauksista on voinut jäädä syyttämättä siksi, ettei asianomistaja, lapsen huoltaja tai 15 vuotta täyttänyt nuori itse ole halunnut nostaa syytettä.
Epäilyistä 20 prosenttia tuli ilmi lapsen kertomuksen perusteella. Äiti oli ilmoittajana kahdeksassa prosentissa tapauksista ja neljässä prosentissa ilmoituksen tekivät äiti ja lapsi yhdessä.
Muun henkilön ilmoittamia epäilyjä oli 16 prosenttia tapauksista, näistä puolessa epäily oli syntynyt myös lapsen oireiden tai toisen tapauksen myötä. Epäilyistä 18 prosenttia syntyi pelkästään lapsen tai perheen oireiden perusteella.
Eniten epäilyjä tuli hoidettavaksi sosiaalitoimistoihin (31 % tapauksista), perheneuvoloihin (28 %) ja lasten psykiatrian poliklinikoille (26 %). Kouluterveydenhuollon osuus pieneni huomattavasti 1980-luvun alun tilanteesta.
Tuolloin kouluista tuli 92 ilmoitusta (26 %) kahden vuoden aikana, kun niitä nyt tuli vain 28 (3 %). Yhtenä taustatekijänä saattaa olla, että kouluterveydenhoitajat on suurelta osin siirretty kouluilta terveyskeskuksiin, joista lapset eivät tavoita heitä yhtä hyvin kuin aikaisemmin.
IA
5.5.2000
