Vaihteleva vesivuosi 1999
Vuosi 1999 oli hydrologisilta oloiltaan harvinaisen vaihteleva, toteaa Suomen ympäristökeskus vesivuodesta antamassaan katsauksessa.Vuoden alussa vettä oli koko maassa paljon ja loppukesästä maan etelä- ja keskiosissa ennätyksellisen vähän. Talvella oli ennätyspakkasia, jotka osittain tuntuivat lukuisissa jääpatotulvissa keväällä.
Kesä oli ennätyksellisen kuiva ja kuuma, Pohjois-Lapissa kuitenkin hyvin märkä. Vuoden lopulla vesitilanne tasoittui jonkin verran. Itä-Suomen suurissa järvissä ja pohjavesissä vettä oli kuitenkin yhä hyvin niukalti.
Vuoden alussa Suomen vesistöissä oli runsaasti vettä. Etelärannikolle kertyi tammi-helmikuussa edellisvuosia runsaammin lunta - ei kuitenkaan poikkeuksellisen paljon pitkän ajan tilastojen valossa.
Uudellamaalla lunta oli maaliskuussa noin 125 prosenttia ajankohdan keskimääräisestä; aivan rannikolla lumen määrä oli kuitenkin tätä suhteellisesti suurempi. Pohjoisemmaksi lunta kertyi likimain tavanomaiset määrät.
Vielä huhtikuussa vettä oli paljon. Etelärannikollakin sattui pitkästä aikaa kunnon kevättulvia, joita esiintyy noin viisi kertaa vuosisadassa. Tämä johtui samanaikaisista vesisateista ja lumen nopeasta sulamisesta.
Pohjois-Suomessa äkillinen vedennousu aiheutti huhti-toukokuussa jääpatotulvia mm. Simojoella, Ounasjoella ja Tornionjoella. Ilmoitettuja tulvavahinkotapauksia kertyi 35.
Kesä vähäsateinen
Kesästä tuli ennätyksellisen vähäsateinen ja lisäksi kuuma. Kesäinen sää alkoi jo huhtikuussa. Toukokuu oli kylmä ja vähäsateinen.
Suomen hydrologisissa tilastoissa ei ole toista kautta, jona vesi olisi vähentynyt yhtä nopeasti Etelä- ja Keski-Suomen vesistöistä ja maaperästä yhden kuukauden aikana.
Kesäkuukausina satoi maan etelä- ja lounaisosissa vain puolet keskimääräisestä. Samalla vettä haihtui ennätyksellisen paljon, aluksi maasta ja kasvipeitteen kautta, sitten vesien lämmettyä etenkin järvistä ja joista.
Pohjavedet laskivat
Vesistöjen ja pohjavesimuodostumien pinnat laskivat maan etelä- ja keskiosissa kesällä ja alkusyksystä ennennäkemätöntä vauhtia.
Ne saavuttivat syyskuun lopulla monin paikoin eteläisessä Suomessa alimmat koskaan havaitut arvot, puolesta metristä metriin alle ajankohdan keskiarvon.
Esim. Kokemäenjoessa ei ole koskaan
aiemmin havaittu niin pitkään kestänyttä pientä
virtaamaa kuin syyskuussa.
- Tällaista kuivuutta
esiintyy jopa harvemmin kuin kerran sadassa
vuodessa, arvioi hydrologi Veli Hyvärinen.
Samanaikaisesti Lapissa oli vettä yllin kyllin. Inarijärvi oli vähällä nousta säännöstelyn ylärajalle elokuun puolivälissä alueella sattuneen äkillisen rankkasateen seurauksena ja uudelleen marraskuun alussa.
Lounais-Suomi oli kriittisin
Syyskesällä ja syksyllä vedenhankintatilanne oli kriittinen Lounais-Suomessa. Kaikkiaan maan eteläosissa arvioitiin kymmenien tuhansien kaivojen kuivuneen. Syksymmällä veden vähyyden painopiste siirtyi Itä-Suomeen.
Vuoden loppuun mennessä maan etelä- ja länsiosien huono vesitilanne parani. Sen sijaan Itä-Suomen ja osaksi Keski-Suomenkin suurissa järvissä vesi oli edelleen hyvin alhaalla, samaten pohjaveden pinta.
- On odotettavissa, että tulevalla kevättalvella saattaa tulla vedensaantiongelmia maan keski- ja itäosiin. Viime vuoden lopussa sattui jo paikallisia ongelmia, mainitsi Hyvärinen.
Vesistöt jäätyivät lämpimän kesän ja syksyn jälkeen pari viikkoa tavallista myöhemmin. Vuoden lopussa järvien jäät olivat 5-15 senttiä ajankohdan keskiarvoa ohuempia. Päijänteen Tehinselkä oli vuodenvaihteessa vielä jäätön.
Vuoden loppuessa lunta oli tavallista enemmän maan etelä- ja keskiosissa, laajoilla alueilla lumipeitteen vesiarvo eli lumikuorma oli noin 1,5-kertainen tavanomaiseen verrattuna.
STT-MH
7.1.2000
