Muut lehdet tiistaina 14.3.2000

Demarin mukaan monet eivät halua karsinoitua oikeistoon tai vasemmistoon

Oululainen sanomalehti Kaleva on teettänyt Suomen Gallupilla mielipidetutkimuksen, jonka erääksi pääsanomaksi lehti tulkitsee oikeistolaisen ajattelun vahvuuden.

Kun 40 prosenttia suomalaisista ilmoittaa samaistuvansa oikeistoon ja vain 20 prosenttia vasemmistoon, tällainenkin johtopäätös on tietysti mahdollinen, mutta ainoana tulkintana se on ehdottomasti liian yksioikoinen.

Olennaisempaa on kuitenkin se, että nelisenkymmentä prosenttia haastatelluista ei halunnut samaistua sen enempää oikeistoon kuin vasemmistoon. Tampereen yliopiston sosiologian professori Raimo Blom totesi sunnuntaina Kalevassa, että kysymys on "luokan kuolemasta" eli merkittävä määrä ihmisiä torjuu vanhanaikaisen luokkajaon mukaan karsinoimisen.

Toisaalta ihmisillä on verraten selkeät näkemykset siitä, mihin sosiaaliryhmään he tuntevat kuuluvansa. Tutkimuksen mukaan SDP näyttäisi olevan kannattajakuntansa koostumukselta tasapainoisin sekä näin eniten koko kansan puolueen kaltainen. Vasemmistoliitossa pelkällä työväenluokalla on hallitseva osuus ja vastaavasti Kokoomuksessa ylemmällä keskiluokalla.

SDP:n ja Keskustan kannattajakuntien sosiaalinen jakauma muistuttaa yllättävän paljon toisiaan, joskin Keskustassa yli neljännes ei sijoita itseään sen enempää työväenluokkaan, alempaan tai ylempään keskiluokkaan tai yläluokkaan. Keskusta on SDP:lle vähintään yhtä vakava poliittinen kilpailija kuin Kokoomus.

Voimakas poliittinen jako vasemmistoon ja oikeistoon, mitä Kokoomuksen ja Keskustan eräät yksittäiset yhteistoimintamiehet yrittävät ajaa kuin käärmettä pyssyyn, elää Kalevan teettämän tutkimuksen mukaan ihmisten asenteissa eri tavalla kuin äänestyspäätöksissä. SDP:llä ja Vasemmistoliitolla on eduskunnassa 71 kansanedustajaa, mikä on selvästi enemmän kuin se 20 prosenttia, joka katsoo samaistuvansa vanhanaikaisen jaon mukaan vasemmistoon.

SDP:n asema suurimpana puolueena perustuukin siihen, että puolue kykenee tavoittamaan ihmisiä yli asennejakaumien sekä puhuttelemaan myös niitä, jotka eivät suostu karsinoitaviksi oikeistoon ja vasemmistoon tai porvareihin ja sosialisteihin.

Itse asiassa on hämmästyttävää, miten paljon a Keskustan yhteistyön puuhamiehet korostavat oikeistolaisuutta ja porvarillisuutta. Tällaisella painotuksella saa tietyn luunkovan peruskannatuksen, mutta samalla se pystyttää melkoisen barrikadin vapaamielisesti ajatteleville ihmisille.

Kansan Uutiset arvioi, että Britannia jää yksin EMU:n ulkopuolelle

Euroopan raha- ja talousunioni Emu on lähivuosina levittäytymässä koko EU-alueelle.

Tanskan hallitus kertoi viime viikolla aikovansa järjestää kansanäänestyksen maan Emu-jäsenyydestä. Myös Ruotsin sosialidemokraattien puoluekokous asettui Emun kannalle. Ruotsissakin asiasta järjestetään kansanäänestys.

Kreikka ei päässyt Emuun sen syntyessä, koska ei täyttänyt kriteerejä. Nyt maa uskoo ne täyttävänsä ja on hakenut Emun jäsenyyttä.

On mahdollista, että parin kolmen vuoden kuluttua Emussa ovat muut EU:n jäsenvaltiot paitsi Englanti. Pääministeri Tony Blair veisi maansa Emuun piankin, mutta ei siihen pysty, koska Britannian yleinen mielipide ja suuri osa talouselämästäkin on jäsenyyttä vastaan.

Saarivaltio on perinteisesti suhtautunut epäluuloisesti läheiseen yhteistyöhön manner-Euroopan kanssa. Britannia on ajat sitten menettänyt maailmanvalta-asemansa, mutta britit tuntevat yhä olevansa enemmän maailmankansalaisia kuin eurooppalaisia.

Englannin taloudelliset ja poliittiset siteet yli Atlantin ja muiden valtamerien ovat pysyneet tiiviinä. Punta on tärkeä osa brittiläistä identiteettiä.

Blairin omassa työväenpuolueessa on sekä jäsenyyden kannattajia että vastustajia. Oppositiossa oleva konservatiivinen puolue tekee sisäpolitiikkaa vastustamalla Emua. Lontoon liikemiehet taas uskovat hyötyvänsä Britannian erityisasemasta enemmän kuin Emu-jäsenyydestä.

Britannia on yksinkin niin suuri talousyksikkö, ettei se tarvitse Emua samalla tavoin suojakseen kuin pienet EU-maat. Onkin mahdollista, että Englanti pysyy hyvin kauan Emun ulkopuolella, ellei maailmantaloudessa tapahdu jotain dramaattista.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.) arveli eilen, että Suomen menestyksekäs alku Emussa on vaikuttanut siihen, että suhtautuminen Emuun on muuttunut muissa pohjoismaissa myönteisemmäksi.

Hän toivoi Tanskan ja Ruotsin liittyvän Emuun mahdollisimman pian. Toivomukseen voi yhtyä jo siitä syystä, että silloin katoaisi merkittävä este pohjoismaiden läheisemmältä yhteistyöltä.

Ruotsin ja Tanskan mukaan tulo luonnollisesti vahvistaisi raha- ja talousliittoa. Vastapalvelukseksi ne saisivat entistä vakaamman ja ennustettavamman taloudellisen toimintaympäristön.

Niinistö kuitenkin yliarvioi Suomen esimerkin merkitystä. Suomi on menestynyt Emussa erinomaisesti, eikä yksikään jäsenyyteen liitetty uhka ole ainakaan toistaiseksi toteutunut. Mutta hyvin ovat menestyneet myös Ruotsi ja Tanska, vaikka ovatkin pysyneet Emun ulkopuolella.

Esimerkiksi Ruotsin kasvuluvut ovat Suomen luokkaa, korkotasokin suunnilleen yhtä alhainen ja työttömyys vain noin puolet täkäläisestä. Osittain tämä johtuu siitä, että markkinat ovat uskoneet Ruotsin liittyvän ennen pitkää Emuun.

Maa on siten saanut Emu-etuja jo ennen jäsenyyttä, kuten Suomikin aikanaan sai. Tärkein selittäjä on kuitenkin voimakas kansainvälinen noususuhdanne, josta ovat päässeet osallisiksi niin Emuun kuuluvat kuin kuulumattomatkin maat.

Ruotsia ja Norjaa ajavat Emuun ennen muuta poliittiset syyt. Maat haluavat päästä eteisen puolelta niihin pöytiin, jossa niitäkin koskevat päätöksen joka tapauksessa tehdään.

Suomenmaa uskoo välikysymykseen

Keskusta jätti perjantaina hallitukselle välikysymyksen, jolla on hyvin ajankohtainen aihe: hyvinvointipalvelujen turvaaminen.

Varsinainen sysäys välikysymykseen on ilmoitus 250 postikonttorin lakkauttamisesta, mutta välikysymyskeskustelussa puututaan varmasti myös kuntia taas uhkaaviin rahoitusleikkauksiin tai valtion paikallispalveluverkon harvennuksiin.

Ilmoitus 250 postikonttorin lopettamisesta merkitsee satojen kuntien jäämistä ilman täyden palvelujen postia. Se merkitsee myös 1 500 naisvaltaisen työpaikan katoamista.

Tällaiset ratkaisut ovat erittäin merkittäviä ja kauaskantoisia myös kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta. Posti on mitä tärkein palvelu, jonka on tavoitettava kohtuullisella hinnalla kaikki kansalaiset. Jotta yhteiskunta voi esittää vaatimuksiaan, sekä yhteiskunnan että kansalaisten viestien täytyy kulkea.

Posti itse kaavailee asiamiespostien lisäämistä palvelujaan edes jotenkin turvatakseen. Tätä ratkaisua on tarjottu lääkkeeksi aiemminkin, ja tätä lääkettä on myös käytetty.

Resepti on kuitenkin ilmeisen vanhentunut, sillä lähes 200 asiamiespostia on joutunut lopettamaan toimintansa lyhyen ajan sisällä. Asiamiesyrittäjille onkin maksettava riittävä korvaus, vaikka kirjoituspöydän ääressä tehdyt säästölaskelmat menisivätkin uusiksi.

Julkiseen keskusteluun olisi hyvä nostaa myös postin huomiota herättämättä hoitama maaseudun rahaliikenne. Asiamiesposteja ei voitane ainakaan noin vain käyttää esimerkiksi pankkien rahaliikenteen välityksessä. Omien kuljetusten järjestäminen nostaa palvelujen hinnat aivan eri tasolle.

Yhteiskunnalla on vielä hoidettavanaan paljon palveluja, joita ei ole järjestetty liikelaitos- tai kustannusvastaavuuden periaatteen mukaan. Postinkaan ei tarvitse kuulua tiukasti tuohon joukkoon.

Kysymys hyvinvointiyhteiskunnasta ja sen palveluista on ajankohtainen siksikin, että se nousi yhdeksi äskeisen presidentinvaalin pääasioista. Kummatkin finalistiehdokkaat korostivat asiaa - eikä pelkästään niin, että hyvinvointiyhteiskuntaa säilytettäisiin, vaan että sen epäkohtiin tartuttaisiin ja ne korjattaisiin.

Erityisen voimakkaasti hyvinvointipalvelujen merkitystä painotti kahden viime hallituksen ministerinä toiminut ja kansalaisten enemmistön luottamuksen presidentinvaalissa saanut Tarja Halonen.

Mielenkiintoista onkin nähdä, miten presidentti osallistuu keskusteluun. Kansalaiset tätä osallistumista kyllä odottavat.

Ilkan mukaan syndikalismi nostaa päätään SAK:ssa

SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen (sd) kovisteli viikonvaihteessa työnantajajärjestöjä ja komensi niitä ottamaan vastuuta nihkeästi etenevästä tulokierroksesta.

Patistelu saattaa olla paikallaan, mutta vähintään yhtä suuri ellei suurempikin vastuu palkkaneuvottelujen takkuilusta on ay-liikkeellä ja etenkin suurimmalla palkansaajakeskusjärjestöllä SAK:lla ja sen johdolla.

Palkansaajista noin 90 prosenttia on sopimusten piirissä. Sopimukset ovat pääosin yksivuotisia ja palkankorotukset noudattelevat yleiseksi muodostunutta 3,1 prosentin linjaa.

Vaikka vailla sopimuksia on enää kymmenen prosenttia palkansaajista, sopimuksettomat alat ovat kuitenkin avainaloja, joiden työtaistelut toisivat suuria vaikeuksia koko yhteiskunnalle ja kansantaloudelle. Keskeisistä aloista sopimus puuttuu kemian teollisuudelta ja metsäteollisuudelta. Myös energiantuotannossa sekä liikenteessä ollaan ilman sopimuksia.

Lakoilla uhittelevat ja valtakunnansovittelijan toimistossa asioivat ammattiliitot ovat samoja, jotka syksyllä kaatoivat keskitetyn tuloratkaisun. Niin sanotut alakohtaiset ongelmat ovat paljastuneet yritykseksi ulosmitata muita paremmat palkankorotukset. Vailla sopimuksia olevien ammattiliittojen vaatimusten kustannusvaikutukset ovat enimmillään jopa kymmenkertaiset yleiseen linjaan verrattuna. Matalapalkka-aloja saalistajien joukossa ei ole.

Elleivät työmarkkinarettelöillä uhkailevat liitot tule järkiinsä, edessä häämöttää umpikuja, sillä myös valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen kädet on varsin pitkälle sidottu syntyneeseen palkkalinjaan.

Herättää hämmennystä vaitonaisuus, jolla palkansaajakeskusjärjestöjen johtajat ja myös palkkakierroksen maltilla avanneet liittojohtajat suhtautuvat aisan yli potkijoihin. Jos rähinälinja työmarkkinoilla voittaa, sillä saattaa olla arvaamattomat seuraukset. Ensi syksynä on turha huhuilla tuloratkaisun perään, kun nyt mopen osalle jääneet ryhtyvät korjaamaan "alakohtaisia ongelmiaan".

Vuosi sitten palkansaajajohtajien johdolla Lipposen hallituksen tueksi värkätty kannanotto suomalaisen sopimusjärjestelmän sopeuttamisesta rahaliiton oloihin on heti ensimmäisessä testissään osoittautunut täysin katteettomaksi vekseliksi.

Juhlallisessa Emu-julistuksessaan työmarkkinakorporaatiot ilmoittivat sitoutuvansa maltilliseen palkkalinjaan osana pitkäjänteistä talouspolitiikkaa, jolla oli määrä turvata alhainen inflaatio, vakaa talouskasvu, hyvä työllisyyskehitys ja kilpailukyky. Nyt nämä kaikki kauniit tavoitteet ovat vaarassa ay-liikkeen saalistushimon takia.

Suurin osa yleisen linjan romuttajista kuuluu SAK:hon. SAK:n korkea johto voisi nyt näyttää vastuullisuutensa ja jättää muiden syyttelyn vähemmälle. Sopimusyhteiskunnan perustan murtajat taitavat olla lähempänä kuin Ihalainen kehtaa myöntääkään. Syndikalismi ja tehdään mitä halutaan-meininki nostavat päätään nimenomaan SAK:n sisällä.

Kummallista on myös hiljaisuus, jolla Lipposen hallitus suhtautuu lukkiutuneeseen työmarkkinatilanteeseen. Nyt jos koskaan olisi käyttöä hallituksen mainostamilla hyvillä suhteilla työmarkkinakorporaatioihin.

Koonnut: TK
14.3.2000

Muut lehdet -sivulle