19.1.2001

Ovatko puolueet katoava luonnonvara?

Helsingin Sanomat arveli pääkirjoituksessaan 16.1., että "puolueiden rooli kutistuu entisestään jäsenkadon takia". Väite on perusteltu mutta vahvasti liioiteltu.

Totta on, että kaikkien merkittävien puolueiden jäsenmäärät ovat sitten ylipolitisoituneen 1970-luvun laskeneet. Osaksi tämä johtuu päivänpolitiikan painopisteen muuttumisesta eduskunnan ja hallituksen suuntaan, osaksi taas muusta yhteiskunnallisesta kehityksestä.

Puolueet eivät sitten punamultahallitusten kauden ole olleet perusjäsenkuntakuntansa edunvalvontajärjestöjä, vaan niiden toimintaan on tullut muutakin poliittista painotusta kuin pelkkä edunvalvonta ja yhteisten verovarojen jako eri eturyhmien kesken. Toimintaan on tullut uudenlaista aatteellista painotusta, mitä kehitystä ei ole lainkaan syytä väheksyä.

Puolueet suunnittelevat toimintaansa ja kehittävät aatteellisia painotuksia yhtä vaalikautta pidemmällä tähtäyksellä. Tätä eivät eduskuntaryhmät tee.

Puolueet huolehtivat myös ehdokasasettelusta ja ne käyvät myös valtaosin valtakunnalliset vaalikampanjat. Samaan aikaan ne kasvattavat uusia ihmisiä puoluekaadereihin - tulevaisuuden ehdokkaiksi ja päättäjiksi.

Puolueiden jäsenmäärät ovat laskeneet useammastakin syystä. Yksi tärkeimpiä on se, että puoluetyö, joka usein on arkista ahertamista ilman palkkaa tai palkkiota, joutuu kilpailemaan ihmisten ajankäytöstä yhä monipuolisemmassa maailmassa, jossa ihmisillä on paljon muitakin vaihtoehtoja kuin istua kunnallisjärjestön tai paikallisosaston kokouksissa.

Kaikki puolueet ovat julistaneet uudistavansa toimintatapojaan yhä houkuttelevimmiksi. Toistaiseksi yksikään ei ole tällä saralla kovinkaan hyvin menestynyt. Toivottavasti kehitystä tapahtuu.

Puolueet ovat kuitenkin kansanvaltaisen järjestelmän peruselementti. Ilman toista ei ole toista.

Stasi ja Tiusanen

Yleisradion MOT-ohjelma kohautti jälleen kerran. Ohjelma väitti saksalaisiin dokumentteihin perustuen, että nykyinen kansanedustaja Pentti Tiusanen (vas.) laati DDR:n turvallisuuspalvelu Stasille kirjallisia raportteja mm. opiskelutovereistaan.

Toisin sanoen Tiusanen toimi DDR:ssä opiskellessaan Stasin tiedottajana eli ilmiantajana. Ilkeämielinen käyttäisi termiä kätyrinä.

Tiusanen luonnollisesti itse vähättelee toimintaansa. Vieraan valtion tiedustelupalvelun urkkijana toimimista ei ole kuitenkaan mitään syytä väheksyä, vaikka toimet eivät suoranaisesti Suomeen kohdistuneetkaan. Siitä huolimatta se kohdistui ainakin osaksi Suomen kansalaisiin, jotka Tiusasen tavoin opiskelivat DDR:ssä.

Stasi oli yksi maailmanhistorian tehokkaimmista omiin kansalaisiin kohdistuvista urkinta- ja vakoilujärjestöistä. Se vastasi valtion oikeaoppisen poliittisen linjan noudattamisesta ja seurannasta. Se vastasi toisinajattelijoiden seurannasta ja sorrosta. Hyvästä työ- tai opiskelupaikasta ei ollut toivoakaan, jos Stasin kansiot eivät olleet puhtaat.

Tiusanen löytää luonnollisesti toiminnalleen monia lieventäviä asianhaaroja. Tai ainakin seikkoja, jotka tekevät hänen toimintansa edes jollakin lailla ymmärrettäväksi. Mutta tuskinpa niitä löytävät ne, jotka hänen raporttiensa vuoksi joutuivat toisenlaiselle elämänuralle kuin ilman Tiusasta olisi tapahtunut.

Suomessakin monet vähättelevät Tiusasen toimintaa. Ihmeellistä kyllä, joukkoon lukeutuu myös Suojelupoliisin entinen päällikkö Seppo Tiitinen, joka puhuu siitä kuinka samanlaisia "nuoruudenhairahduksia on varmasti ollut muitakin".

Aika mielenkiintoinen näkemys. Mutta niin varmasti osittain onkin, mutta se ei mitätöi niitä palveluksia, joita Tiusanen teki yhdelle maailman totalitaarisimmista valtioista.

paakirjoitustoimittaja@verkkouutiset.fi

Etusivulle