Luonnonpuiston aitaamisesta luovuttiin samalla toistaiseksi
Suojelu siirsi Mallan laidunnuskokeen Norjaan ja Ruotsiin
Käsivarren huipulla sijaitsevassa Mallan luonnonpuistossa aloitellaan tutkimusta, jonka osana testataan porojen laidunnuksen vaikutuksia. Alun perin puiston alueelle kaavailtu koe on kuitenkin päätetty tehdä Ruotsissa ja Norjassa suojelullisista syistä.Parhaimmillaan lähes kilometrin korkeuteen nouseva noin 3 000 hehtaarin laajuinen puisto on ollut vuodesta 1981 poroilta kiellettyä aluetta.
Tutkimuskokonaisuuden yhtenä tavoitteena onkin löytää ratkaisu Mallan tiukkojen käyttörajoitusten aiheuttamaan kiistaan, jossa vastapuolena on paikallinen poroelinkeino.
Govan-Labban porokylän eläimet ovat kiellosta huolimatta laiduntaneet useina kesinä puistossa tätä vuotta lukuunottamatta.
Porot ovat nyt pysyneet poissa paljolti siksi, että poroelinkeino on halukas odottamaan laidunnustutkimuksen tuloksia. Heinä-elokuun vaihteessa poromiehet pitivät alueella parin viikon ajan jopa ympärivuorokautista vahtia käännyttääkseen puistoon yrittävät porot.
Tutkimus on pistänyt ainakin toistaiseksi jäihin kiistaa kärjistäneen Mallan aitaushankkeen. Maita hallinnoiva Metsäntutkimuslaitos Metla kiirehti vielä keväällä painostuksen alla puiston aitaamista, jotta porot pysyisivät muualla. Aitatolpatkin ehdittiin hankkia Metlan Kilpisjärven toimipaikan varastoon.
Jos nyt saavutettu yhteistyö säilyy, tolpat pysyvät varastossa ainakin tutkimuskokonaisuuden tuoman aikalisän ajan, Metlan tutkija Mikko Jokinen uskoo. Projektin on arvioitu kestävän kolmisen vuotta.
Koe Mallassa liian arka asia
Tutkijoiden elo-syyskuun vaihteen tutustumiskäynti Mallassa osoitti nopeasti, että alun ajatus toteuttaa laidunnuskoe varsinaisella puistoalueella jakaa mieliä turhan paljon.
Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologisen aseman amanuenssi Rauni Partanen ilmaisi suoraan, ettei hän näe mitään mieltä porojen tuomisessa Suomessa ainutlaatuiseen luonnonpuistoon, joka on kyetty pitämään pitkälti laiduntamattomana.
Vastaavat kokeet voitaisiin tehdä muuallakin - esimerkiksi Norjan puolella. Alkukäynnin lopputulos olikin, että laidunnuskokeet tehdään Ruotsin Abiskossa ja Norjan Raistunturilla.
Niiden uskotaan tarjoavan riittävän hyvän laadullisen ja määrällisen vertailun, jotta tulokset pätevät myös Mallaan.
Tutkimushankkeen koordinaattorina toimivan Jokisen mukaan Mallan tavoitteet ovat paljon laajemmat kuin pelkkä laidunnuksen vaikutus luontoon. Suojelullisten seikkojen ohella on syytä selvittää taloudelliset ja sosiaaliset heijastukset.
Jokisen aikeena on tutkia, miten alueen ihmiset ja muut Mallaan sitoutuneet osapuolet kokevat ja näkevät puiston arvot - miksi puisto on jonkun mielestä arvokas ja toisen mielestä ei.
Hän tähtää eräänlaiseen tulkkaukseen, jolla Mallaan nivoutuneiden tutkijoiden, poroelinkeinon ja paikallisten asukkaiden päätökset ja perustelut saadaan ymmärretyksi kaikille osapuolille - esimerkiksi miksi porohoito tulisi sallia tai kieltää puistossa ja jos ratkaisu tehdään suuntaan tai toiseen, mitkä ovat sen seuraukset.
Hankkeeseen liittyy myös kasvi- ja hyönteisselvityksiä. Puistossa on useita uhanalaisia ja harvinaisia lajeja - niin kasveja kuin perhosiakin, joita esiintyy Suomessa vain Mallassa.
Turha illuusio
Hankkeen vetäjät oudoksuvat kuitenkin ajatuksia, joiden mukaan Malla voitaisiin väkisin pitää kulttuurista täysin vapaana vyöhykkeenä. Ajatusta pidetään illuusiona.
Luonnontilan vaaliminen esimerkiksi aidan avulla estäisi monien muidenkin eläinten kuin vain porojen tulon puistoon. Se olisi kulttuurisidonnainen ratkaisu samalla tapaa kuin myös porojen päästäminen Mallaan, tutkijat huomauttavat.
Porolaiduntutkija, Uumajan yliopiston dosentti Lauri Oksanen katsookin, että poro on osa alueen luontoympäristöä. Hän muistuttaa, ettei poron vaikutus ole vain kuluttava. Monet uhanalaiset kasvit hyötyvät poroista.
Oksanen ei itse asiassa edes näe Iso-Mallan puolella sellaisia suojelullisia arvoja, jotka olisivat estäneet porojen laidunnuskokeen tai edes kesäisen normaalin laidunnuksen puistoalueella.
Iso-Malla on arvokas vain, jos sitä ajatellaan kansallisesti. Heti rajan takana Norjan puolella on runsaasti vastaavia esiintymiä.
Pikku-Malla sen sijaan on edustava esimerkki Kölivuoriston itäreunaa, jonka kalkkiperäinen maa elättää lukuisia harvinaisia kasveja. Lähes kaikki puiston uhanalaisten ja harvinaisten kasvien keskittymät ovat juuri Pikku-Mallassa.
Yhtenä vaihtoehtona tullaan jatkossa keskustelemaan, että aidalla suojattaisiin vain Pikku-Mallan alue. Alkutaipaleelle ehtineen tutkimuksen tekijöiksi tulee asiantuntijoita Metlan lisäksi muun muassa Oulun yliopistosta.
Malla palvelee tutkimusta
Mallan luonnonpuisto perustettiin vuonna 1938 tieteellistä tutkimusta ja luonnonsuojelua varten. Ruotsin, Norjan ja Suomen rajan tuntumassa oleva puisto on noin 3 000 hehtaarin laajuinen.
Puistossa on tiukat rajoitukset. Luontomatkaajien suosimassa kohteessa saa kesäisin liikkua vain merkityllä polulla. Muun muassa marjastus, sienestys, kalastus, leiriytyminen, kasvien ja kivien keräily sekä avotulen teko on kielletty.
Vuonna 1981 kiellettiin myös porojen tulo Mallan alueelle. Talvisin polun kohdalla kulkee latu, mutta hiihtäminen on sallittua muuallakin puistossa.
Puiston tunnetuin maamerkki lienee kolmen valtakunnan rajapyykki.
Erikoisuus ovat myös sodan merkit. Mallassa on runsaasti sodanaikaisten bunkkerirakenteiden jäänteitä saksalaisten jäljiltä.
STT-IA
8.9.2000
