Rehtori Leevi Launonen:
Koulukiusaamisen syitäkin pohdittava, ei vain oireita
Koulun arjessa koulukiusaaminen ei näy samanlaisina äkillisinä nousuina kuin julkisuudessa. Jyväskyläläisen Kortepohjan ala-asteen rehtori Leevi Launonen soisi keskustelun jo etenevän syvemmälle ilmiön oireista sen syihin.- Myös nykyinen keskustelu on sikäli hyödyllistä, että ihmiset pysähtyvät sitä pohtimaan ja keskustelemaan siitä. Ehkä kouluissakin kiinnitetään nyt enemmän huomiota asiaan ja arvioidaan, onko omassa koulussa puututtu riittävästi kiusaamiseen, Launonen sanoo.
Launonen uskoo jokaisessa koulussa esiintyvän kiusaamista jossakin muodossa. Opettajat joutuvatkin päivittäin tekemään rajanvetoa lasten normaalin ilottelun ja kiusoittelun ja varsinaisen kiusaamisen välillä.
- Varsinkin ala-asteella kiusaaminen liittyy usein leikkiin, joka toisesta voi olla hauskaa mutta toisesta ei. Suurin osa vakavista tapauksista on koulun tiedossa ja opettajat puuttuvat niihin.
- Ongelmana ovat hiljaiset ja sisäänpäin kääntyneet lapset, jotka eivät puhu epämiellyttävistä kokemuksistaan kotona eivätkä koulussa, Launonen toteaa.
Launosen mukaan Kortepohjan koulussa nahistellaan jokseenkin viikottain, ja opettajat puuttuvat näihin tilanteisiin. Uutena ja kasvavana ilmiönä hän on huomannut, että koulumatkoilla ja vapaa-aikana sattuneissa tilanteissa pyydetään koulua ongelmien selvittäjäksi.
- Vanhemmat saattavat soittaa opettajalle jopa lomalla ja pyytää apua. He eivät kykene enää keskenään selvittämään näitä lasten ja nuorten ongelmia, koska eivät esimerkiksi halua vaarantaa naapurisuhteitaan, Launonen kertoo.
Piiloon jäävät tapaukset hankalimpia
Myös Kilpisen yläasteen rehtori Sami Kalaja tunnistaa hiljaisten oppilaiden ongelman. Hankalimpia ovat kiusaamiset, jotka eivät tule aikuisten tietoon.
Tämän syksyn tilannetta Kalaja arvioi omalla koulullaan hyväksi, sillä yhtään ikävää tapausta ei vielä ole tullut ilmi.
- Ne tapaukset, jotka tulevat opettajan korviin tulevat pian minunkin tietooni. Ne pystytään kyllä ratkomaan. Puhuttelu luokanvalvojan läsnäollessa yleensä tehoaa, ja tarvittaessa kutsutaan sekä kiusatun että kiusaajien huoltajat koululle keskustelemaan. Usein ei kotonakaan tiedetä tilanteesta, Kalaja sanoo.
Hän myöntää, että 450 oppilaan joukosta voi olla vaikea erottaa, kenen asiat eivät ole hyvin. Kilpisen koulussa on koetettu madaltaa kynnystä ottaa asia puheeksi opettajan, koulukuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa.
Opettajakunnalle Kalaja antaa tunnustusta siitä, että vaikeita tilanteita ei ole väistelty.
Lähiyhteisöissä on vielä toivoa
Jyväskylässä on käynnistymässä Meidän Jykäksi nimetty kasvatuksellinen yhteistyöhanke. Yhteistyötä vetää Leevi Launonen, joka luonnehtii toimintaa ns. Laukaan mallin soveltamiseksi kaupunkiympäristöön.
Pyrkimyksenä on synnyttää syvälle menevää keskustelua ja myös vaikuttaa käytännössä.
- Kaupunki on jaettu 12:een lasten ja nuorten luonnolliseen asuinalueeseen. Alueilla toimivat keskeiset tahot kootaan yhteen tutkimaan, mitä oman alueen lapsille ja nuorille kuuluu ja mitä omalla alueella käytännössä voidaan tehdä, Launonen selvittää.
Meidän Jykässä on haluttu yksittäisten kiusaamis- ja huumeongelmien kohtaamisen lisäksi päästä syvemmälle ongelmien syihin. Launonen näkee elämäntavan ja ympäristön muutoksessa selviä syitä ongelmakäyttäytymiseen.
- Aikuisten pitäisi havahtua siihen, mikä tässä arkisessa ympäristössä on muuttunut ja miten se vaikuttaa lapsen ja nuoren kasvuun. Jos jossakin on vielä toivoa, niin juuri lähiyhteisöjen heräämisessä.
STT-IA
8.9.2000
