Moni pieni kunta sovittelun ulkopuolella
Vajaa puolet Suomen kunnista on sovittelujärjestelmän ulkopuolella, minkä pelätään vaarantavan kansalaisten yhdenvertaisuutta.Samankaltaisista jutuista voi joutua joko oikeuteen tai päästä sovitteluun sen mukaan, missä kunnassa asuu. Sovittelun ulkopuolella ovat erityisesti Länsi-Suomen ja Pohjois-Suomen läänien pienet kunnat.
Espoon johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka toteaa, että nykyinen tilanne on kestämätön kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta. Hän kaipaa valtakunnallista järjestelmää, josta säädettäisiin lailla.
Hän puhui rikos- ja riita-asiain sovittelun valtakunnallistamiseen liittyvässä neuvottelukokouksessa maanantaina Helsingissä. Kokouksessa käsiteltiin Etelä-Suomen läänin kuntien sovittelutilannetta.
Sovitteluun menevien juttujen määrä kasvaa. Viime vuonna sovittelussa on 4 500 juttua, kun niitä oli vuonna 98 noin 4 000. Sovittelujärjestelmässä on 71 prosenttia kansalaisista.
Pienten kuntien ongelma
Yleisin syy sovittelujärjestelmän ulkopuolella pysymiseen oli kunnan pienuus. Tämä selviää viimekesäisen kuntakyselyn tuloksista.
- Niin pientä kuntaa ei voi olla, etteikö sovittelua voisi toteuttaa aika yksinkertaisesti. Pienet kunnat maksavat sovittelusta asukaslukuunsa suhteutetun hinnan, jos ostavat sovittelupalvelut ulkopuolelta, Juhani Iivari sanoo. Hän on rikos- ja riita-asioiden sovittelun yhdyshenkilö Stakesista.
Iivari uskookin, että raha ei ole ensisijainen syy siihen, että osa pienistä kunnista on jäänyt sovittelun ulkopuolelle. Näiden kuntien sosiaaliviranomaiset pelkäävät kohtaavansa tilanteita, joissa eivät pysty toimimaan jääviysongelman takia.
Puolet sovittelun ulkopuolisista kunnista ei aio aloittaa sovittelua seuraavan viiden vuoden aikana. Syyksi ne ilmoittivat kunnan pienuuden ja sopivien tapausten puutteen. Iivari toteaa, ettei sellaisia kuntia olekaan, joissa ei tehtäisi rikoksia. Hänen mielestään sopivia tapauksia löytyy, jos yhteistyö eri viranomaisten välillä sujuu.
Itä-Suomessa sovitellaan
Sovittelu hoidetaan useimmiten siten, että sosiaaliviranomainen ottaa sen hoidettavakseen muun työnsä ohella. Mitä pienempi kunta sitä useammin viranhaltijat hoitavat itse sovittelut.
Toiseksi yleisintä on antaa juttu sovittelijoiden tehtäväksi. Sovittelua hankitaan myös ostopalveluna muilta kunnilta ja järjestöiltä.
Sovittelu maksaa keskimäärin 1 300 markkaa. Kunnat käyttivät sovitteluun viime vuonna 6,4 miljoonaa markkaa. Sovittelijoita on reilut 900.
Länsi-Suomen läänissä ja Lapin läänissä sovittelua käytetään vähemmän kuin muualla Suomessa. Paras tilanne on Itä-Suomen läänissä.
Suomessa kunnilla ei ole lakiin perustuvaa velvollisuutta järjestää sovittelua. Sovittelukäytännöt ovat kirjavat myös Euroopan maissa. Vain Norjassa on sovittelulaki. Sen mukaan valtio maksaa toiminnan ja kunnat toteuttavat sen.
Sovitteluun hyväksytään Norjassa vain lievät rikostapaukset. Pienissäkin kunnissa on koulutettuja sovittelijoita, ja jos he tuntevat olevansa jäävejä, sovittelu hankitaan lähikunnasta.
STT-IA
6.10.2000
