Markkinoiden kypsyminen ajaa metsäfuusioihin

Suomalaisten metsäyritysten levittäytyminen ulkomaille on osa alan kansainvälistä kehitystä. Keskittyminen ei ole yllättänyt tutkijoita, mutta parikymmentä vuotta sitten juuri kukaan ei osannut kuvitella, että suomalaisyhtiöt ryhtyvät keskittymiskehityksen vetureiksi.

Professori Risto Seppälä Metsäntutkimuslaitoksesta arvioi, että informaatioteknologian kehitys rupeaa ennen pitkää näkymään voimakkaasti metsäsektorilla.

Mitään kysynnän romahdusta Seppälä ei kuitenkaan povaa, sillä ihmiset tarvitsevat toki paperia tulevaisuudessakin.
- Osaako nykyinen metsäteollisuutemme liittoutua informaatioteknologian kanssa ja kääntää uhan mahdollisuudeksi, Seppälä kysyy.

Paperituotteissa ollaan Seppälän mukaan ensimmäistä kertaa saavuttamassa kypsymisvaihe. Hän muistuttaa, että Yhdysvalloissa sanomalehtipaperin kulutuksen kasvu pysähtyi 1980-luvun puolivälin jälkeen. Kasvun taittuminen on viime vuosina havaittu Suomessakin.

Tulevaisuusraportti 20 vuoden välein

Professori Risto Seppälä on koordinaattori tutkimushankkeiden yhteenliittymässä, jossa hahmotellaan Suomen metsäklusterin tulevaisuutta.

Tulevaisuuden näkymistä julkaistaan syksyllä tutkimusraportti. Siitä tulee samanlainen yleistajuinen teos kuin oli Metsäntutkimuslaitoksen vuonna 1980 julkaisema Suomen metsäsektori tienhaarassa -raportti. Risto Seppälä oli yksi raportin laatijoista.

Nyt kaksi vuosikymmentä myöhemmin voidaan jälkiviisaasti todeta, että tutkimusraportti ei osunut kaikessa oikeaan. Hyvä näin, sillä raportti ennusti synkkiä aikoja - jos jatketaan vanhalla uralla.

Raportin loppusanat julistivat muutoksen välttämättömyyttä:
"On syytä korostaa, että Suomen metsäteollisuuden kriisi ei ole mikään 1970-luvun puolivälin laman seuraus. Eletty matalasuhdanne vain nopeutti ja korosti kehitystä, jonka juuret ovat jo edellisellä vuosikymmenellä."

"Vastaavasti 1970-luvun lopun muutamat hyvät vuodet eivät voi korjata tilannetta riittävästi. Hyviä vuosia tarvittaisiin jatkuvasti. Tällaista jatkuvuutta tuskin kuitenkaan on odotettavissa. Siksi vielä jäljellä oleva vähäinen etsikkoaika on käytettävä olennaisen rakennemuutoksen käynnistämiseen."

- Siinä pyrittiin tekemään ennuste sellaiseksi, että se ei toteutuisi, Risto Seppälä selittää nyt.
- Ennusteet tavallaan eliminoivat itse itsensä, kun ne antavat riittävän aikaisin varoitussignaaleja.

Varoitukset luettiin tarkoin

Metsäteollisuutemme päättäjät lukivat tutkijoiden raportit tarkkaan. Jotkut teollisuusmiehet jopa loukkaantuivat synkistä arvioista. Osa yrityksistä muutti kurssia, jotta pahat ennusteet eivät toteutuisi.

Nokia päätti luopua metsäteollisuudesta kokonaan ja keskittyä elektroniikkaan, mikä osoittautuikin onnekkaaksi ratkaisuksi. Toiset yritykset päättivät jäädä alalle ja kasvaa.

Parikymmentä vuotta sitten tutkijat eivät halunneet nimetä yhtiöitä, joiden ympärille metsäteollisuuden suurten yrityskeskittymien ennustettiin muodostuvan. Pankkien uskottiin olevan yritysfuusioissa keskeisessä roolissa.

Seppälä muistelee tutkijoiden laskeneen leikkiä, että tulevaisuuden Suomessa metsäteollisuutta harjoittavat vain SYP, KOP ja Suomen Pankki.

Suurten yksiköiden muodostuminen nähtiin kuitenkin välttämättömäksi.
- Jo senkin takia, että investointihankkeet ovat niin valtavia, että pienet yksiköt eivät niihin kykene, Seppälä toteaa.

Seppälä korostaa, että ilman kotimaassa tapahtunutta suurten yksiköiden muodostumista suomalaisella metsäteollisuudella ei olisi ollut asiaa kansainvälisille markkinoille yhtiöitä ostamaan tai fuusioita toteuttamaan.

Vaikka Suomi nähtiinkin paperiteollisuuden suurvallaksi, edes tulevaisuudentutkijoille ei 70- ja 80-lukujen vaihteessa tullut mieleen, että suomalaisyhtiöt saattavat joskus vetää maailman metsäteollisuuden rakennemuutosta.

- En usko, että koko asiaa edes ajateltiin. Kansainvälistyminen oli vasta tulevaisuuden visio.

Tulevaisuus tuo taas muutoksen

Professori Seppälä ennustaa, että parin vuosikymmenen kuluttua metsäsektori näyttäytyy taas aivan uudessa valossa.
- Melkein tässä kysyisi, tunnistaako 20 vuoden päästä tätä nykyistä metsäteollisuutta. Niin erinäköinen se voi olla.

- Jos katsotaan 20 vuotta takaisin päin, kuvio on muuttunut aivan olennaisesti: yritysten lukumäärä, kansainvälistyminen, jopa tuoterakenne on aivan erilainen. Nykyiset leipälajimme paino- ja kirjoituspaperit olivat silloin vasta tulossa kuvioihin.

- Olisihan se ihme, jos 20 vuoden päästä tuotevalikoima olisi edes suurin piirtein sama kuin nyt, kun se 20 viime vuodenkin aikana muuttui aivan olennaisesti.

Yksi tulevaisuuden muutosvoima voi olla öljyn hinta. Jos öljy käy kovin kalliiksi, puun asema raaka-aineena muuttuu.
- Puusta pystyy periaatteessa tekemään kaikkea samaa kuin öljystäkin, Seppälä muistuttaa.

STT-IA
10.3.2000

Talous -sivulle