Nuorilla hatarat tiedot Suomen suhteista natseihin ja Neuvostoliittoon
Hyvin suurella osalla nuorista on hatarat tiedot Suomen ja Neuvostoliiton välisistä suhteista. Nuorten ajattelussa korostuu YYA-sopimuksen (ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus) sotilaallinen puoli, ja erityisen epäselväksi on jäänyt Varsovan liiton maiden ja Suomen Neuvostoliiton kanssa tekemien sopimusten ero.- Tulokset viittaavat siihen, että suuri osa oppilaista on omaksunut epätäsmällisiä käsityksiä historian sisällöistä.
Sotilasliiton käsite tai YYA-sopimuksen merkitys ja seuraamukset ovat saattaneet jäädä monille avautumatta kouluopetuksen yhteydessä, Nuori kansalainen -tutkimuksen Suomen asiantuntijaryhmän puheenjohtaja Arja Virta sanoo.
Nyt julkaistut Suomea koskevat tulokset ovat osa kansainvälisen koulutustutkimusjärjestö IEA:n laajaa tutkimusta, joka selvittää peruskoulussa olevien nuorten yhteiskunnallisia tietoja ja asenteita. Suomessa Civics-tutkimusta koordinoi Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos.
Vuonna 1995 alkaneen tutkimuksen tuoreimmassa osassa perehdyttiin nuorten tietoihin kiusallisiksi koetuista itsenäisen Suomen vaiheista kuten yhteistyöstä natsi-Saksan ja Neuvostoliiton kanssa.
Kysymyksiin vastasi noin tuhat 14-15 -vuotiasta nuorta huhti-toukokuussa 1999. Kansainväliset vertailutulokset julkaistaan ensi vuonna.
Oliko Suomi rähmällään?
Suomenkieliset nuoret ovat tutkimuksen mukaan selvästi ruotsinkielisiä halukkaampia torjumaan ajatuksen Suomen rähmällään olosta ja Neuvostoliiton määräysvallasta.
Väitteen rähmällään olosta hyväksyi 38 prosenttia ruotsinkielisistä mutta vain 19 prosenttia suomenkielisistä nuorista.
Tutkijan mukaan peruskoulun historian oppikirjat ovat kuitenkin käsitelleet Suomen idänsuhteita enimmäkseen melko neutraalisti.
- Edes 1970-luvun kirjat eivät olleet "suomettuneita", joskin ne olivat varovaisia. 1990- luvun kirjat ottavat kantaa selvästi rohkeammin ja kriittisemmin, Arja Virta sanoo.
Natseihin Suomi piti nuorten historiakäsityksen mukaan pesäeron. Erityisesti ruotsinkieliset nuoret pitivät vääränä väitettä, jonka mukaan juutalaisia tuhottiin jatkosodan aikana Suomeen perustetuilla keskitysleireillä.
Poliittisen johdon saksalaismielisyyden kiisti 54 prosenttia ruotsinkielisistä ja 45 prosenttia suomenkielisistä nuorista.
Heikommin tutkimuksen tieto-osiossa menestyneet uskoivat yleisemmin natsiyhteyksien olemassaoloon.
Uudet uhkat, uusi suurkertomus
Itsenäisyyden säilymisen 1900-luvulla suuri osa nuorista selittää kansan yhtenäisyydellä.
Tutkijoiden mukaan tulokset viittaavat siihen, että nuoret oppivat historiakuvan kansallisen suurkertomuksen mukaisesti kansakunnan olemassaolon taisteluna.
Yhteistoimintaa natsi-Saksan ja Neuvostoliiton kanssa ei nähdä häpeällisenä, eikä muita kiusallisia kansallisia vaiheita juuri käsitellä historian opinnoissa.
- Tällaisia olisivat esimerkiksi toisen maailmansodan yhteydessä Suomen osallisuus Leningradin saartorenkaaseen ja inkeriläisten luovutus Neuvostoliittoon, tutkimuksen Suomen koordinaattori Sakari Suutarinen luettelee.
Suutarisen mielestä kyseenalaista on, että kansallinen olemassaolon taistelu ja yhtenäisyyden korostaminen peittää alleen yksilön näkökulman ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan saavutuksineen.
Hän pitää suurkertomuksen olemassaoloa tärkeänä, sillä sen avulla määritellään yhdessä kansallista tilannetta ja poliittista ympäristöä. Kertomus voitaisiin kuitenkin uudistaa, sillä uhkia ei enää torjuta rajoilla.
- Valtion aseman heikkeneminen, ympäristökysymykset ja huumeongelmat ovat vain esimerkkejä siitä, että uhkakuvat ovat muuttaneet luonnettaan. Nyt voitaisiin keskittää huomio ihmisiin ja yhteisöihin, jotka ovat eri aikoina ratkaisseet ongelmiaan ja toimineet menestyksellisesti uusissa tilanteissa.
- Vaihtoehtoinen näkökulma olisi, että todellisuus nähtäisiin poliittisten vaihtoehtojen ja kansalaisten omaan elämäänsä kohdistuvien valintojen toimintakenttänä, Suutarinen ehdottaa.
STT-IA
8.9.2000
