Tehdas ja kylä - riippuvuutta ja ristiriitoja
Maaseudun tehdasyhdyskunnat olivat Suomessa keskeisiä teollistumisen ja teollisen elämäntavan levittäjiä. Ne edustivat uudenlaista yhteiskuntamallia. Niissä yhdyskunnan synnyttänyt tehdasyhtiö sai normaalia suuremman vaikutusvallan, kuvailee Jussi Koivuniemi väitöstutkimuksessaan Tehtaan pillin tahdissa.Koivuniemi kuvaa Nokian ja paikkakunnalla vaikuttaneiden tehtaiden historiaa vuosina 1870-1939. Tutkimus valaisee sekä maaseudun tehdaspaikkakuntien yleistä ilmettä että Nokian erityispiirteitä.
Tutkimuksessa hahmottuvat tehtaanpatruunat paikkakunnan johtohahmoina, tehtaiden suuri merkitys kehitykselle, kansalaisyhteiskunnan ja työväenliikkeen nousu sekä 1920-30-lukujen oikeistolaistamisilmapiiri.
Jussi Koivuniemen väitöskirja Tehtaan pillin tahdissa - Nokian tehdasyhdyskunnan sosiaalinen järjestys 1870-1939 tarkastettiin Tampereen yliopistossa viime viikon lauantaina. Kirjan on julkaissut Suomalaisen kirjallisuuden seura Bibliotheca Historica -sarjassaan.
Työläiset ja herrasväki
Puunjalostusyhtiö Nokia rakensi työntekijöilleen asuntoja ja myönsi lainoja omakotirakentamiseen, perusti tehtaalaisille sairaskassan ja heidän lapsilleen kansakoulun ja lastentarhan.
Monipuolinen huoltorakenne kuului 1800-luvun
tehtaanjohtotyyliin niin Suomessa kuin muuallakin.
- Turvatun elämän ja sivistyksen voiman katsottiin tekevän
työntekijöistä työnantajan ihanteiden mukaista oloihinsa
tyytyväistä, vakaata ja ahkeraa työväkeä, luonnehtii
Koivuniemi.
Pienellä tehdaspaikkakunnalla yksittäisen tehtaan painoarvo oli tietysti suurempi kuin kaupungissa. Yhdyskunta poikkesi kaupunkilaisesta siinäkin, että keskiluokka puuttui lähes kokonaan. Nokialla oltiin herrasväkeä tai työläisiä, ja jokaisesta kyläläisestä taatusti tiedettiin, kumpaan ryhmään hän kuului.
Kun vuosien 1917-19 kunnallisvaaliuudistukset toivat äänioikeuden muillekin kuin maanomistajille, työläiset ja työväenpuolueet saivat vähitellen merkittävän aseman Nokian kunnan elimissä.
Kunnan taloudelliset voimavarat olivat kuitenkin niukat, ja yhtiön vaikutusvalta ja merkitys yhdyskunnan kehittämisessä olivat edelleen suuria.
Kumitehdas toi muutoksia
Vuoteen 1904 Nokia muistutti paljonkin muita suomalaisia maalaispaikkakuntia, joiden elämänmenoon paikallinen puunjalostustehdas oleellisesti vaikutti. Nokia-yhtiö tuotti selluloosaa ja paperia, ja työmiehen arvo ja palkka vaihtelivat sen mukaan, mitä prosessin monista vaiheista hän hoiti.
Helsingistä muuttanut Suomen Gummitehdas toi Nokialle erilaisen tuotantomallin. Pääosa työntekijöistä teki samankaltaista työtä, jossa ammattitaitoa vaadittiin keskimäärin vähemmän kuin paperitehtaalla.
Kumitehtaalle palkattiin paljon naisia, jotka saivat siellä parempaa palkkaa kuin paperitehtaan harvalukuisissa naisten töissä. Kumitehtaan naisista myös suurempi osa oli aviossa, kun taas paperitehtaalla palkkatyön katsottiin sopivan lähinnä nuorille tytöille ja leskille.
Paperitehtaan väki oli keskimäärin vanhempaa kuin kumitehtaan, ja joukossa oli enemmän perheellisiä. Osittain erot selittyvät sillä, että lisää väkeä tarvitsevan uuden tehtaan ovet aukenivat helpommin nuorille henkilöille - myös muualta muuttaneille.
- Tehdasyhteisöjen välillä oli tavallaan sukupolvien välinen kuilu, Koivuniemi muotoilee.
Paperi- ja kumitehdas vaikuttavat Nokialla edelleen. Vuonna 1967 tehtaat yhdistyivät Nokia Oy:ksi. Sittemmin yhtiö suuntautui voimakkaasti tietoliikenteeseen ja myi 1990-luvun alkuvuosina useita vanhoja liiketoiminta-alojaan - näiden joukossa paperi-, jalkine- ja rengastehtaat.
Ristiriidat kärjistyvät
Vuoden 1918 sisällissodasta selvittiin Nokialla vähemmillä väkivaltaisuuksilla kuin monella muulla tehdaspaikkakunnalla. Koivuniemen mukaan sekä punaista että valkoista terroria hillitsi Nokialla se, että ristiriidat eivät olleet kovin voimakkaasti henkilöityneet.
Entisiä punakaartilaisia oltiin valmiita ottamaan pian töihin - jo siksikin, että noin kymmenesosa Nokia-yhtiön miestyöntekijöistä oli kuollut sodassa ja vielä useampi joutunut vankileirille. Työvoimapula uhkasi.
Sota johti joka tapauksessa siihen, että suomalaisten kahtiajako syveni niin Nokialla kuin muuallakin. Tehtaat tarjosivat edelleen työntekijöilleen asuntoja ja näiden lapsille kouluja, mutta entistä painokkaammin tavoitteena oli "luotettavien" työläisten suosiminen ja kasvattaminen.
Vuosina 1928-29 ristiriidat kärjistyivät Nokian kumitehtaan lakossa, joka kesti lähes vuoden. Ajan tavan mukaan lakkoa murtamaan pestattiin rikkurityövoimaa, jota saapui Pohjanmaalta asti. Noin 800 työntekijän lakko parempien palkkojen puolesta päättyi lakkolaisten tappioon ja vei ammattiyhdistysliikkeen ristiriitoihin.
Koivuniemen mukaan 1930-luvun poliittinen oikeistoliike vaikutti
Nokialla erityisen voimakkaasti. Samalla paikallinen työväenliike
oli epätavallisen radikaali.
- Yhteiskunnasta oli hävinnyt usko paternalistisen hierarkian
oikeellisuuteen ja muuttumattomuuteen, tiivistää Koivuniemi.
STT-IA
8.12.2000
