Lääketeollisuutemme alkuna alvejuuret
Suomen luonnossa paljon rohdoskasveja
Suomen lääketeollisuus sai alkunsa alvejuurista, joista apteekkari Albert Koponen alkoi Nurmijärvellä 1890-luvulla valmistaa heisimatolääkkeitä. Kivikkoalvejuuren juurakoita käytettiin matolääkkeisiin aina 1960-luvulle saakka, kertoo apteekkari, dosentti Karl-Gustav Widén helsinkiläisestä Vuosaaren apteekista.Luonnossamme on yllättävän runsaasti rohdoskasveja. Jo muutaman kilometrin retkellä Helsingin Aittasaaressa niitä näkee kymmenittäin.
Koululääketieteen tunnustamia lääkekasveja Suomessa on sen sijaan ainoastaan yksi: rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis). Sen juuresta saadaan rauhoittavaa lääkettä.
Meillä ei luonnosta juurikaan kerätä rohdos- ja lääkekasveja, vaan niitä viljellään Keski-Euroopassa ja Välimeren maissa sekä Lähi-idässä.
Lukuisat kasvit ovat sen sijaan tulleet tunnetuiksi luontaistuotteissa ja kansanlääkinnässä. Koivulla on virtsaneritystä lisäävä vaikutus.
- Suomen markkinoilla olevissa luontaistuotteissa käytetään etenkin rauduskoivun lehtiä. Niissä on enemmän aromia kuin hieskoivun lehdissä, apteekkari Widén sanoo.
Sinänsä koivu on allergisille vaivoja aiheuttava kasvi. Koivun kukkiessa sen huomaa apteekeissa allergialääkkeiden oston suurena lisäyksenä.
Nokkosilla on piiskattu reumatismisia jäseniä
Nokkosta käytetään luontaistuotteissa, sillä niissä on muun muassa flavonoideja, piitä, kivennäisaineita ja vitamiineja. Nokkoset ovat yleisesti vahvistavaa, hyvää ravintolisää ja niillä on lisäksi lievä virtsaneritystä lisäävä vaikutus.
"Vihulaisilla" on joskus yritetty lievittää jopa reumatismia. Kun kipeitä jäseniä on piiskattu julmalla tavalla, on toki saatu verenkierto lisääntymään.
Kuusenkerkkiä, jotka sisältävät haihtuvia öljyjä ja flavonoideja, on käytetty yskänsiirapeissa. Piharatamo tunnetaan kansanlääkinnässä esimerkiksi haavojen hoidossa. Koululääketieteessä sillä ei ole ollut käyttöä.
Kamomillasaunio ei meillä ole luonnonvarainen, mutta sitä on kuitenkin levinnyt joutomaille. Kasvi muistuttaa tavallista saunakukkaa, mutta sen mykeröt ovat hennompia.
Kamomillasauniota on viljelty lääkekasvina; sen mykeröistä haihtuu tulehduksia lievittäviä ja kouristuksia laukaisevia öljyjä ja flavonoideja.
Rohtosormustinkukka on hyvin myrkyllinen
Monien kartanoiden koristekasveihin kuuluva rohtosormustinkukka on voimakkaasti myrkyllinen. Luonnonvaraisena se kasvaa Länsi-Euroopassa ja vaatii merellistä ilmastoa.
Myrkyllisyys johtuu sydänaktiivisista glykosideista. Rohtosormustinkukka on ollut myös lääkekasvi 1700-luvulta lähtien.
- Nykyisin villasormustinkukka on syrjäyttänyt rohtosormustinkukan lääkekasvina. Siitä eristetään sydänaktiivisia glykosideja lääkkeisiin, Widén kertoo.
Myös kielo on sekä myrkkykasvi että lääkekasvi. Sen kaikki osat sisältävät sydänaktiivisia glykosideja ja punaiset marjat saattavat lisäksi houkuttaa lapsia. Kielon uutetta oli aikoinaan sydämen vajaatoimintaan käytettävissä lääkkeissä.
Kalliokielo on myös myrkyllinen. 50 vuotta sitten se aiheutti Suomessa kuolemantapauksen. Sudenmarjan marjat ovat niin ikään myrkyllisiä; ne ärsyttävät ruoansuolatuskanavaa. Myrkkykasveihin kuuluu lisäksi esimerkiksi terttuselja.
Mäkikuisma siirtyi apteekkitavaraksi
Keltakukkainen mäkikuisma viihtyy kallioilla ja kedoilla. Sen uutetta on sisältynyt muun muassa masennuslääkkeisiin sekä apteekkituotteissa että luontaistuotepuolella.
Mäkikuismasta uutettuja öljyjä on lisäksi käytetty reumaattisten ja särkevien jäsenten hierontaan.
Viime aikoina on todettu, että mäkikuisman käytöllä masennukseen on yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Mäkikuismaa sisältävät lääkkeet ovatkin 1. heinäkuuta siirtyneet luontaistuote- ja elintarvikeliikkeistä kokonaan apteekkitavaraksi.
Allergikkojen kauhu oli ennen myös lääkerohto
Pujoa, jota nykyisin pidetään yhtenä allergisten ihmisten pahimpana koettelemuksena, on aikoinaan käytetty ruokahalua edistäviin lääkkeisiin.
Pajunkuorista saadaan lääkkeisiin salisiinia. Pietaryrttien kukintoja on puolestaan käytetty matolääkkeissä, mutta siitä on jo luovuttu.
- Keto-orvokkia suositellaan luontaispuolella ihottumien hoitoon, Widén sanoo.
Mustikan marjat ja lehdet sisältävät flavonoidien lisäksi esimerkiksi parkkiainetta. Luontaistuotteissa niillä on lievästi verensokeria alentava vaikutus. Kuivattujen mustikoiden ripulia lievittävä vaikutus johtuu nimenomaan parkkiaineista.
Siankärsämö ja sianpuolukka tunnetaan kansanlääkinnässä. Luonnosta on lisäksi kerätty, ja yhä edelleen kerätään erilaisia teeaineksia.
STT-IA
8.9.2000
