Lääkärit eivät puutu potilaidensa alkoholinkäyttöön elintapariskinä
Terveyskeskuslääkärit eivät puutu riittävästi potilaidensa alkoholinkäyttöön, kertoo tuore väitöskirjatutkimus.Aiempien tutkimusten mukaan jo pelkkä alkoholinkäytön puheeksi ottaminen vähentää potilaiden riskialtista juomista. Tästä huolimatta terveyskeskuslääkärit eivät edelleenkään tartu potilaidensa alkoholinkäyttötottumuksiin ennen kuin haitat ovat aivan liian ilmeisiä ja näkyviä.
- Useimmat haastatellut lääkärit eivät osanneet määritellä alkoholinkäytön riskirajoja, ja annettu neuvonta olikin yleensä vain suora kehotus vähentää käyttöä ilman tarkempia konkreettisia tavoitteita, kertoo aiheesta Kuopion yliopistossa tiistaina väitellyt Marja Aira.
Airan mukaan neuvonnan toteutumista ei myöskään seurattu kontrollikäynneillä, ellei laboratoriokokeissa todettu mitään poikkeavaa. Yleensä neuvonnan ei uskottu johtavan mihinkään.
Aira haastatteli lääkäreitä neljässä terveyskeskuksessa ja selvitti mitä merkintöjä lääkärit olivat tehneet alkoholinkäytöstä työikäisen väestön terveyskertomuksiin.
Viina ei juuri näy terveyskertomuksissa
Maailman terveysjärjestön WHO:n suositusten mukaan kaikkien potilaiden alkoholinkäyttö pitäisi selvittää perusterveydenhuollossa. Tarvittaessa olisi järjestettävä myös neuvontaa haitallisista kulutusmääristä ja -tavoista. Tiedot pitäisi kirjata terveyskertomuksiin.
Airan tutkimuksessa noin 7 prosentista terveyskertomuksista löytyi merkintä alkoholista. Useimmiten kyseessä oli vain maininta potilaan humalatilasta tai puhalluskokeen tulos päivystystilanteessa. Alkoholin käyttömäärä ilmaistiin yleensä epämääräisesti, kuten "vähän, kohtuullisesti tai viikottain".
Suurin osa merkinnöistä liittyi päivystyskäynteihin. Merkinnät olivat harvinaisia myös silloin, kun alkoholin käytöllä oli yhteys hoidettavan sairauden syntyyn tai pahenemiseen.
- Verenpainetaudissa, diabeteksessa ja sydämen rytmihäiriöissä alkoholinkäyttötieto löytyi vain alle viidenneksestä käynneistä. Tupakointitietoja oli kirjattu merkittävästi enemmän.
Lääkäreiden koulutusta tehostettava
Lääkärit kokivat käyttömäärien selvittämisen ongelmaksi, koska potilaat pyrkivät vähättelemään käyttöään. Joissakin tapauksissa asian esille otto oli vaikeaa alkoholinkäytön perinteisen "häpeällisen ja salattavan leiman" vuoksi. Potilaat itse ottivat asian harvoin esille.
- Lääkäreiden koulutuksessa oli painotettu alkoholismia ja siihen liittyvien sairauksien hoitoa, muttei alkoholinkäyttöön liittyvää yleistä potilasneuvontaa. Mahdolliset neuvontayritykset tuntuivat kilpistyvän potilaiden motivoimattomuuteen.
- Lääkäreiden perus- ja täydennyskoulutuksessa pitäisi korostaa alkoholinkäytön merkitystä siinä missä muitakin elintapariskitekijöitä. Myös lääkäreiden vuorovaikutustaitoja on lisättävä, summaa Aira.
STT-IA
8.12.2000
