Vasemmistoliiton hallituskivut



- Vasemmistoliitto lähtee hallituksesta vain kuolleen ruumiini yli, sanoi puheenjohtaja Claes Andersson Vasabladetin haastattelussa tällä viikolla. Miten hallituksen vastahankaisimmasta jäsenestä on kahdessa vuodessa keitetty Lipposen ja Niinistön kivijalka?


Huhtikuussa 1995 Vasemmistoliiton puoluevaltuusto ja eduskuntaryhmä väänsivät yhdeksän tuntia kättä hallitukseen osallistumisesta. Lopulta kokous päätti äänin 47-25 mennä mukaan. Ratkaisu oli viidestä puolueesta vasemmistoliitolle kaikkein vaikein.

Hallituspuolue vasemmistoliiton kivuliaan synnytyksen jälkeen jälkihoito oli sekin tuskaisaa. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä erotti kesäkuussa kansanedustajat Esko-Juhani Tennilän ja Mikko Kuopan ryhmän jäsenyydestä. Lisäksi ryhmä antoi varoituksen kansanedustaja Veijo Puhjolle.

Kolmikko äänesti täysistunnossa hallituksen esityksiä vastaan, kun eduskunta hyväksyi lapsilisien ja opintotuen leikkaukset sekä työttömyyspäivärahan korotuksen jäädyttämisen.

Heinäkuussa puheenjohtaja Claes Andersson ärhenteli, ettei enää aio hyväksyä uusia lapsilisien ja opintotukien leikkausesityksiä budjettiriiheen.

Sanomalehti Karjalaisen haastattelussa hän asetti reunaehdoksi vasemmistoliiton hallituksessa pysymiselle myös sen, ettei viimesijaista toimeentulotukea pienennetä.

Äksyilyistä huolimatta vasemmistoliitto on kuitenkin lopulta niellyt sen, mitä sille on syötetty. Viime vuoden toukokuussa vasemmistoliiton eduskuntaryhmä hyväksyi hallituksen sopimat työttömyysturvasäästöt äänin 13-5, yhden äänestäessä tyhjää.

Andersson sanoi tuolloin, että päätös pysyä hallituksessa merkitsee työn jatkamista.

"ERM:n vastustaminen - lähtö hallituksesta"

Lokakuussa 1996 eteen vasemmistoliiton eteen tuli vähintään yhtä epämiellyttävä markan ERM-kytkentä. Sekin oli kestettävä, sillä Anderssonin mukaan ERM-kytkennän vastustaminen hallituksessa olisi merkinnyt puolueen lähtöä hallituksesta.

ERM:n jälkeen puoluetta on hiertänyt EMU. Rahaliiton päävastustaja Esko Seppänen masinoi puolueelleen jäsenkyselyn, jota puoluejohto täydensi kysymyksellä pitäisikö puolueen jatkaa hallituksessa.

Andersson pohti viime joulukuussa, että vaikka puolue ottaa kielteisen kannan rahaliittoon, ei se vielä tarkoita, että sen pitäisi lähteä hallituksesta. Hän määrittelikin niin, että asia on täysin yksiselitteinen, jos massiivinen enemmistö sanoo ei EMU:lle ja vaatii puoluetta pois hallituksesta.

Myös puoluesihteeri Ralf Sund lähti siitä, että äänestystuloksen tulkinnassa on harkintavaraa, vaikka valkoista ei tietysti saa tehdyksi mustaksi.

Kun Andersson nyt sanoo, että vasemmistoliitto lähtee hallituksesta vain hänen kuolleen ruumiinsa yli ja Sund viittaa kintaalla puolueen jäsenten EMU-mielipiteelle, on merkki annettu pääministeri Paavo Lipposelle. Koirat haukkuvat, mutta karavaani kulkee. Ja karavaanissa on mukana myös vasemmistoliitto.

Mikäpä on ollessakaan. Ikävimmät säästöpäätökset ovat takana. Tässä vaiheessa loikka oppositioon ei toisi sen paremmin taktisia kuin varsinkaan puolueen asiallisia tavoitteita koskevia etuja. Anderssonin sanoja lienee syytä uskoa.

PETE PAKARINEN
30.5.1997


POLITIIKKA -SIVULLE