Berliinin suurlähetystökokonaisuus on pohjoismainen näyteikkuna
Pohjoismaista yhteistyötä on joissakin yhteyksissä pidetty pelkkänä pyhäpuheena. Berliinin pohjoismaisessa suurlähetystökompleksissa yhteistyö on päivittäistä, näkyvää ja kiitosta nauttivaa.Berliinin muurin murruttua, Saksojen yhdistyttyä ja Berliinin tultua uudestaan Saksan pääkaupungiksi myös ulkovaltojen edustustot muuttivat kaupunkiin. Viisi Pohjoismaata löivät hynttyyt yhteen ja rakensivat lähetystönsä yhteen ryppääseen Tiergartenin kaupunginosaan.
Lähetystöjen sijoittuminen Tiergarteniin ei ollut sattumaa, sillä Ruotsi oli jo vuonna 1912 hankkinut lähetystölleen tontin tismalleen samalta paikalta, jossa nykyinenkin lähetystö sijaitsee. Suomi hankki lähetystölleen tontin Ruotsin lähetystön vierestä vuonna 1939. Samalla tontilla sijaitsee myös Suomen nykyinen lähetystö.
Sekä Ruotsin että Suomen lähetystöt toimivat vierekkäin vuodesta 1939 vuoteen 1943, jolloin ne tuhoutuivat Berliinin pommituksissa. Maailmansodan jälkeen Suomi ja Ruotsi myivät maaomaisuutensa Berliinin kaupungille.
Pitkien neuvottelujen jälkeen naapurukset saivat ostaa omaisuutensa takaisin ja myös Tanskalle tarjoutui tilaisuus Hessenin osavaltion omistaman maan ostamiseen Suomen ja Ruotsin tonttien vierestä.
Alueesta kokonaissuunnitelma
Yhteispohjoismaisesta suurlähetystöalueesta järjestettiin arkkitehtikilpailu, jonka voitti kokonaissuunnitelmallaan itävaltalais-suomalainen arkkitehtipariskunta Alfred Berger ja Tiina Parkkinen.
Suunnitelma käsitti varsinaisten lähetystörakennusten lisäksi samalla tontilla toimivan Pohjoismaiden yhteisen monitoimitalon, joka toimii yhteisenä vastaanottotilana, näyttelytilana ja tapahtumien pitopaikkana.
Lähetystöjen peruskivet muurattiin toukokuussa vuonna 1997. Suomen suurlähetystö muutti Bonnista Berliiniin virallisesti viime vuoden kesäkuun alussa. Se oli ensimmäisiä kaupunkiin siirtyneitä ulkomaisia edustustoja.
Lähetystö toimi aluksi väliaikaisissa tiloissa. Muutto uudisrakennukseen tapahtui elokuun lopulla ja virallisia vihkiäisiä pidettiin lokakuun loppupuolella.
Lähetystökompleksista tuli varsin pian maamerkki Berliiniin. Muun muassa kokonaisuuden edustalla sijaitseva bussipysäkki ristittiin nimellä "Nordische Botscahften", Pohjoismaiset lähetystöt.
Heti alkuaan herätti huomiota harvinainen kokonaisuus, mutta uteliaisuuden ja ihailun kohteina ovat myös suurlähetystöt erikseen, sillä jokaisen rakentamiseen on käytetty kansallismateriaaleja.
Suomalaiset tyytyväisiä tiloihin
Suomen lähetystön henkilökunta suurlähettiläs Arto Mansalan johdolla on silminnähden tyytyväinen tiloihinsa. Myhäillen lähetystön väki kertookin arkkitehtien, taiteilijoiden ja muiden rakennuksista kiinnostuneiden vierailevan alueella 1 000 hengen kuukausitahdilla.
Suomen suurlähetystörakennuksen ovat suunnitelleet nuoret suomalaiset arkkitehdit/arkkitehtiopiskelijat Rauno Lehtinen, Pekka Mäki ja Toni Peltola, jotka voittivat ehdotuksellaan kansliarakennuksen kansallisen arkkitehtuurikilpailun.
Suomen kansliarakennus on suunniteltu kanteleen muotoon. Arkkitehtuuri on yksinkertaista ja korutonta. Se kuvastaa suomalaista kansanluonnetta, mutta muodostaa samalla arvokkaat ja ajattomat kehykset lähetystön toiminnalle. Lähetystörakennuksen hyötypinta-ala on 1 860 neliömetriä ja siinä on neljä maanpäällistä ja yksi maanalainen kerros.
Ylimmässä kerroksessa on työhuoneita ja erikoinen, kaarevaseinäinen riippuva neuvotteluhuone. Kolmannessa kerroksessa on virkamiesten työtiloja ja kansliarakennuksen suurin kokoussali. Toisessa kerroksessa ovat muun muassa lehdistö- ja kulttuuriyksikkö sekä kirjasto.
Takkatuli keskellä Berliiniä
Katutasossa on mm. vastaanottohalli ja takkahuone, jota voidaan käyttää kokoustilana sekä saunat. Takkatulen loimu keskellä Berliiniä on kuitenkin harvinaista herkkua, sillä suurkaupungin saastumisen pelossa tulen pitäminen takassa on rajoitettu kolmeen tuntiin viikossa.
Materiaaleina on käytetty suomalaista puuta, lasia, terästä ja vaaleaa betonia. Materiaalit saavat vaikuttaa omana itsenään, niitä ei ole kuorrutettu erityisin pintarakentein. Rakennuksen lasiseinät on ulkopuolelta verhottu lehtikuusisäleiköillä, jotka suodattavat sisätiloihin tulevan valon. Säleikköjä voidaan avata, jolloin rakennuksen yleisilme muuttuu.
Vaikuttavimmillaan lähetystörakennuksen julkisivu on pimeän tultua, kun sisällä olevat valaisinrivistöt saavat rakennuksen hohtamaan lämmintä valoa ympäristöönsä.
Edustuston osittain mittatilaustyönä tehdyt kalusteet on hankittu lähes kokonaisuudessaan Suomesta. Tiloissa on valikoima suomalaista nykytaidetta kuten Silja Rantasen, Jussi Nivan, Irma Laukkasen, Irma Kukkasjärven, Tapani Mikkosen ja Matti Nurmisen teoksia.
Suomen suurlähetystön uudisrakennuksen kustannusarvio on noin 40 miljoonaa markkaa. Suomen osuus koko Berliinin pohjoismaisesta suurlähetystöaluehankkeesta on noin 90 miljoonaa markkaa, joka sisältää tontin hankintahinnan, Suomen oman kanslian rakennuskustannukset ja Suomen maksuosuuden yhteispohjoismaisista tiloista.
ILPO KIURU
Berliini
8.9.2000
