Kun itäsuomalainen muutti Kanadaan hän myös jäi sinne
Itäsuomalaisten muutto Kanadaan oli itsenäisyyden alkuaikoina pohjalaisia huomattavasti vähäisempää. He myös palasivat entiselle kotiseudulleen harvemmin kuin länsisuomalaiset.Vuosina 1918-30 yhteensä noin 4 700 ihmistä muutti Kainuusta, Savosta ja Pohjois-Karjalasta siirtolaiseksi Kanadaan.
Itäsuomalaisten muuttoa Kanadaan on tutkinut filosofian lisensiaatti Eija Kettunen-Hujanen. Hänen historian alaan kuuluva väitöstyönsä tarkastettiin viime viikon lauantaina Joensuun yliopistossa.
Väitöstyö painottuu siirtolaisten jakautumiseen eri ammatteihin, asuinpaikan valintaan ja paluumuuttoon.
Itäsuomalaisten kaukomuutto oli niin vähäistä, ettei se vaikuttanut alueen väestökehitykseen. Eniten muutettiin Pohjois-Savosta, joka oli tiiviimmin yhteydessä varsinaiseen siirtolaisalueeseen Länsi-Suomeen.
Itä-Suomesta matkattiin Kanadaan suhteellisesti eniten Hankasalmelta, jonka väestöstä 1,9 promillea lähti valtameren taakse vuosina 1918-30. Muutto oli vähäisintä Pohjois-Karjalasta, jossa Nurmes oli vilkkainta muuttoaluetta.
Varpaisjärveläiset muuttivat vähän, mutta valtasivat lähes kokonaan nykyisen Thunderbayn lähellä olevan Tarmola-nimisen maanviljelysyhdyskunnan.
Itäsuomalaiset sijoittuivat pääasiassa metsätöihin, maanviljelijöiksi, kaivos- ja rakennustöihin ja naiset kotiapulaisiksi. Suosituimmat asuinmaakunnat olivat Ontario ja Quebec.
Kettunen-Hujanen arvelee, että itäsuomalaisten vähäinen paluumuutto johtui maailmanlaajuisesta lamasta.
- Moni heistä muutti 1920-luvun lopulla. Rikastumaan lähteneelle siirtolaiselle paluu konsulikyydillä olisi ollut häpeä. Laman vuoksi he joutuivat olemaan siellä pidempään ja samalla suhde Suomeen heikkeni, Kettunen-Hujanen kuvasi.
STT-IA
8.9.2000
