Lumikenkäilystä povataan talven hittilajia
Lumikengät ovat täällä taas. Lumikenkäilystä odotetaan tämän talven hittilajia nyt kun kengät ovat tehneet comebackin tavallisten hangentallaajien pariin. Alan harrastajia arvioidaan olevan Suomessa jo noin 80 000 ja määrän povataan tänä talvena tuplaantuvan.Lumikengät muistetaan apuvälineinä vuosisadan alun metsätöistä ja - ainakin nuoremmissa ikäpolvissa - Aku Ankasta. Roope-Setähän omisti tennismailojen näköiset lumikengät, jotka kitupiikki veti räpylöihinsä, kun hän lähti talviseen Klondykeen vuolemaan kultaa.
Sarjakuvalehden sivuilla meno näytti kömpelöltä, mutta hanki piti.
- Roopen vehkeet ovat auttamatta historiaa ja aidot "tennismailat" tätä nykyä tavoiteltua antiikkitavaraa.
- Tennismailoja modernit lumikengät muistuttavat etäisesti, mutta kooltaan ne ovat pienemmät ja kevyemmät. Pitokin on varmaan parempi kuin Roope-sedän aikoihin, viestintäpäällikkö Sirpa Arvonen Suomen Ladusta nauraa.
Kallioille ja pilkkijäille
Pitopuoli onkin koukkuun jääneiden harrastajien mukaan lumikenkien paras puoli. Vehkeillä pääsee sinne, missä saappaat ja sukset pettävät.
- Lumikengillä on menty umpihangella ja kiivetty vaaroille ja kallioille. Viime talvena Nuuksion kansallispuistossa kenkäiltiin semmoisiin paikkoihin, mihin talvella ei ennen ole päästy, alan yhdistyksestä kerrotaan.
Suomen Latu on saanut rinnalleen muutaman vuoden ikäisen Suomen Lumikenkäilijät ry:n. Yhdessä järjestöt kouluttavat lumikenkäilyn ohjaajia ja retkeilyttävät kansaa talvimaisemissa. Kun tekniikka on hanskassa, lumikenkäilystä lupaillaan hyötyliikuntaa pilkkijöille ja metsänhoitohommiin.
Vaikka kenkäilykoulutuksen ja ohjattujen vaellusten kysyntä on jo nyt huipussaan, viimeistään lajin maaliskuisten SM-kisojen uskotaan räjäyttävän pankin ja tekevän lumikenkäilystä tuoreen talvitrendin.
- Siitä on tulossa sauvakävelyn veroinen liikkumismuoto, Seppo Aholainen lumikenkäilijöistä uskoo.
Kenkäilystä hikitreeniksi
Lumikenkäily on vannoutuneiden menijöiden mielestä helppo laji, kun pitää mielessä muutaman muistisäännön.
- Yksi: jalkoja ei nostella, tavallinen sauvakävelytyyli riittää. Kaksi: rinnettä kivutaan suoraan ylös ja alas, kengillä ei tallata poikkisuuntaan. Kolme: sauvat tukevat liikkumista, joten niitä kannattaa käyttää, Aholainen listaa.
Lumikenkäilijät uskovat lajinsa paitsi avartavan luontoelämyksiä, myös tarpeen mukaan toimivan hiihtämisen kaltaisena hikitreeninä. Yhden miehen kuntotestissä kalorit paloivat, kun 85-kiloinen köriläs otti tuntumaa hankeen.
- Mies pantiin lumikenkäilemään upottavassa lumessa tunnin reippaaseen tahtiin. Kulutus nousi 1 200 kaloriin tunnissa, kun vastaavasti murtomaahiihdossa päästään vain 900 kaloriin, yhdistys esittää.
Lajiylpeydestä huolimatta yhdistys kieltää blokkiutuneensa. Aholainen vakuuttaa, että liittolaisia haetaan niin hiihdosta kuin sauvakävelystäkin - yhdessä ne ovat monipuolinen paketti pakkasliikuntaa.
Luonnolle lumikenkäilyssä on varattu päärooli.
- Saa siitä leppoisankin harrastuksen. Pudottaa vain tempoa ja antaa talvimaiseman lumota.
Kainuun rajavartiosto testaa lumikengät
Kainuun rajavartiosto on tilannut muutaman parin lumikenkiä tulevalle talvelle. Testaamaan päästään, jahka lunta saadaan enemmän kuin vaivaiset kymmenisen senttiä.
Huoltokeskuksen päällikkö Mikko Juntunen suhtautuu varastossa oleviin lumikenkiin vielä tervein epäilyksin. Ensi arvio on, etteivät lumikengät suksia voita.
- Eipä taida lumikenkä Kainuun uppolumissa sukselle pärjätä. Pienissä tehtävissä esimerkiksi silloin, kun poiketaan tieltä sivuun tarkastustehtävälle, kengistä voi olla hyötyäkin, hän pohtii.
Juntunen arvelee lumikenkien vaativan kantavan hangen ja sauvat, että niillä jotain tekisi. Kenkien hyviksi puoliksi hän keksii pienen koon ja helpot kuljetusmahdollisuudet.
- Eipähän tarvitse aina suksien kanssa ährätä, Juntunen heittää.
STT-IA
1.12.2000
