Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Baikalin puhtaus ei ole viranomaisten päätavoite

Uudet suunnitelmat hirvittävät luonnonsuojelijoita



Koko maailmassa ainutlaatuinen Baikaljärvi ei ole kokonaan säästynyt saastuttavalta teollisuudelta. Samalla kun nyt mietitään vanhojen selluloosatehtaiden toiminnan lopettamista, uusia uhkia on ilmaantunut Baikalin puhtaalle luonnolle.


Burjatiassa, Baikalin itäpuolella on löydetty kaasuesiintymä aivan Baikaljärven tuntumasta. Pari vuotta alueen kaasun käyttömahdollisuuksia on tutkittu.

Päätöksiä on odotettavissa lähiaikoina, kertoo Irkutskissa toimivan Baikalin luonnonsuojeluaalto- järjestön varapuheenjohtaja Jennie Sutton.

Kaasuesiintymä sijaitsee Baikaliin laskevan Selengajoen suistossa. Luonnonsuojelijat sanovat, että jos kaasun poraukset siellä aloitetaan, Baikalin puhtaus on mennyttä. Esiintymässä kaasu ja öljy ovat sekoittuneet keskenään.

Venäjän Greenpeace on niin ikään aloittanut kampanjan kaasuesiintymän käytön estämiseksi.

Greenpeacen Moskovan toimiston Baikalin asiantuntija Roman Pugalov sanoo, että ehdotuskin olisi ollut mahdoton muutama vuosi sitten.

Nyt hallituksessa ei kuitenkaan ole enää luonnonsuojelijoilla juuri mitään vaikutusvaltaa. Luonnonsuojeluhallinto lakkautettiin aikaisemmin tänä vuonna.


Moskova rikoskumppanina

Burjatian hallituksen kaasututkimuksien avuksi on yllättäen tullut Moskovan kaupunki. Kaupunginjohtaja Juri Luzhkov on luvannut ainakin osin rahoittaa poraukset. Luonnonsuojelijat sanovat, että se on rikokseen osallistumista.

Baikalin suojelusopimus kieltää sellaiset toimet järven rannalla, jotka vaarantavat veden puhtauden. Kaasun ja öljyn nosto järven välittömästä läheisyydestä olisi katastrofi, he sanovat.

Jennie Sutton kertoo, että Irkutskin luonnonsuojelijat ovat lähettäneet kirjeitä Unescolle, Burjatian hallitukselle, Moskovan kaupunginjohtajalle ja Irkutskin kuvernöörille. He vaativat poraussuunnitelmien peruuttamista.

Burjatia perustelee poraustarvetta sillä, että sen Irkutskin läänistä ostaman sähkön hinta on kolme kertaa kalliimpi kuin Irkutskin oma taksa.


Baikalin rannan rumilus

Baikalin rannat ovat suurimmaksi osaksi ainutlaatuisen kaunista maisemaa. Länsiranta nousee jyrkästi järvestä, itäranta on osittain matalampaa. Mutta itäpuolella häämöttävät taustalla korkeat lumihuippuiset vuoret.

Itärannan maisemia parin sadan kilometrin päässä Irkutskista pilaa kuitenkin Baikalskin kaupungin savuava selluloosatehdas. Tehtaan sulkemisesta on puhuttu jo pitkään, mutta käytännön toimiin ei ole päästy.

Selluloosatehdas perustettiin 1960-luvun alussa pitkän keskustelun ja väittelyn jälkeen. Osa tiedemiehistä varoitti, mutta osa vähätteli vaaroja. Yhteen aikaan oli vallalla sellainenkin käsitys, ettei Baikalin veden puhtaudella ole niin väliäkään.

Nyt kaikki ovat ainakin julkisuudessa sitä mieltä, että tehdas saastuttaa ja rumentaa maisemaa. Turistit eivät halua seudulle, jossa ilmaan tupruaa pahan hajuisia höyryjä.

Mutta viranomaiset kysyvät, mitä tehtaan sulkemisen jälkeen tehdään kaupungin 17 000 asukkaalle. Heistä ainakin puolet saa toimeentulonsa tehtaasta.

Luonnonsuojelijoiden mukaan kaupunkiin pitää kehittää vaihtoehtoista teollisuutta ennen selluloosatehtaan sulkemista. Sellaista ei kuitenkaan ole saatu aikaan.

Viikko sitten pidetyssä Baikalin alueen talousfoorumissa oli esillä koko joukko Irkutskin läänin investointisuunnitelmia ja niiden joukossa myös Baikalskin kaupungin selluloosatehdas. Lääninhallitus haluaa, että tehdas suljettaisiin vuonna 2003 ja investoija huolehtisi korvaavista työpaikoista.

Luonnonsuojelijat eivät usko, että niin nopeasti tapahtuu mitään. Siksi he vaativat tekoja puheiden ja suunnitelmien sijaan.

Toinen Baikalia saastuttava sellutehdas on Seleginskissä Burjatiassa. Se laskee jätevesiä Selengajokea myöten Baikaliin.


Ilman saasteet vakavimmat

Vaikka Baikalin rannan selluloosatehtaat saastuttavat järven vettä, suurin haitta on kuitenkin ilmapäästöillä. Ja suuria päästöjä tupruttelee monien muidenkin tehtaiden piipuista Baikalin lähistöllä ja kauempana aarniometsissä.

Baikalista alkunsa saava Angarajoki on monien tehtaiden saastuttama. Onneksi se virtaa järvestä poispäin, sanoo Jennie Sutton. Sen varrella on alumiinitehtaita ja kemiallisia tehtaita. Jätevesistä ei ole missään huolehdittu kunnolla.

Samat tehtaat työntävät ilmaan myrkkykaasuja. Irkutskin alueella on todettu jo selviä terveyshaittoja ilman saasteista. Mutta rahaa ei ole tehtaiden uusimiseen ja siksi vanhat ovat edelleen toiminnassa ihmisten terveydestä välittämättä.


Baikal - maailman suurin makean veden varasto

  • Baikalin järven pinta-ala on 31 500 neliökilometriä. Se on siten noin Belgian kokoinen. Järven iäksi lasketaan 25 miljoonaa vuotta.

  • Baikal sijaitsee 456 metriä merenpinnan yläpuolella. Järven keskisyvyys on 730 metriä ja syvin kohta 1 637 metriä. Niinpä järven vesimäärä onkin noin 23 000 kuutiokilometriä.

  • Baikal on maailman suurin makean veden varasto. Sen vesimäärä on noin 20 prosenttia maailman kaikesta makeasta vedestä. Baikalissa on vettä 23 kertaa enemmän kuin Laatokassa.

  • Baikalissa elää yli 2 500 eläinlajia, joista noin 2 000:ta ei tavata mistään muualta.

  • Baikaliin laskee 336 jokea tai puroa. Siitä saa alkunsa Angarajoki, joka laskee puolestaan Jeniseihin.

    STT-IA
    6.10.2000


    Ulkomaat -sivulle