Työryhmä ehdottaa tarkistuksia hovioikeusmenettelyyn
Helsingin hovioikeuden presidentin Olli Huopaniemen johtama työryhmä on selvittänyt hovioikeuksien jutturuuhkaa ja tehnyt ehdotuksensa ongelmien korjaamiseksi. Lähinnä hovioikeuksien edustajista koostuva ryhmä luovutti tiistaina mietintönsä oikeusministeri Johannes Koskiselle.Oikeudenkäynti hovioikeuksissa uudistui toukokuun alussa 1998. Kun menettely aiemmin perustui lähes kokonaan kirjalliseen asiakirja-aineistoon, uudistus lisäsi hovioikeuksissa järjestettäviä suullisia istuntoja eli pääkäsittelyjä.
Uudistus ei kuitenkaan ole sujunut ongelmitta. Onkin esitetty epäilyjä siitä, että hovioikeuksien jutturuuhkat lähtevät jälleen kasvuun.
Työryhmä ei ehdota perustavanlaatuisia rakenteellisia muutoksia nykyiseen hovioikeusmenettelyyn. Sen sijaan työryhmä tehostaisi hovioikeuksien työskentelytapoja, joita ei vielä ole parhaalla mahdollisella tavalla mukautettu uuteen menettelyyn.
Esimerkiksi raskaaksi ja aikaa vieväksi koettua pääkäsittelyä voitaisiin keventää nykyistä tehokkaammalla valmistelulla.
Työryhmä ehdottaa myös selvitettäväksi, miten hovioikeudet voisivat nykyistä useammin täysin selvissä jutuissa torjua jutun asianosaisen pyynnön pääkäsittelyn järjestämisestä.
Työryhmän mielestä turhien pääkäsittelyjen karsiminen helpottaisi ratkaisevasti hovioikeuksien työtilannetta vaarantamatta kuitenkaan asianosaisten oikeusturvaa. Uudistus edellyttää kuitenkin vielä perusteellista jatkovalmistelua.
Lisäksi työryhmä antaisi hovioikeuden normaalia kokoonpanoa kevyemmälle kokoonpanolle nykyistä laajemmat mahdollisuudet ratkaista asioita.
Tarpeettomia pääkäsittelyjä karsittaisiin
Pääkäsittelyjä järjestettiin viime vuonna keskimäärin 17 prosentissa kaikista jutuista. Käytäntö vaihteli eri hovioikeuksissa, esimerkiksi Helsingin hovioikeus järjesti suhteellisesti muita vähemmän pääkäsittelyjä.
Pääkäsittely sitoo hovioikeuden työvoimaa kirjallista menettelyä enemmän. Hovioikeusmenettelyä säädettäessä lähdettiin siitä, ettei hovioikeuksiin jatkossa tule lisää henkilökuntaa, vaan mahdolliset ruuhkat on hoidettava muulla tavoin.
Pääkäsittely on myös asianosaisille kirjallista menettelyä kalliimpi vaihtoehto. Pääkäsittelyt tulisikin työryhmän mukaan keskittää vain niihin asioihin, joissa asianosaisten oikeusturva sitä edellyttää.
Työryhmä ehdottaa, että pyyntö pääkäsittelyn järjestämisestä voitaisiin nykyistä useammin hylätä, vaikka asianosainen perustelee sitä tarpeella kuulla hovioikeudessa uudelleen alioikeudessa jo kerran kuultuja todistajia. Pyynnön torjuminen edellyttäisi kuitenkin varmuutta siitä, että muutoksenhaun menestymiselle ei ole mahdollisuuksia.
Uudistuksen toteuttaminen edellyttää työryhmän mukaan perusteellista jatkovalmistelua, jossa selvitetään muun muassa perustuslain ja Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten vaatimukset.
Vaihtoehtoisina keinoina pääkäsittelyjen määrän hillitsemiseksi työryhmä on pohtinut mm. muutoksenhakulupajärjestelmän käyttöönottoa ja mahdollisuutta kieltää muutoksenhaku kokonaan ns. näyttökysymyksissä.
Ehdotus muutoksenhakulupajärjestelmän käyttöönotosta sisältyi hovioikeusmenettelyn uudistamisesta annettuun hallituksen esitykseen, mutta se tyrmättiin eduskunnassa pari vuotta sitten.
Työryhmä ehdottaa kuitenkin asian jatkoselvittämistä ottaen huomioon siihen suunnatun kritiikin. Sen sijaan työryhmä ei kannata julkisessa keskustelussa esillä ollutta vaihtoehtoa, jonka mukaan käräjäoikeuden näytön arviointia koskevaan ratkaisuun ei saisi lainkaan hakea muutosta.
Työmenetelmiin tehoa ja joustoa
Hovioikeuksien työmenetelmissä on työryhmän mielestä tehostamisen varaa, sillä ne saattavat edelleen perustua vanhaan menettelyyn. Lisäksi työnkulut voivat olla eri hovioikeuksissa ja jopa saman hovioikeuden eri osastoilla erilaisia.
Työryhmä ehdottaa, että pääkäsittelyjä tulisi keventää tehostamalla asioiden valmistelua niin, että pääkäsittelyssä voidaan keskittyä riitaisiin kysymyksiin. Nykyisin vaarana on, että asiat käsitellään hovioikeudessa alusta loppuun lähes saman kaavan mukaan kuin alioikeudessa.
Työryhmä kaipaa hovioikeuden menettelytapoihin myös lisää joustavuutta. Esimerkiksi suullinen valmistelu voitaisiin toimittaa puhelimitse ja yhteydenpitoa jutun osapuoliin hoitaa nykyistä useammin puhelimella, telekopiolla tai sähköpostitse.
Hovioikeus pyytää nykyisin vastauksen valittajan vastapuolelta eli siltä, jonka vahingoksi valituksen hyväksyminen tulisi. Työryhmä ehdottaa paluuta vanhaan käytäntöön, jonka mukaan valittajan vastapuolen on yleensä vastattava valitukseen oma-aloitteisesti.
Työryhmä korostaa, että asianosaisten tarpeet tulisi ottaa oikeudenkäynnin suunnittelussa nykyistä paremmin huomioon. Hovioikeuden tulisi myös pyrkiä aktiivisesti sovinnon aikaansaamiseen silloin, kun siihen on mahdollisuuksia.
Työryhmä ehdottaa lisäksi lain muuttamista, jotta kutsujen tiedoksiantoa voitaisiin keventää nykyisestään.
Lainmuutosta edellyttää myös työryhmän ehdotus, jonka mukaan todistajia pitäisi voida kuulla nykyistä joustavammin esimerkiksi puhelimitse.
Uudistus koskisi lähinnä ns. asiantuntijatodistajia, joiden osalta oikeudenkäynnissä ei ole kysymys todistelun uskottavuudesta. Tällaisia todistajia voivat olla esim. poliisit ja oikeuslääkärit.
Hovioikeus on eräitä asioita ratkaistessaan päätösvaltainen myös kolmijäsenisessä kokoonpanossa, johon kuuluu kaksi jäsentä ja esittelijä.
Koska tämän ns. kevennetyn kokoonpanon käytöstä on saatu hyviä kokemuksia, se voisi työryhmän mukaan käsitellä entistä useampia asioita. Esimerkiksi velkajärjestelyasioiden siirtämistä tämän kokoonpanon käsiteltäviksi tulisi selvittää.
IA
10.3.2000
