Jalkaväenkenraali Heiskasen elämäkerta paljastaa:

Suomella operatiiviset suunnitelmat idän sodanuhkaan jo "yöpakkasten" aikaan

Pääesikunnan operatiivisella osastolla tehdyt sotasuunnitelmat pidettiin salassa myös poliittiselta johdolta, mahdollisesti presidentti Urho Kekkosta lukuun ottamatta. Samalla pidettiin tarkkaa huolta siitä, etteivät kommunistit päässeet soluttautumaan pääesikuntaan.

Kirjailija Robert Brantberg on päässyt selville ulkopoliittiselta johdoltakin salassa pidetyistä suunnitelmista tutkiessaan jalkaväenkenraali ja Mannerheim-ristin ritari Kaarlo Aleksanteri Heiskasen elämäntarinaa arkistotietojen ja haastattelujen pohjalta. Niistä on julkaistu Revontulen kustantamana kirja Kylmä-Kalle.

Yöpakkaset ja sodanuhka

Suomen ja Neuvostoliiton välillä syntyi syksyllä 1958 luottamuspula, ja NKP:n silloinen pääsihteeri Nikita Hrushtshev otti käyttöön termin yöpakkaset. Kiristyneiden suhteiden syynä oli Neuvostoliiton epäluottamus K. A. Fagerholmin uutta hallitusta ja Suomen ulkopolitiikkaa kohtaan.

Neuvostoliitto veti pois Helsingin-suurlähettiläänsä ja Suomessa levitettiin tietoa, jonka mukaan itänaapuri oli uhannut sotilaallisilla konsultaatioilla. Hallitus vaihtui ja kriisin laukaisi presidentti Kekkosen vierailu Leningradiin seuraavana vuonna.

Puolustusvoimien komentajana oli siihen aikaan kenraali Kaarlo Aleksanteri Heiskanen. Hän ennusti näiden kriisien aikaan jopa kolmatta maailmansotaa. Samasta asiasta oli jo vuosi aiemmin esittänyt huolensa jalkaväenkenraali Erik Heinrichs.

Muita vuosikymmenen huolenaiheita oli ollut Porkkalan vuokra-alue, josta Neuvostoliitto luopui syksyllä 1955. Norjassa NATO:n valmiutta oli nostettu. Ennen yöpakkasia oli koettu vielä Unkarin kansanousu ja Suezin kriisi syksyllä 1956.

Ketunhäntä kainalossa

Pääesikunnan operatiivisella osastolla työskenteli silloin toimistoesiupseerina Ermei Kanninen, nykyisin kenraaliluutnantti evp. Hänestä tuli myöhemmin sekä operatiivisen osaston päällikkö että yleisesikunnan päällikkö.

- Julkisesti emme voineet varustautua Neuvostoliittoa vastaan, ja sitä ei voinut kertoa laajemmille piireille, kertoo Kanninen.

Näissä suunnitelmissa edellytettiin, ettei minkäänlaiset idän suuntaan menevät ajatuksetkaan saaneet vuotaa.

Kanninen kertoo saaneensa tehtäväkseen kontrolloida mm. sitä, että itäinenkin suunta aina tuli (operaatiosuunnitelmissa) pidettyä mielessä. Suunnitelmat operatiivisella osastolla laadittiin kuitenkin aina YYA-sopimuksen hengessä.

- Mutta meillä oli kuitenkin ketunhäntä kainalossa, saman suunnitelman piti sopeutua myös tilanteen muutoksiin, selvittää Kanninen.

Virallinen operaatiosuunnitelma oli siis YYA-vaihtoehto, ja itäiset operaatiosuunnitelmat pysyivät salassa.

Silloinen ulkoministeri, nykyinen valtioneuvos Johannes Virolainen vahvistaa kirjailijan haastattelussa presidentti Kekkosen olleen ainoa ulkopuolinen, joka asiasta mahdollisesti tiesi. Kenraali Kanninen ei ole siitä niinkään varma.

Komentajaksi Kylmä-Kalle

Kun kenraaliluutnantti K. A. Heiskanen valittiin puolustusvoimain komentajaksi vuonna 1953, presidenttinä oli J. K. Paasikivi. Heiskasta ehdotti tehtävään pääministeri Kekkonen.

Pääministeri halusi puolustusvoimille komentajan, joka ei sekaantuisi ulkopolitiikkaan. Hallitus kannatti, Heiskanen nimitettiin ja ylennettiin samantien jalkaväenkenraaliksi.

Presidentti Paasikivi evästi Heiskasta vielä komentajan ensimmäisessä presidentin esittelyssä, ettei armeijassa ei saa olla intrigejä, juonittelua. Oikeus ja kohtuus on pidettävä johtotähtenä.
- Olen omasta puolestani ajatellut samaa, vastasi kenraali Heiskanen.

Lempinimi Kylmä-Kalle seurasi kenraali Heiskasta koko tämän komentajauran aina lokakuuhun 1959, jolloin hän erosi viimeisenä vakinaisessa palveluksessa olevana Saksan jääkärinä.

Pelkäämättömälle ja itsepäiselle miehelle tämä nimi tuli yhden tiedon mukaan juuri Saksasta, jossa palveli aikanaan jääkäreinä kaksi Heiskasta. Heistä toista, Juho Henrikiä, kutsuttiin Heissmaniksi eli kuumaksi mieheksi. Kaarlo Aleksanteri oli sitten Kylmä-Kalle.

STT-MH
6.10.2000

Ajassa -sivulle