Koulutusta on yhä useampaa lajia
Yliopistojen sivupisteet tuplasivat yliopistokaupunkien määrän
Yliopisto-opintoja on nykyään tarjolla yhä useampaa laatua ja yhä useammassa paikassa. Virallisesti yliopistokaupunkeja on Suomessa yksitoista, eikä uusia yliopistoja aiota perustaa.
Uudet koulutusvaihtoehdot yhdessä perinteisten opettajankoulutuslaitosten kanssa ovat kuitenkin nostaneet "yliopistopaikkakuntien" määrän pitkälle yli kahteenkymmeneen.
Esimerkiksi Lahti ja Pori ovatkin tosiasiassa muuttumassa akateemisiksi kaupungeiksi, kun eri yliopistot järjestävät kaupungeissa täyteen tutkintoon johtavaa koulutusta.
Maistereita alkaa lähitulevaisuudessa valmistua esimerkiksi Kuusamossa; Haapavedellä taas voi aloittaa tietotekniikan opinnot, jotka kelpaavat osaksi Oulun yliopiston maisterintutkintoa. Seinäjoella ja Nivalassa työskentelee peräti tutkimusprofessoreita.
Yliopistot toimivat eri tavoin myös ainakin Vantaalla, Mikkelissä, Kouvolassa, Kokkolassa, Raumalla, Pietarsaaressa, Raahessa, Savonlinnassa, Kajaanissa ja Hämeenlinnassa.
Toive omista, itsenäisistä yliopistoista elää silti. Tämä käy ilmi esimerkiksi neljän demarikansanedustajan viimeviikkoisesta ehdotuksesta perustaa yliopistot Lahteen, Porin ja Rauman seudulle, Mikkeliin sekä Kokkolaan.
Verkosto valmis
Viimeksi tällä viikolla opetusministeri Maija Rask (sd.) totesi
yliopisto- ja ammattikorkeaväelle, että maassa on molempia
oppilaitoksia riittävästi. Ainakin ammattikorkeakouluilla voisi
hänen mukaansa olla jopa syytä "lyödä hynttyitä yhteen".
Nykyisten yliopistojen levittäytyminen yhä useammalle
paikkakunnalle tukee sen sijaan hallituksen aluepoliittisia
pyrkimyksiä, pidetäänhän korkeakouluja aluekehityksen
tehokkaimpina vetureina.
Alun perin ammattikorkeaverkoston piti paikata yliopistojen
väliin jääviä aukkoja, mutta se ei tunnu riittävän.
- Ehkä se kertoo yliopistojen arvostuksesta, miettii johtaja Markku
Mattila opetusministeriön yliopistoyksiköstä.
Opintojaan aloittavan on kuitenkin syytä olla tarkkana, sillä kaikki yliopistojen järjestämä koulutus ei ole perinteistä akateemista opetusta. "Oikean", tutkintoon johtavan opetuksen lisäksi yliopistot ovat jo kauan tarjonneet maksullista täydennyskoulutusta.
Paikkansa on vakiinnuttanut
myös kaikille avoin korkeakouluopetus, josta halukkaat voivat
yleensä jossain vaiheessa jatkaa varsinaisiin
yliopisto-opintoihin.
Laatutodistuksia tarjolla
Täydennyskoulutus ei koskaan sellaisenaan johda kotimaiseen
korkeakoulututkintoon. Osa siitäkin saattaa kyllä kelvata
tutkinnon osaksi.
Opetusministeriössä myönnetään koulutustarjonnan käyneen
"kuluttajan" eli opiskelijan kannalta yhä sekavammaksi.
Täydennyskoulutuksessa tilanne johti jo pari vuotta sitten
koulutusohjelmien arviointiin.
Riittävän laadukkaiksi katsotut ohjelmat hyväksytään viralliseen
rekisteriin eli akkreditoidaan. Tarjolla on kuitenkin myös
arvioimatonta tai laatuseulassa hylättyä koulutusta, joten
todisteita tasosta kannattaa kysellä.
Myös muu yliopistojen sivutoimipisteissään antama opetus on
yhä moninaisempaa. Tarjolla voi olla kokonaisia tutkintoja,
tutkinnon osia tai muuntokoulututusta esimerkiksi insinööristä
diplomi-insinööriksi.
Yliopistoyksikön johtaja Mattila toteaa yliopistojen vastaavan
itse laadusta. Hänen mukaansa uudentyyppinen tarjonta
lisännee kuitenkin arvioinnin tarvetta.
Jatkossa keskusteltaneenkin siitä, tarvitaanko täydennyskoulutuksen
kaltaista akkreditointia myös muussa yliopistokoulutuksessa.
Monissa maissa akkreditointijärjestelmä on jo olemassa, mutta
Suomessa yliopistojen laadun takeeksi on toistaiseksi riittänyt
niiden oikeus myöntää tutkintoja.
Verkostot muotia
Uudet koulutusvaihtoehdot ovat usein muodikkaasti verkottuneita, eli yliopistot järjestävät opetuksen yhdessä. Esimerkiksi Lahdessa työskentelee Teknillisen korkeakoulun professoreja, vaikka yhtään aloituspaikkaa ei sinne ole Espoon Otaniemestä siirretty.
Opiskelijamäärät sivupisteissä ovat pieniä verrattuna emoyliopistojen akateemisiin yhteisöihin. Tiedepiireissä kuitenkin jopa kokonaisten maakuntakorkeakoulujen on usein epäilty olevan laadun kanna liian pieniä.
Johtaja Mattila myöntää, että tutkimustyössä pienten yksikköjen ongelmat ovat jo käyneet ilmi joidenkin tieteenalojen tasoarvioinneissa.
STT-IA
6.10.2000
Kotimaa -sivulle
|