Maailman lopusta tuli kulttuurikeskus

Seudulle oli tarinan mukaan haudattu yksi Jeesuksen opetuslapsista, Jaakob, espanjalaisittain Santiago. Haudan löysi eräs erakko 800-luvulla nykyisen kaupungin paikalla sijainneelta hautausmaalta eli compostumista.

Espanjaan ruumiin oli tarun mukaan kantanut enkeli Jerusalemista, jossa apostoli oli tapettu marttyyrina. Keskiaikaisissa kirjoituksissa roomalaisaikainen hautausmaata merkitsevä compostum muuttui Campus Stellaeksi eli tähtien kentäksi.

Haudan ylle rakennetussa kirkossa koettiin tavaton määrä ihmeitä. Mystisten legendojen tarkoitus oli yhtäältä valaa rohkeutta maureja vastaan taisteleviin sotilaisiin, toisaalta vakuuttaa pyhiinvaeltajat, jotka toivat maailman ääreen viisautta ja rahaa.

Ensimmäisen kirkon maurit tuhosivat ja vain hauta pelastui. Nykyisen katedraalin peruskiven arvioidaan asetetun paikoilleen vuonna 1076. Suurin osa katedraalista valmistui 1100-luvulla, mutta sen jälkeen siihen on lisätty mm. jylhä barokkifasadi 1738-1750.

Yhä vielä Santiagoon hakeutuu vuosittain nelisen miljoonaa pyhiinvaeltajaa. Pyhinä vuosina määrä kaksinkertaistuu, sillä vain silloin auki olevasta Anteeksiannon portista katedraaliin astuva saa kertaheitolla kaikki syntinsä anteeksi. Jaakobin vaelluksen pyhä vuosi on aina, kun heinäkuun 25. päivä sattuu sunnuntaiksi.

Muulloin katedraaliin käydään Praza do Obradoirolta. Sisään astuvan katse kohdistuu ensimmäisenä romaanisen taiteen helmeen, mestari Mateon 1100-luvulla loihtimaan Portico da Gloriaan. Teoksen alimman pyhimyksen ylle on painautunut kämmenenjälki, sillä kautta aikojen pyhiinvaeltajat ovat tavanneet asettaa siihen kätensä ja kopauttaa pyhimystä päällään kolme kertaa. Se lisää viisautta.

Kaikki eivät enää moottoriteiden aikana perinteiseen tapaan kävele Santiagoon, mutta yhä moni taittaa ainakin osan matkasta jalkapatikassa, ratsastaen tai pyöräillen.

Nykykulkijoilla patikoimisen motiiveja saattavat olla hulppea maisema ja noin 1 800 matkan varrelle sijoittuvaa roomalaisaikaista monumenttia. Mutta ennenkään kaikki eivät taivaltaneet Santiagoon uskon vuoksi. Pyhiinvaellus oli myös tavanomainen rangaistus rikollisille.

Nykyisetkin pyhiinvaeltajat varustautuvat perinteisillä kävelysauvalla ja simpukankuorella. Sauvalla puolustauduttiin susilta ja rosvoilta. Vaatteeseen kiinnitetty simpukankuori oli pyhiinvaeltajan tunnusmerkki, jonka ansiosta majatalot matkan varrella avasivat hänelle ovensa.

Santiago de Compostela halajaa modernimpaa mainetta

Muutkin kuin pyhiinvaeltajat hurmaantuvat Santiago de Compostelasta. Ei pelkästään katedraali, vaan koko kaupunki on suuri arkkitehtoninen taidonnäyte. Rakennustaiteen tyylisuuntia satojen vuosien varrelta yhdistää materiaali, galicialainen graniitti, jonka sade on takonut harmaaksi ja rosoiseksi.

Katedraalin ympärille keskiajalla kohonnut kaupunki ei kuitenkaan ole kivettynyt muinaisjäänne. Se on edelleen vireä kulttuurikeskus, mitä muu maailma ei santiagolaisten mielestä riittävän hyvin tiedä.

Varsinkin nuorempi kulttuuriväki pitää perinteitä jo pienenä painolastina.

- Omillekin tiedotusvälineille kaupungista syötetään aina samaa postikorttikuvaa katedraaleineen ja kelttiperintöineen, Santiago de Compostelan kulttuurivuoden lehdistöpäällikkö Luis Bello tuhahtaa.

Hänen mielestään kulttuurivuosi yhdessä yhdeksän muun kaupungin kanssa on 100 000:n asukkaan Santiagolle onnenpotku. Nyt kaupungilla on mahdollisuus näyttää, että siellä osataan muutakin kuin myydä rihkamaa pyhiinvaeltajille.

Santiagosta löytyy mm. kymmeniä vapaita teatteriryhmiä, neljä teatteria, oma sinfoniaorkesteri ja uusi konserttitalo, elokuvateattereita, moderneja kongressitiloja ja nykytaiteenmuseo.

Pyhiinvaelluksia syrjäisen paikkakunnan on kuitenkin kiittäminen siitä, että se nyt voi patsastella Luoteis-Espanjan autonomisen maakunnan, Galician, kulttuurin ja tieteen pääkaupunkina.

Eri puolilta Eurooppaa maailman ääreen matkanneiden pyhiinvaeltajien reittejä pitkin levisi suunnattomasti taiteellisia ja tieteellisiä vaikutteita etenkin keskiajalla. Jo Goethe aikanaan totesi Euroopan tietoisuuden kasvaneen Santiagoon vievien teiden varsilla.

Rockia ja liturgiaa

Tavallisissakin oloissa Santiago de Compostelan saleissa ja toreilla on tarjolla yli tuhat kulttuuritapahtumaa nykytanssi- ja teatterifestivaaleista klassisen musiikin sarjoihin. Nyt määrä ei juuri lisäänny, mutta näyttävyyteen on panostettu.

Santiagossa historia luo rock-konserteillekin uusia ulottuvuuksia. Nelipäiväinen Santi Rock järjestetään heinäkuussa Monte do Gozolla, Ilon vuorella, josta pyhiinvaeltajat ensimmäiseksi näkevät katedraalin. Esiintyjinä ovat mm. Suede, The Cardigans, Red Hot Chili Peppers ja Neil Young.

Kirkon kulttuurivuosi huipentuu toukokuussa, kun katedraalissa järjestetään sen aidon keskiaikaisen liturgian toisinto Codex Calixtinus.

Pääsiäisviikon alussa sää ei houkuttele pyhiinvaellukselle. Sade piiskaa välillä rakeina ja Atlantilta puhaltava tuuli kääntää sateenvarjon nurin. Paikalliset nauttivat paksua kuumaa kaakaota baareissa, joita Santiagossa riittää.

Iltaisin kapeat graniittikujat täyttyvät opiskelijoista, joita kaupungin yli 500-vuotiaassa yliopistossa ahkeroi talvisin nelisenkymmentätuhatta.

Atlantin läheisyydestä muistuttavat Rua do Francolla toinen toistaan maittavampia meren herkkuja tarjoilevat ravintolat. Paikallisväriä löytyy vaikkapa Pulpo gallegosta, annoksesta paprikalla maustettuja mustekaloja, joka maistuu herkulliselta alueen oman valkoviinin kera.

Eurooppa ja maailma

Santiagon kulttuurivuoden teema on osuvasti Eurooppa ja maailma. Kaupunki haluaa muistuttaa olevansa yhä paikka, jossa eri kulttuurit kohtaavat. Santiagollahan on ikiajat ollut yhteys myös Euroopan ulkopuolelle meritse.

Parhaillaan Galician kansanmuseossa Museo Pobo Galegossa on esillä Heurekan kommunikaationäyttely, johon tutustuminen kuuluu mm. monen koulun ohjelmaan.

Sen jälkeen museossa avautuu Elämää Pohjois-Atlantilla esittelevä katselmus. Näyttelyssä tutustutaan kalastajien arkeen keskiajalta tähän päivään Galician lisäksi Islannissa, Norjassa ja Ranskan Normandiassa. Kaikki ne ovat alueita, joihin galicialaiset tuntevat sielujen sympatiaa.

Sen sijaan kelttiläisyyttä ei enää erityisemmin hehkuteta. Nykyisin maakunnassa korostetaan muiden Espanjan pohjoisten alueiden tapaan omaa erikoislaatua; Galician kieltä ja kulttuuria.

Galicialla on yhteinen historia Portugalin kanssa ja lähes sama kieli, joka galicialaisissa kouluissa on pakollinen oppiaine. Galegonkielistä kirjallisuutta luetaan maakunnassa paljon, suosittu kirjailija on mm. nuori Manuel Rivas. Myös teattereissa kansallisuusbuumi näkyy. Galegonkieliset näytelmät vetävät yleisöä melkein yhtä lailla kuin Madridista tai Barcelonasta saapuvat hitit.

Moderneja ylpeyden aiheita

Erityisen ylpeitä santiagolaiset ovat modernista konserttitalostaan sekä nykytaiteen museosta, joka on ensimmäinen uusi rakennus vanhassa kaupungissa. Sen on suunnitellut portugalilainen arkkitehti Alvaro Siza, jonka jäljiltä museon takana viheriöi myös kaupunkilaisten suosima puisto.

- Tämä rakennus kunnioittaa vanhaa, siksi konservatiivisetkin santiagolaiset ovat ottaneet sen ilolla vastaan. Rakennus on samaa graniittia kuin muukin kaupunki. Se on myös matalampi kuin vieressä oleva kansanmuseo, mikä on kunnioituksen merkki, Nykytaiteen museon tiedotusvastaava Silvia Langueira luonnehtii Santiagon kaupunkisuunnittelua.

Santiago de Compostela lukeutuu Unescon kulttuuriperintökohteisiin, ja pari vuotta sitten se sai Euroopan kaupunkisuunnittelupalkinnon.

Nykytaide pyristelee vanhan otteessa

- Nykytaiteen tekeminen on Santiago de Compostelassa vaikeaa, kaupungin luonne on niin perinteinen. Päättäjät ovat yhtä konservatiivisia kuin tämä kivi ympärillämme ja haluavat tukea vain uskonnollisen taiteen näyttelyitä, huokaa Santiago de Compostelan nykytaiteenmuseon koulutusosaston johtaja, taiteilija Manuel Olveira.

Olveira työskentelee itse nuorten taiteilijoiden kanssa ja käyttää uutta teknologiaa hyväkseen omassa video-, installaatio- ja valokuvataiteessaan.

Hän myös valmistelee Santiago de Compostelaan kesäksi suurta teknotapahtumaa nimeltä Lost in Sound. Matkaajien on syytä tietää, että kaupungissa yöelämä alkaa vasta kello 24 jälkeen ja klubit ovat yleensä auki koko yön.

- Nuoret ovat täälläkin kiinnostuneita uuden teknologian suomista mahdollisuuksista ja tekevät esimerkiksi tietokonemanipulaatioita ja cd-rom-kokeiluja, mutta Santiagossa ei siihen ole samoja mahdollisuuksia kuin vaikkapa Helsingissä. Siksi nuoret taiteilijamme lähtevät muualle oppiin, New Yorkiin ja Lontooseen. Mutta trendit ovat täällä samat kuin missä tahansa Euroopassa.

Olveira on käynyt Suomessa ja tehnyt töitä suomalaisten nuorten taiteilijoiden kanssa.

- Kaikki on teillä niin järjestäytynyttä, täällä vallitsee kaaos, hän huokaa.

Myös kuvanveistäjän uraa aloitteleva, 28-vuotias Ana Garzia Vieizo, harmittelee uskonnollisen taiteen suurta menekkiä kotikaupungissaan. Hän veistäisi mieluummin moderneja teoksia, mutta pyhäinkuvat tuovat leivän.

Kuin symbolisesti Ana työskentelee Nykytaiteenmuseon ja Museo Pobo Galegon väliin jäävässä verstaassa. Se on ikiajat ollut hänen isänsä, kuvanveistäjä Fernando Garzia Blancon työtila.

Tytär valmistelee omaa modernia kokoelmaa näyttelyä varten, mutta auttaa nyt sairasta isäänsä pyhäinkuvien teossa.

Fernando Garzia Blanco on ennen ollut vapaa taiteilija, nykyisin häntä tukee Galician maakunta. Hänen veistoksiaan on esillä Latinalaisessa Amerikassa ja useissa Espanjan kaupungeissa.

STT-IKK
5.5.2000

Ajassa -sivulle