Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Koulutusta on yhä useampaa lajia

Yliopistojen sivupisteet tuplasivat yliopistokaupunkien määrän



Yliopisto-opintoja on nykyään tarjolla yhä useampaa laatua ja yhä useammassa paikassa. Virallisesti yliopistokaupunkeja on Suomessa yksitoista, eikä uusia yliopistoja aiota perustaa.


Uudet koulutusvaihtoehdot yhdessä perinteisten opettajankoulutuslaitosten kanssa ovat kuitenkin nostaneet "yliopistopaikkakuntien" määrän pitkälle yli kahteenkymmeneen.

Esimerkiksi Lahti ja Pori ovatkin tosiasiassa muuttumassa akateemisiksi kaupungeiksi, kun eri yliopistot järjestävät kaupungeissa täyteen tutkintoon johtavaa koulutusta.

Maistereita alkaa lähitulevaisuudessa valmistua esimerkiksi Kuusamossa; Haapavedellä taas voi aloittaa tietotekniikan opinnot, jotka kelpaavat osaksi Oulun yliopiston maisterintutkintoa. Seinäjoella ja Nivalassa työskentelee peräti tutkimusprofessoreita.

Yliopistot toimivat eri tavoin myös ainakin Vantaalla, Mikkelissä, Kouvolassa, Kokkolassa, Raumalla, Pietarsaaressa, Raahessa, Savonlinnassa, Kajaanissa ja Hämeenlinnassa.

Toive omista, itsenäisistä yliopistoista elää silti. Tämä käy ilmi esimerkiksi neljän demarikansanedustajan viimeviikkoisesta ehdotuksesta perustaa yliopistot Lahteen, Porin ja Rauman seudulle, Mikkeliin sekä Kokkolaan.


Verkosto valmis

Viimeksi tällä viikolla opetusministeri Maija Rask (sd.) totesi yliopisto- ja ammattikorkeaväelle, että maassa on molempia oppilaitoksia riittävästi. Ainakin ammattikorkeakouluilla voisi hänen mukaansa olla jopa syytä "lyödä hynttyitä yhteen".

Nykyisten yliopistojen levittäytyminen yhä useammalle paikkakunnalle tukee sen sijaan hallituksen aluepoliittisia pyrkimyksiä, pidetäänhän korkeakouluja aluekehityksen tehokkaimpina vetureina.

Alun perin ammattikorkeaverkoston piti paikata yliopistojen väliin jääviä aukkoja, mutta se ei tunnu riittävän.
- Ehkä se kertoo yliopistojen arvostuksesta, miettii johtaja Markku Mattila opetusministeriön yliopistoyksiköstä.

Opintojaan aloittavan on kuitenkin syytä olla tarkkana, sillä kaikki yliopistojen järjestämä koulutus ei ole perinteistä akateemista opetusta. "Oikean", tutkintoon johtavan opetuksen lisäksi yliopistot ovat jo kauan tarjonneet maksullista täydennyskoulutusta.

Paikkansa on vakiinnuttanut myös kaikille avoin korkeakouluopetus, josta halukkaat voivat yleensä jossain vaiheessa jatkaa varsinaisiin yliopisto-opintoihin.


Laatutodistuksia tarjolla

Täydennyskoulutus ei koskaan sellaisenaan johda kotimaiseen korkeakoulututkintoon. Osa siitäkin saattaa kyllä kelvata tutkinnon osaksi.

Opetusministeriössä myönnetään koulutustarjonnan käyneen "kuluttajan" eli opiskelijan kannalta yhä sekavammaksi. Täydennyskoulutuksessa tilanne johti jo pari vuotta sitten koulutusohjelmien arviointiin.

Riittävän laadukkaiksi katsotut ohjelmat hyväksytään viralliseen rekisteriin eli akkreditoidaan. Tarjolla on kuitenkin myös arvioimatonta tai laatuseulassa hylättyä koulutusta, joten todisteita tasosta kannattaa kysellä.

Myös muu yliopistojen sivutoimipisteissään antama opetus on yhä moninaisempaa. Tarjolla voi olla kokonaisia tutkintoja, tutkinnon osia tai muuntokoulututusta esimerkiksi insinööristä diplomi-insinööriksi.

Yliopistoyksikön johtaja Mattila toteaa yliopistojen vastaavan itse laadusta. Hänen mukaansa uudentyyppinen tarjonta lisännee kuitenkin arvioinnin tarvetta.

Jatkossa keskusteltaneenkin siitä, tarvitaanko täydennyskoulutuksen kaltaista akkreditointia myös muussa yliopistokoulutuksessa.

Monissa maissa akkreditointijärjestelmä on jo olemassa, mutta Suomessa yliopistojen laadun takeeksi on toistaiseksi riittänyt niiden oikeus myöntää tutkintoja.


Verkostot muotia

Uudet koulutusvaihtoehdot ovat usein muodikkaasti verkottuneita, eli yliopistot järjestävät opetuksen yhdessä. Esimerkiksi Lahdessa työskentelee Teknillisen korkeakoulun professoreja, vaikka yhtään aloituspaikkaa ei sinne ole Espoon Otaniemestä siirretty.

Opiskelijamäärät sivupisteissä ovat pieniä verrattuna emoyliopistojen akateemisiin yhteisöihin. Tiedepiireissä kuitenkin jopa kokonaisten maakuntakorkeakoulujen on usein epäilty olevan laadun kanna liian pieniä.

Johtaja Mattila myöntää, että tutkimustyössä pienten yksikköjen ongelmat ovat jo käyneet ilmi joidenkin tieteenalojen tasoarvioinneissa.

STT-IA
6.10.2000


Kotimaa -sivulle