Globalisaatio osa USA:n valtapolitiikkaa
Globalisaatiosta keskustellaan paljon, ja syystäkin. Kiistämätt ä maailmassamme on meneillään syvälle käyvä muutos. Globalisaation kritiikki on kasvanut sellaisiin mittoihin, että Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailman kauppajärjestön WTO:n johtajat ovat joutuneet ahtaalle.Nämä kansainvälisen kauppa- ja rahoitusmaailman arkkitehdit ovat kilvan yrittäneet vakuutella, että heidän edustamansa instituutiot toimivat myös köyhimpien maiden ja tavallisten kansalaisten hyödyksi.
WTO:n puheenjohtaja Mike Moore todisteli taannoin vapaakaupan ja kapitalismin siunauksellisuutta: "Afrikkalaisen lapsen äiti ei ole globalisaation vastustaja, sillä lääketiede voi pelastaa hänen poikansa tai tyttönsä hengen". Samoin ovat myös Maailmanpankki ja IMF sitoutuneet voimakkaasti köyhyyden torjumiseen, ainakin puheiden tasolla.
Optimistisesti katsoen kansalaisjärjestöjen ja muiden globaalitalouden kriitikoiden nousulla barrikadeille on siis ollut vaikutusta siihen, että puhtaasti taloudellisen globalisaation raameihin on alettu sovittaa myös jonkinlaisia eettisiä näkökulmia.
Näin globalisaatio - jossa ei laajasti käsitettynä edes ole kyse yksinomaan talouden maailmanlaajuistumisesta - näyttäisi nyt etsivän yhteisiä pelisääntöjä uudesta yllättävästä suunnasta, etiikasta. Pessimistisesti katsoen kyse on pelkästä retoriikasta.
Tosiasiassa kumpikin näkökulma on tavallaan pätevä. Jos kansainväliset rahoituslaitokset ja kauppajärjestöt ovatkin ottamassa eettisyyden vaatimuksen tosissaan, on selvää että ylikansalliset - lähinnä amerikkalaiset - suuryhtiöt ja amerikkalainen pääoma tuskin tulevat tätä tekemään.
Vaikka periaatteessa globalisaatio voisi perustua inhimillisille moraalisille arvoille, markkinoita dominoivilla amerikkalaisilla suuryhtiöillä, valuuttakeinottelijoista puhumattakaan, tällaista aitoa moraalista perustaa ei voi olla.
Näiden tahojen toimintaa ohjaa puhdas voitontavoittelu. Ja oleellista on, että ainakin tähän asti todellinen valta globalisaatiokehityksessä on ollut Yhdysvalloilla ja sen taloudellisella eliitillä.
USA laajentaa valtaansa
Yhdysvaltojen harjoittaman poliittis-taloudellisen ylivallan kovasanainen kriitikko Noam Chomsky esittää teoksessaan Hinnalla millä hyvänsä, kuinka köyhiä maita on painostettu Yhdysvaltojen toimesta omaksumaan vapaakauppapolitiikka, jota mikään rikas maa ei koskaan vaurastuessaan noudattanut.
Chomskyn teoksessa Yhdysvaltojen ajama globaali kauppapolitiikka asettuu historialliseen yhteyteensä, osaksi laajempaa amerikkalaista valtapolitiikkaa.
Chomskylaisesta näkökulmasta talouden globalisaatio on historiallisesti tuotettu uuskolonialistinen ilmiö, jonka avulla Yhdysvallat ja sen taloudellinen eliitti on kylmän sodan jälkeisessä tilanteessa pyrkinyt säilyttämään ja laajentamaan taloudellista ylivaltaansa maailmassa.
Eri tahoilla Chomskya on syytetty mustavalkoisesta ajattelusta. Hän kuitenkin pyrkii esittämään tarkan dokumentoinnin avulla, mitä vapaakauppapolitiikka on saanut aikaan.
Chomsky haluaa myös osoittaa, kuinka uusliberalistisen opin ja vapaakauppasopimusten konkreettiset vaikutukset ovat ristiriidassa kauniiden puheiden, vapautta ja demokratiaa julistavan amerikkalaisen talouspoliittisen jargonin kanssa.
Samalla tulee osoitetuksi, kuinka Yhdysvaltojen harjoittama uusliberalismi on itse asiassa klassisen liberalismin tärkeimpien periaatteiden vastakohta. Klassisen liberalismin mukaisia yksilöiden ja vieläpä kansallisvaltioidenkin oikeuksia on uusliberalistisen politiikan myötä siirretty yksinomaan taloudellista voittoa tavoitteleville suuryhtiöille.
Chomskyn analyysin mukaan yhdysvaltalaisessa uusliberalismissa on käytännössä kyse siitä, että heikoilta ja puolustuskyvyttömiltä valtioilta vaaditaan tiukkaa talouskuria, joka mahdollistaa vahvojen amerikkalaisten suuryhtiöiden säälimättömän laajentumisen näissä maissa.
Tiukat säännöt eivät kuitenkaan koske amerikkalaisia suuryhtiöitä, joita liittovaltio on valmis tukemaan erilaisin toimenpitein silloin, kun tämä käy välttämättömäksi.
Kuka määrää pelisäännöt?
Chomsky katsoo, että Yhdysvaltojen toteuttama markkinatalous on todellisuudessa (markkinoiden) vapauden ja tasa-arvon irvikuva.
Sen lisäksi, että globaalitalouden ankarat säännöt vaikuttavat eri tavoin erilaisissa kehitysvaiheissa oleviin valtioihin, Yhdysvalloilla on valta-asemansa turvin mahdollisuus soveltaa sääntöjä omien tarkoitusperiensä mukaisesti. Näin talouden globalisaatiopelissä säännöt vaihtelevat pelaajakohtaisesti, eikä pelimarkkojakaan riitä kaikille.
Chomskyn analyysin perusteella voikin esittää seuraavat kaksi seikkaa. Ensinnäkin, vaikka kansainvälisessä kauppapolitiikassa onnistuttaisiinkin luomaan yhteiset, kaikkia sinänsä tyydyttävät pelisäännöt, oleellista on kuitenkin se, kenellä on näiden sääntöjen viimekätinen tulkintavalta.
Tästä näkökulmasta Yhdysvaltojen harjoittama sotilaallinen kurinpito maailmassa näyttäytyy myös täysin tarkoituksenmukaisena: jos ei muuten, niin ainakin sen avulla viimekätinen tulkintavalta säilyy Yhdysvalloilla.
Toiseksi, mikään ei estä Yhdysvaltoja lipeämästä ruodusta, jos esimerkiksi WTO:n tuleva - ehkä eettisempi - kehitys alkaa hankaloittaa amerikkalaisten suuryhtiöiden operointia taloudellisen voiton maksimoimiseksi.
Yhdysvallat voi irrottautua kauppasopimuksista koska tahansa. Maailman johtavalle taloudelle ei ole temppu eikä mikään ajaa Maailman kauppajärjestö alas, jos historiallinen tilanne sitä vain vaatii.
MARTTI-TAPIO KUUSKOSKI
6.10.2000
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston tutkija.
