Keijo K. Kulha:
Pankkikriisin taustalla on salailua
Suomen 90-luvun alun pankkikriisin taustalla on filosofian tohtori Keijo K. Kulhan mukaan yhtenä painavana syynä tiedon salailu.Poikkeuksellisen vaikeasti hallittavan tilanteen synnyn tärkeäksi tekijäksi nousee salailu, määrätietoinen ja osin lakiinkin perustunut salailu, sanoi Kulha torstaina Helsingissä. Hän puhui pankkikriisistä kirjoittamansa kirjan julkistamistilaisuudessa.
Kyse ei Kulhan mielestä ollut vain pankkisalaisuudesta ja liikesalaisuudesta. Pankkien ja niitä valvovan pankkitarkastusviraston suhteet olivat muodollisia eikä keskuspankki halunnut antaa tietoja.
Kulhan mukaan on syytä muistaa, että Rahoitustarkastus sai vasta vuonna 1993 oikeuden saada kaikki tiedot tarkastettavistaan.
- Keskuspankki ei esimerkiksi kertonut Skopin vaikeuksista koko hallitukselle. Samalla linjalla olivat myös valtiovarainministeriö ja pankit, jotka neuvottelivat ja jakoivat salassa säästöpankkeja, Kulha totesi.
Avoimuuden puute ja tiedon hidas läpimeno hidasti Kulhan mukaan myös pankkikriisin hoitoa, josta jouduttiin päättämään vajavaisten taloudellisten tietojen varassa.
Salailu varjosti Kulhan mukaan pankkituen jakoakin. Tuomioistuimet taas tulkitsivat salaisuutta eri tavoin.
Yksi kriisin opetuksista onkin se, että avoimuus olisi pitänyt ottaa ohjenuoraksi jo ennen kriisiä. Olisi tarvittu perusteellista julkista keskustelua pankkisalaisuudesta ja avoimuudesta, Kulha sanoo.
Mitään yhtä yksittäistä syytä pankkikriisiin ei Kulhan mukaan voi sanoa, koska se oli monen tekijän summa. Tärkeässä asemassa kriisissä olivat silti korporaatiot ja kustannusautomaatit.
- Monet asiantuntijat arvioivat jälkikäteen nähtynä oikein kriisin syyt. Korporaatiot ja kustannusautomaatit jarruttivat kuitenkin muutoksia. Tarvittiin lama, ennen kuin Suomi siirtyi suljetusta taloudesta avoimeen talouteen ja pankkien rakenteet uudistuivat, sanoi Kulha.
Kulhan mukaan tutkimus tuo myös esiin sen, että presidentti Mauno Koiviston rooli oli paljon ajateltua suurempi. Hänen mukaansa Koivisto johtikin Esko Ahon hallituksen taloudellisia ratkaisuja enemmän kuin on sanottu.
Tähän vaikutti myös se, ettei poliittisilla päättäjillä, pääministerillä ja valtiovarainministerillä ollut tarpeeksi tietoa ja kokemusta.
Koivisto kirjoitti heti presidenttikautensa päättymisen jälkeen nopeasti kaksi muistelmateosta. Siitä tuli olevaa totuutta. Muut eivät pääse siihen aineistoon käsiksi, huomautti Kulha.
STT-MH
6.10.2000
