Lastenpsykiatrian professori Terttu Arajärvi:
Koulukiusaamiseen pitää puuttua viipymättä
Professori Terttu Arajärvi suosittelee kouluille "nollatoleranssia" kiusaamisen kitkemiseksi.- Koulukiusaamiseen pitää puuttua heti ennen kuin se pääsee pahaksi, opastaa lastenpsykiatrian pitkäaikainen auktoriteetti. Eläkkeellä oleva professori muistuttaa, että apua tarvitsevat sekä kiusaaja että kiusattu.
- Kiusaajalla on lisäksi aina niitä apureita, joiden toiminta tulee huomata ongelmaa ratkaistaessa. Kiusaajaakin on useimmiten kiusattu aikaisemmin, ja hän siirtää kiukkunsa heikompaan kohteeseen.
Viime päivinä julkisuudessa on kohistu 13-vuotiaan koulukiusatun Sadun traagisesta itsemurhasta. Professori Arajärvi, 78, ei halua puuttua yksittäiseen tapaukseen, vaan puhuu nuorten ja lasten avun tarpeesta yleisesti.
- Nuoren itsemurhaan vaikuttaa aina useampia tekijöitä, joista jokin voi laukaista sen tilanteen, selvittää hän.
Lastenpsykiatrien virkoja tarvitaan
Arajärvi peräänkuuluttaa yhteiskuntaan asennemuutosta ja varojen ohjaamista lastenpsykiatriaan.
- 90-luvun lama aiheutti aikuisille mielenterveysongelmia, ja nyt lapset tulevat jäljessä.
Arajärvi lainaa tuoreita tutkimuksia, joiden mukaan noin 12 prosenttia alle 15-vuotiaista tarvitsisi psyykkistä apua.
- Se on valtava määrä, noin 80 000-100 000 lasta ja nuorta koko maassa.
Hoitoresurssit eivät hänen mukaansa riitä kuin alle puoleen tästä määrästä.
- Erityisesti pulaa on lasten- ja nuorisopsykiatriaan erikoistuvien lääkäreiden viroista. Alan terapeuttejakin on liian vähän.
Henkilöstövaje heijastuu laajalle alalle. Koululuokkien koot ovat kasvaneet, mikä heikentää opettajien mahdollisuuksia kasvattajan tehtävässään. Kasvatus- ja perheneuvoloiden virkoja on jätetty täyttämättä, ja supistuksista ovat kärsineet myös koulupsykologit ja -kuraattorit.
Lelutorni pystyyn
Kouluikäisten ja nuorten ongelmat kumpuavat usein jo varhaislapsuudesta. Arajärven mukaan vanhempien pitäisi auttaa alle kouluikäistä lasta kestämään ja voittamaan pettymyksen tunteet.
- Jo 1-2-vuotiasta voitaisiin kasvattaa niin, että jos lelutorni kaatuu, niin rakennetaan se uudestaan sen sijaan että heitetään palikat seinään.
Murrosikäisen lapsen vanhempien pitäisi puolestaan pyrkiä erottamaan ikäkauteen liittyvä uhmakkuus vakavista ahdistuksen oireista.
- Uhma ja oma tahto edustavat aktiivista murrosikää. Mutta jos nuori alkaa eristäytyä ja lopettaa yhteydenpidon, niin se on selvä merkki siitä, että jotakin on vinossa.
Huoleen on syytä, mikäli iloinen lapsi muuttuu hiljaiseksi tai vaihtaa kaveripiiriään.
- Jos lapsen käytös muuttuu selvästi, silloin pitäisi ryhtyä etsimään syitä. En tarkoita päiväkohtaisia ailahteluja, mutta jos tilannetta jatkuu vaikkapa pari kolme kuukautta.
Lapset ovat yksilöitä, joihin kiusaaminen vaikuttaa eri tavoin.
- Jotkut ovat hyvin herkkiä. Kaikki lapset ovat erilaisia,
vaikkakin samanarvoisia.
STT-IA
8.9.2000
