Joka kolmas SAK:lainen nainen pätkätöissä
IA, 19.1.2001
Jo joka kolmas SAK:lainen nainen ja joka viides mies työskentelee osa- ja/tai määräaikaisessa työsuhteessa. Työnantajat näyttävät SAK:n mukaan välttelevän pätkätyöntekijöidensä vakinaistamista vaikka työtä olisi pysyvämminkin tarjolla, sillä keskimäärin määräaikainen työsuhde on kestänyt peräti kolme vuotta.
Osa- ja määräaikaiset työsuhteet ovat lisääntyneet rajusti SAK:laisessa
kentässä, vaikka paikka pätkätöiden lisääntynyt käyttö näyttää johtavan
työnantajan kannalta epäedulliseen suuntaan. Pätkätyöntekijät eivät
sitoudu työnantajan tavoitteisiin vakituisten työntekijöiden tavoin.
He ovat
myös muita vähemmän kiinnostuneita työnantajansa asioista. Enemmistö
osa- ja määräaikaisena työskentelevistä kokee lisäksi, ettei juuri voi
vaikuttaa omaan työhönsä.
Tiedot käyvät ilmi SAK:n jäsentutkimuksesta, johon viime talvena vastasi
noin kymmenentuhatta (9 948) SAK:laisten ammattiliittojen jäsentä.
Tutkimus on vuodesta 1984 tehty joka viides vuosi ja se on laajin
kansalaisjärjestökentässä tehtävä tutkimus Suomessa.
Tulokset kertovat
noin miljoonan suomalaisen palkansaajan näkemyksistä ja asemasta
työelämässä.
Mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön vähentyneet
Lähes kaksi kolmesta SAK:laisesta (60 %) toteaa työpaikan johdon
asettavan tehokkuuden kaiken muun edelle. Valtaosa kyllä (61 %) arvioi,
että työpaikan johto luottaa alaisiinsa, mutta vain kolmannes (34 %) uskoo
johdon arvostavan työntekijöitä edes melko paljon.
Joka kuudennen (17 %)
mielestä johto ei arvosta työntekijöitä lainkaan. Pienillä työpaikoilla johdon
arvioidaan useammin arvostavan ja luottavan alaisiinsa, mutta asettavan
samalla tehokkuuden kaiken muun edelle.
Enemmistö SAK:laisista (55 %) ilmoittaa olevansa erittäin tai melko
kiinnostunut työnantajansa asioista. Kiinnostus on kuitenkin vähentynyt
viiden vuoden takaisesta seitsemällä prosenttiyksiköllä. Tärkein selitys
tähän on epätyypillisten työsuhteiden raju lisääntyminen.
Määräaikaisena työskentelevistä SAK:laisista joka neljäs (25 %) ilmoittaa,
ettei hänellä ole lainkaan yhteisiä tavoitteita työnantajan kanssa, kaikista
vastaajista näin kokee 16 prosenttia vastanneista.
Pätkätyöntekijät ovat myös muita vähemmän
kiinnostuneita työnantajiensa asioista, sillä määräaikaisista työntekijöistä vain
41 prosenttia ilmoittaa olevansa niistä edes melko kiinnostunut.
Tutkimus kertoo, että laman jälkeiseen työelämän kehitykseen liittyy myös
kielteisiä piirteitä. SAK:laisten mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä
ovat vähentyneet. Vain vajaa puolet (49 %) SAK:laisista ilmoittaa voivansa
vaikuttaa työhönsä vähintään melko paljon.
Parhaimmat
vaikutusmahdollisuudet ovat julkisella sektorilla (57 %). Osa- ja
määräaikaisista peräti 58 prosenttia kokee, ettei juuri voi vaikuttaa omaan
työhönsä.
Pätkätyöntekijöiden osuus SAK:n jäsenkunnassa kasvanut
Säännöllistä päivätyötä tekee yhä harvempi SAK:lainen. Viimeisten 16
vuoden aikana heidän osuutensa on supistunut 71 prosentista 57
prosenttiin. Vastaavasti vuorotyön ja muiden joustavien työaikamuotojen
osuus on kasvanut. Yksityisillä palvelualoilla säännöllistä päivätyötä tekee
enää vajaa puolet (46 %) jäsenistöstä.
Viimeisen viiden vuoden aikana pätkätyöntekijöiden osuus on SAK:laisessa
kentässä kasvanut 14 prosentista peräti 26 prosenttiin. Naisista osa- ja/tai
määräaikaisena työskentelee nyt useampi kuin joka kolmas (35 %), kun
viisi vuotta sitten pätkätöissä oli naisista joka viides (19 %). Alle
25-vuotiaista SAK:laisista enemmistö (53 %) on pätkätöissä.
Tulokset tukevat SAK:n esittämiä näkemyksiä, että pätkätyöntekijöitä ei useinkaan
vakinaisteta, vaikka työtä olisi pysyvästikin tarjolla. Määräaikaisten
työsuhteet ovat yleensä melko pitkiä, keskimäärin määräaikaisena
työskentelevän työsuhde on kestänyt kolme vuotta.
Hajonta on kuitenkin
erittäin suurta. Useamman kuin joka toisen eli lähes 100 000 SAK:laisen
pätkätyö on kestänyt alle vuoden. Yhdessä 160 000 SAK:laisen työttömän
(ja työllistämistoimenpiteiden piirissä olevan) kanssa he muodostavat
joukon, jolle on tyypillistä epävarmuus työmarkkinoille kiinnittymisestä ja
vakaasta toimeentulosta.
Tärkein tavoite työpaikan pysyvyys ja varmuus
SAK:laisten työttömyys laskenut keskimääräiselle tasolle. Vastaushetkellä talvella 2000 työttömänä, työllistämistuella tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa oli 16 prosenttia SAK:laisista.
Vielä viisi vuotta sitten SAK:laisista oli työttömänä tai työllistämistoimien piirissä joka neljäs (23 %). Nuorten SAK:laisten työttömyysaste on painunut jopa valtakunnallisen keskiarvon alapuolelle. SAK:laisten työttömyys on kuitenkin pitkäkestoista.
Työttömistä joka kolmas (33 %) on pitkäaikaistyötön eli työttömyys on kestänyt yli vuoden. Keskimääräinen työttömyysjakso on 15 kuukautta; 55-64-vuotiaiden keskuudessa jopa 28 kuukautta.
Myös toistuvaistyöttömyys on lisääntynyt. Peräti kolme neljästä (75 %) työttömästä SAK:laisesta ilmoittaa olleensa viiden vuoden aikana työttömänä useaan otteeseen.
SAK:laisten tärkein tavoite työssä on työpaikan pysyvyys ja varmuus. Se on tärkeintä joka toiselle (53 %) vastaajalle. Hyvää palkkaa pitää tärkeänä joka neljäs (24 %) ja työn sisältöä 12 prosenttia SAK:laisista.
Työn kuormittavuus on ongelma SAK:laisilla aloilla. Kaksi viidestä (41 %) SAK:laisesta työskentelee yli puolet ajasta suuren paineen alla. Myös toistotyön osuus on suuri: joka toinen joutuu toistamaan yhtä ja samaa työvaihetta. Työn sisältö näyttää rikastuvan iän myötä, mutta samalla lisääntyvät paineet ja yksin työskentely.
Politiikka -sivulle
|