Pienten ja suurten maiden näkemyserot kärjistyvät EU:ssa

Komissio, joka ei ole osapuoli neuvotteluissa, pyrkii muutamien pienten maiden tuella pelastamaan oman vaikutusvaltansa.

Puheenjohtaja Romano Prodin puhe EU-parlamentissa oli tähän asti näkyvin vastareaktio ajatuksiin, että valtaa pitäisi siirtää enemmän jäsenmaiden tasolle, pois EU:n toimielimiltä.

Ensi viikon lopulla EU-johtajilla onkin otollinen tilaisuus puhua asioita halki Biarritzin huippukokouksessa Ranskan länsirannikolla.

Tanskan "ei" eurolle antoi lisäpuhtia puheille, että EU:n pitäisi antaa eriytyä eritahtisiin joukkoihin, kun kerran kaikki maat eivät ole valmiita syventämään yhteistyötä samaa tahtia.

Puheenjohtajamaa Ranskan presidentti Jacques Chirac on puhunut paljon tämän ajatuksen puolesta. Chirac puhuu "kansojen Euroopasta", jossa valtaa siirretään enemmän jäsenmaiden hallituksille, pois EU:n instituutioilta.

Britanniassa pääministeri Tony Blair on muotoillut samankaltaisia ajatuksia - ilmeisesti siinä toivossa, että hallitustenvälinen EU olisi brittiäänestäjille mieluisampi, jolloin hänen hallituksensa mahdollisuudet saada myönteinen vastaus tulevassa Emu-kansanäänestyksessä paranisivat.

Blair ehdottaa mallia, jossa EU:n johtajien huippukokoukset ottaisivat enemmän valtaa ja EU-parlamenttiin muodostettaisiin toinen kamari, joka koostuisi kansallisten parlamenttien jäsenistä.

Mutta pienet maat ja komissio nostavat profiiliaan. Belgia, Luxemburg ja Hollanti tekivät yhteisen linjauksen, jossa ne korostivat komission keskeistä asemaa aloitteentekijänä.

Suomi on ollut samoilla linjoilla - jos valtaa viedään Brysselin komissiolta, siirtyvät päätökset äkkiä suurten jäsenmaiden kähmittäviksi.

Komissiossa kaikilla mailla on jäsen ja ministerineuvostossa kaikilla edustajansa. Mutta jos ratkaisuja aletaan tehdä muualla, ei ole sanottua, että pieniltä mailta kysytään muuta kuin aamenta.

Uskottavuutta

Vaikka neuvottelut ovat edenneet nihkeästi, kaikki osapuolet vakuuttavat haluavansa tuloksen joulukuussa Nizzan huippukokouksessa.

Kysymys on uskottavuudesta. Jos hallitustenvälisen konferenssin aikataulu pettää, pettää EU samalla lupauksensa hakijamaille olla valmis ottamaan uusia jäseniä alkuvuodesta 2003.

Itä-Euroopan maissa epäillään jo nyt, ovatko unionin nykyiset jäsenmaat todella sitoutuneet kalliiseen itälaajentumiseen.

Mielipidemittausten mukaan vain vähemmistö EU-kansalaisista pitää laajentumista tärkeänä tavoitteena, vaikka hallitukset ovat toistuvasti vakuuttaneet sitoutumistaan siihen.

Konferenssin asialista on lyhyt, mutta kysymykset periaatteellisia ja vaikeita. Päätökset ratkaisevat, miten EU-maat tekevät päätöksiä ja kenellä on unionissa valtaa.

Puheenjohtajamaa Ranska on puhunut sinnikkäästi komission koon rajoittamisesta, siten että kaikilla jäsenmailla ei aina olisi omaa komissaaria. Tehokkuus edellyttäisi, että komissio rajataan korkeintaan 20 jäseneen, ovat ranskalaiset perustelleet.

Suomi ja muutkin pienet maat ovat torjuneet tämän; suomalaisneuvottelijat ovatkin todenneet, ettei Suomi pitäisi hyväksyttävänä sellaista komissiota, josta puuttuu ranskalainen komissaari.

Enemmistö EU-maista on Suomen linjalla. Useimmat torjuvat myös Ranskan ajatuksen, että komission sisällä pitäisi olla selvempi hierarkia ja enemmän varapuheenjohtajia.

Ranska ei vastarinnasta hätkähdä. Eurooppa-ministeri Pierre Moscovici pahoittelikin EU-parlamentissa tilanteen lukkiutuneen, koska muut maat eivät ole ymmärtäneet, että Ranskan esittämä malli on ainoa ratkaisu luoda vahva ja toimintakykyinen komissio.

Saksan äänet

Mutta suuretkaan maat eivät ole kaikesta yhtä mieltä. Äänten painotus on kysymys, jossa EU:n perinteisen voimakaksikon, Ranskan ja Saksan, eripura näkyy selvimmin. Saksojen yhdistymisen jälkeen epäsuhta Ranskan ja Saksan äänimäärien välillä on vain korostunut.

Ranskan väkimäärä on noin 30 miljoonaa pienempi kuin Saksan, mutta ranskalaiset eivät millään hyväksy ajatusta, että Saksalla olisi enemmän ääniä kuin heillä.

Nyt neljällä suurella jäsenmaalla on ministerineuvostossa 10 ääntä kullakin, numeroa pienemmällä Espanjalla kahdeksan.

Espanjalla on sen vuoksi vaikeuksia. Liittyessään unioniin Espanja sai valita - joko kahdeksan ääntä ministerineuvostossa ja kaksi komissaarin paikkaa, tai kymmenen ääntä ja yksi komissaari.

Espanja valitsi silloin komissaarit, mutta on nyt menettämässä tämän ainoan etunsa, ja vaatii siksi lisäkorvausta.

EU:n hallitustenvälinen konferenssi ratkaisee unionin vallanjaon

Useita keskeisiä kysymyksiä jäi vaille ratkaisua, kun EU kesäkuu ssa 1997 päätti uudistuskierroksen Amsterdamin huippukokouksessa. Pikkutunneille venyneessä kokouksessa EU-johtajat päättivät siirtää monia vaikeita ratkaisuja tulevaisuuteen.

Muut toimielinkysymykset laajentuneessa EU:ssa. Esimerkiksi EU-parlamentin paikkamäärä rajataan 700:aan, joten Suomi menettää muutaman nykyisestä 16 paikastaan. Neuvotteluissa kiistellään nyt paikkojen jaosta; yhden laskutavan mukaan Suomelle jäisi 27 jäsenmaan EU:ssa 13 parlamentaarikon paikkaa, toisessa mallissa kymmenen.

STT-MH
6.10.2000

---

Ulkomaat -sivulle