Johtaako Israelin vetäytyminen Etelä-Libanonista rauhaan?

Vastausta vailla on kuitenkin ratkaiseva kysymys: jääkö vetäytyminen Israelin yksipuoliseksi toimeksi vai auttaako se avaamaan tien Israelin ja Syyrian rauhansopimukseen?

Israelin vetäytymispäätöksellä maan pääministeri Ehud Barak lunastaa jo ennen viime toukokuun vaalivoittoaan antamansa lupauksen. Tuolloin arveltiin Barakin haluavan lupauksellaan pakottaa Syyrian presidentin Hafez al-Assadin rauhantekoon.

Vetäytyminen Etelä-Libanonista veisi Syyrialta tärkeän valtin, oikeutuksen lietsoa levottomuuksia Etelä-Libanonista, mistä Israel on toistuvasti syyttänyt sitä.

Israel toivoo vetäytymisen heittävän rauhanpelin pallon Syyrialle ja Libanonille.

- Tämä panee Syyrian ja Libanonin testiin. Jos Syyria todella tahtoo rauhaa, eikä sen julistama rauhantahto ole pelkkää taktiikkaa, pakottaa vetäytyminen molemmat maat kohti rauhaa, sanoi Israelin ulkoministeri David Levy radiohaastattelussa maanantaina.

Syyria epäileväinen

Syyrian ensireaktiot kertovat, että rauhansopimukseen on vielä pitkä matka. Israelin ilmoitus joukkojen vetämisestä ei tarkoita täydellistä luopumista turvallisuusvyöhykkeestä eikä todista Israelin vakavasti pyrkivän rauhaan, kirjoitti Syyrian hallituksen päivälehti Tishreen etusivullaan maanantaina.

Päätoimittaja Mohammed Khair al-Wadin kirjoituksen mukaan Israel aikoo pitää hallussaan joitakin strategisia alueita Etelä-Libanonissa.

Vetäytymisilmoituksen tarkoitus onkin lyödä kiila Libanonin ja Syyrian väliin ja hämätä arabimaita.
- Israelin päätös asettaa päivämäärä vetäytymiselle Etelä-Libanonista on nostattanut uuden joukon kysymysmerkkejä ja epäilyjä Israelin rauhantahdon vakavuudesta, Wadi kirjoittaa.

Vetäytyminen Etelä-Libanonista ei monien israelilaistenkaan mielestä riitä maan pohjoisrajan rauhoittamiseen. Siihen vaadittaisiin Israelin vetäytyminen sen vuonna 1967 valtaamalta Golanin alueelta.

Golan kiistakapulana

Golanin palauttamisesta keskusteltiin viimeksi, kun Israel ja Syyria aloittivat joulukuussa uudelleen rauhanneuvottelut lähes nelivuotisen tauon jälkeen.

Yhdysvaltain isännöimät neuvottelut keskeytettiin tuloksettomina tammikuussa vain kahden istunnon jälkeen. Syyrian mukaan Israel ei ollut valmis keskustelemaan tosissaan Golanista luopumisesta.

Israel kieltäytyy ilmoittavansa julkisesti palauttavansa Golania ennen kuin tietää mitä Damaskos tarjoaa vastapalvelukseksi. Syyria puolestaan ei aio jatkaa rauhanneuvotteluja ennen kuin Israel selkeästi sitoutuu luopumaan vuonna 1967 valtaamistaan alueista.

Barakin hallituksen päätös vetäytyä Etelä-Libanonista ei saa kaikkien kannatusta Israelissakaan.

- Israelin ja Syyrian välisen suoran konfliktin mahdollisuus kasvaa. Tilanne on aivan uusi, varoitti Itamar Rabinovich, Israelin entinen pääneuvottelija rauhanneuvotteluissa.

Myöskään ulkopuoliset kommentaattorit eivät suhtaudu toiveikkaasti rauhanneuvottelujen mahdollisuuteen. Valmius kompromisseihin näyttää puuttuvan molemmilta osapuolilta. Tai kuten eräs alueella työskentelevä diplomaatti kommentoi viime kuun väkivaltaisuuksia:
- Tällä alueella on selkeästi liikaa testosteronia.

Turvallisuusvyöhyke

Israel julisti Etelä-Libanoniin ns. turvallisuusvyöhykkeen vuonna 1985, kolme vuotta sen jälkeen kun se oli tunkeutunut syvälle pohjoisen naapurinsa Libanonin alueelle.

Turvallisuusvyöhykkeen tarkoitus on toimia puskurina ääri-islamilaisen Hizbollah-järjestön sissien iskuja vastaan Israelin pohjoisrajalla.

Vyöhykettä valvovat Israelin tukeman Etelä-Libanonin armeijan (SLA) noin 2500 hengen vahvuiset joukot ja 1500 israelilaissotilasta. Turvallisuusvyöhykkeellä sijaitsee noin 70 kylää, ja alueella on kahakoitu jatkuvasti.

Israelilaisten tappiot ovat nostattaneet kotirintamalla yhä äänekkäämpiä vaatimuksia joukkojen vetämisestä Etelä-Libanonista.

Huhtikuussa 1998 Israel hyväksyi YK:n päätöslauselman 425, jossa vaaditaan joukkojen vetämistä Libanonista. Ehdoksi se asetti kuitenkin Israelin pohjoisrajan riittävän turvaamisen.

Viime viikon sunnuntaina Israelin hallitus päätti yksimielisesti joukkojen vetämisestä Etelä-Libanonista heinäkuuhun mennessä.

STT-MH
10.3.2000

Ulkomaat -sivulle