Tuhkahautauksen suosio muuttaa hautausmaita
Seurakuntien puutarhurit uskovat, että tuhkauksen osuus hautausmuotona lisääntyy hitaasti edelleen.
- Tänä päivänä jo noin 21 prosenttia vainajista tuhkataan, kun vielä viisi vuotta sitten prosenttiluku oli vain 15, Seurakuntapuutarhurit ry:n puheenjohtaja Risto Lehto kertoo.
Suositumpaa tuhkaus on kasvukeskuksissa. Tähän vaikuttaa
ennen kaikkea hautausmaiden maankäyttö.
- Kaupungeissa tuhkauksen lisääntyminen merkitsee, että
hautausmaat palaavat asutuksen yhteyteen. Pieniä
uurnahautalohkoja rakennetaan puistomaisille kirkkomaille,
arkkitehti Bey Heng uskoo.
Tuhkauksen lisäys pakottaa myös maaseutuhautausmaita
uurnahautalohkojen rakentamiseen.
- Kun maaseudulta kaupunkeihin muuttaneet tulevat
paluumuuttajina uurnissa synnyinseuduilleen, ei heille haluta
luovuttaa uusia arkkuhautoja, vaan talouspäälliköt laskevat,
että uurnahautalohkojen rakentaminen tulee edullisemmaksi,
sanoo seurakuntapuutarhurien opinto- ja neuvottelupäivillä
Mikkelissä torstaina puhunut Heng.
Hänen mukaansa myös muistolehtojen ja sirotushautauksen
suosio on lisääntymässä. Päättyneen elämän dokumentointi
voidaan siis hoitaa erinomaisen hyvin ilman kallista,
ilmaisullisesti köyhää, kömpelöä ja raskasta
hautamuistomerkkiä.
Mikäli hautausmaat halutaan kuitenkin pitää kulttuurisesti
elävinä, on hautamuistomerkkien sanomiin kiinnitettävä aivan
poikkeuksellisen suurta huomiota.
- Tarve hautojen luovutuksen rajoittamiseen poistuu kokonaan
seuraavan sadan vuoden aikana. Tulee olemaan
mielenkiintoista nähdä, onko halu ja tarve sukuhautojen
hoitamiseen ehtinyt kuolla, vai herääkö se uudelleen henkiin.
- Jos kehitys jatkuu samansuuntaisena kuin nyt, eikä
sukuhaudoilla enää käydä, jää niiden arvo yhteiskunnan
vaalittavaksi, Heng ennustaa.
Tyhjenevätkö hautausmaat?
Muistolehtojen ja sirotusalueiden suosion kasvuun voi
suhtautua Hengin mukaan ristiriitaisin tuntein, sillä tuhkattua
ihmistä ei nykyisen lain mukaan tarvitse tuoda hautausmaalle
haudattavaksi niin kuin ennen.
- Nämä yhteisille hauta-alueille tehtävät hautaukset ovat
varsin sopivia vainajille, joilla ei ole sukulaispiiriä hautaa
hoitamassa. Jos yli puolet vainajista haudataan näin, alkavat
hautausmaamme tyhjentyä.
Toisin ajattelevat pysynevät Hengin mukaan kuitenkin
vähemmistönä, ainakin jos hautausmaista huolehditaan ja jos
hautojen hoitamisen hintaa ei koroteta kohtuuttomiin.
Heng uskoo, että hautoja tarvitaan tulevaisuudessakin, mutta voi
olla, että niitä ei enää oteta yhtä haudanvakavasti kuin ennen.
- Jo nyt sanotaan, aivan rakkaudellisesti, että kuolema on
yksinomaan jälkeenjääneiden päänsärky. Olemme ehkä
astuneet välitilaan, jossa ei enää uskota todelliseen kuolemaan
vaan elämä alkaa olla henkinen ilmiö, Heng toteaa.
Hänen mukaansa verkostuminen ja tietoyhteiskunta
vaikuttavat välillisesti ihmisten tunteisiin ja ajan henki muuttaa
suhtautumista kuolemaan. Samalla muuttuu myös se, kuinka
seurakunnat hoitavat ja kehittävät hautaustointa.
STT-IA
8.9.2000
Kotimaa -sivulle
|