"Kahdesti kuollut" veteraani: Talvisodan henkeä tarvittaisiin vielä
Ihminen voi nousta kuolleista, jotkut jopa kahdesti. Tämän todistaa kokemuksellaan todeksi ainakin turkulainen sotaveteraani ja sotainvalidi Erkki Jussila, joka itsenäisyyspäivän alla täytti 90 vuotta."Kahdesta kuolemastaan" huolimatta hän voi edelleen hyvin, mutta Suomen hyvinvoinnin hän kuitenkin asettaa jossain määrin kyseenalaiseksi.
Ensimmäisen "kuolemansa" Jussila koki jo ensimmäisenä elinvuotenaan. Tuolloin kauhua herättänyt kurkkumätäepidemia koetteli myös Jussilan kotipitäjää Mynämäkeä. Erkki-vauva sairastui tautiin, eikä köyhässä kodissa vieraillut kunnanlääkäri antanut toivoa: poika elää tunnin, korkeintaan kaksi.
Neuvokas ja määrätietoinen äiti ei antanut periksi. Ohuilla ja pitkillä sormillaan sekä puisella apuvälineellä hän piti vauvan henkitorvea auki, kunnes tauti vihdoin alkoi hellittää otettaan.
Toisen "kuolemansa" Jussila koki talvisodassa. Epäonnistuneeksi tuomittu suomalaisten hyökkäys Summan lohkolla päättyi perääntymiseen. Kaverit totesivat päähän pahoin haavoittuneen Jussilan kuolleeksi. Näkemystä vahvisti se, että vieressä makasi päätön asetoveri.
Jussila jäi siten rintaman toiselle puolelle. Vihollinen kuitenkin kohteli häntä asiallisesti, ja lopulta hän alkoi toipua eri sotavankisairaaloissa.
Kukkia omalla haudalla
Kotimaassa Jussila oli kuitenkin julistettu kaatuneeksi. Päästyään sodan jälkeen vankeudesta hän vieraili Turun hautausmaalla omalla haudallaan. Kukatkin olivat vielä jäljellä, joten tuolloisia tunteita voi vain arvailla.
Tuon ajan tapahtumat saavat Jussilan yhä liikuttuneeksi. Pahalta tuntuu edelleen, kuinka hänen äitinsä oli ollut tavallaan mustasukkainen siitä, ettei hänellä ollut panna arkkuun pojan ruumista.
Jussila oli siinä mielessä onnekas, että hän joutui sotavangiksi talvisodan aikana. Tuolloin sotavangeillekin riitti ruokaa, vaikkei se kaksista ollutkaan.
Ankeista oloista huolimatta toivo ei sotavangeilta loppunut.
- Olo ei ollut toivoton koskaan. Meillä oli hyvä henki ja huumoria käytettiin paljon.
Joka vuosi joulun aatonaattona haavoittuminen ja vangiksi joutuminen käyvät Jussilan mielessä. Mitään katkeruutta hän ei kuitenkaan vankeusajastaan tunne, vaikka tuomisina olikin 30 prosentin invaliditeetti.
Talvisodan henkeä tarvittaisiin vielä
Korkeasta iästään huolimatta Jussila on mieleltään ja ruumiltaan edelleen virkeä. Maailmantapahtumia hän seuraa aktiivisesti medioista. Yksi keskeinen syy virkeyteen on ollut koko iän jatkunut lukuharrastus.
Jussila on seurannut suomalaisen yhteiskunnan kehittymistä vuosikymmenten ajan. Vaikka suomalaisten elämä periaatteessa onkin nyt hyvässä jamassa, ei tilanne silti hänen mielestään vaikuta hyvältä.
Hän pahoittelee etenkin sitä, että Suomessa on edelleen aivan liikaa riitoja.
- Esimerkiksi eduskunnassa riidellään aivan liikaa.
Hän toivoo, että eteen tulisikin jokin tapahtuma, joka saisi suomalaiset jälleen puhaltamaan yhteen hiileen. Sota ei kuitenkaan saa tulla kyseeseen.
- Tarvittaisiin talvisodan henkeä. Koskaan Suomen kansa ei ole ollut niin yhtenäinen kuin silloin.
Yhtenäisyyttä tarvittaisiin Jussilan mielestä lisää myös Euroopassa. Amerikkalaista hömpötystä ei hänen mielestään täällä juuri tarvita. Euroopan yhdentymiseen pitäisi saada myös Venäjä likeisesti mukaan.
Jussila pitää hyvänä Suomen jäsenyyttä EU:ssa. Suurin vaara hänen mielestään kuitenkin on, että suuret maat Ranska ja Saksa saavat ylivallan. Tässä tilanteessa pienten täytyy pitää pintansa.
STT-IA
8.12.2000
