Muut
lehdet keskiviikkona.3.2000
Katsaus lehtien pääkirjoituksiin
keskiviikkona 15.3.2000
Kansan Uutiset käsittelee vakoilua
Suojelupoliisin päällikkö Seppo Nevala vahvistaa julkisuudessa olleet tiedot
Yhdysvaltain johtaman elektronisen vakoiluverkon olemassa olosta (KU
14.3.).
Vakoilu on Nevalan mukaan vaihtanut paitsi menetelmiään myös kohteitaan.
Kylmän sodan päättymisen jälkeen eivät eri maiden tiedusteluelimet ole niinkään
kiinnostuneita poliittisista tai edes sotilasasioista, vaan ennen muuta
talouteen ja uuteen teknologiaan liittyvistä asioista.
Perinteinen vakoilu ja
vakoilijat ovat säilyneet ja säilyvät, mutta ns. signaalitiedusteluun uhrataan
jo selvästi enemmän voimavaroja.
Echelon on signaalitiedusteluverkoista tunnetuin ja suurin. Siihen osallistuvat
Yhdysvaltain lisäksi Kanada, Iso-Britannia, Australia ja Uusi Seelanti.
Echelonista on puhuttu Suomessa ja Euroopassa vasta pari vuotta, mutta
turvallisuuspalvelun ammattilaisille, kuten Nevalalle, asiassa ei ole mitään
uutta. Echelon perustettiin jo 1947 kylmän sodan tarpeisiin.
Echelon ei ole suinkaan ainoa lajiaan. Samanlaista toimintaa harjoittaa Nevalan
mukaan mm. Venäjän hallituksen viestiliikennepalvelu FAPSI, todennäköisesti
myös Ranska ja useat muutkin suurvaltana itseään pitävät maat.
Vakoilun
yhteydessä on tähän asti yleensä puhuttu vain CIA:sta ja KGB:stä (ja sen
seuraajista). Signaalitiedustelun resurssit ovat kuitenkin paljon suuremmat.
Esimerkiksi Yhdysvallat käyttää tähän tiedusteluun enemmän rahaa kuin CIA ja
FBI saavat yhteensä. FAPSI:n palveluksessa on jopa 54 000 työntekijää.
Signaalivakoilu tarkoittaa erilaisten elektronisten viestien, kuten puheluiden
ja sähköpostiviestien, systemaattista seurantaa. Järjestelmä on ohjelmoitu
siten, että se poimii viesteistä ne, jotka sisältävät ennalta annetut
avainsanat. Näin on mahdollista poimia valtavastakin tietovirrasta ne, joissa
voi olla kiinnostavaa tietoa.
Poliitikot ja talouselämän päättäjät ovat olleet vain vähän kiinnostuneita
signaalivakoilusta huolimatta sen valtavasta ja nopeasti kasvavasta
merkityksestä.
Nevala tietää syyn: "signaalitiedustelu on koettu ehkä vähän
liian vaikeaksi ja etäiseksi asiaksi verrattuna henkilöiden Suomen maaperällä
harjoittamaan tiedusteluun, joka sekin jatkuu."
Supo toimintatapoihin ei ymmärrettävästi kuulu suuren metelin pitäminen omasta
toiminnastaan. Siksi se ei ole voinut toimia erityisenä päättäjien
herättelijänä, vaan on tyytynyt niiden varoittelemiseen, joiden uskoo olevan
todennäköisiä signaalivakoilun kohteita.
Poliitikot eivät Nevalan mukaan enää
kiinnosta vakoilijoita, vaan kohderyhmänä ovat keskitason virkamiehet,
yritysten asiantuntijat ja nuorempi akateemisen koulutuksen saanut väki, "vain
sellaiset henkilöt kiinnostavat, joilla on rahaksi muutettavaa tietoa".
Jonkun pitäisi puistella poliittiset päättäjät heräämään vakoilun
nykytodellisuuteen. Sekä kansalliset että EU:n yhteiset vasta- ja
suojautumistoimet ovat tarpeen.
Talouteen keskittyvä elektroninen vakoilu vie
pohjaa rehelliseltä kilpailulta ja niiltä kaikille yhteisiltä pelisäännöiltä,
joita maailmankauppaan yritetään luoda maailman kauppajärjestössä WTO:ssa.
Vakoilu voi olla jopa yksi avainselitys Yhdysvaltain teknologiselle etumatkalle
Euroopasta.
Suomenmaan mukaan Euroopan Neuvosto on perimmäisten kysymysten äärellä
Euroopan neuvoston seuraava parlamentaarinen yleiskokous järjestetään huhtikuun
alussa Strasbourgissa. Se joutuu perimmäisten kysymysten äärelle ottaessaan
kantaa Tshetshenian tilanteeseen. Käsittelyn pohjana on viime maanantaina
Venäjältä palanneen valtuuskunnan raportti.
Valtuuskunta totesi paikan päällä, että Tshetshenian pääkaupunki Groznyi on
tuhottu perusteellisesti. Sen raunioissa värjöttelee reilut 10 000 ihmistä, kun
siellä rauhan aikana asui noin 400 000 asukasta.
Periaatetasolla tilanne on selvä. Vuonna 1996 Euroopan neuvoston jäseneksi
hyväksytty Venäjä on rikkonut Tshetshenian sotaretkellä räikeästi järjestön
perusarvoja. Puolustukseksi ei riitä se, että myös konfliktin toinen osapuoli
on syyllistynyt käsittämättömiin julmuuksiin.
Euroopan neuvosto perustettiin puolustamaan demokratiaa, ihmisoikeuksia ja
oikeusvaltioperiaatetta. Strasbourgin kokouksessa joudutaan tekemään
johtopäätökset siitä, miten Venäjän hallituksen toimet Tshetsheniassa sopivat
yhteen näiden periaatteiden kanssa.
Läntisen Euroopan maat ovat jatkaneet taloudellista ja poliittista yhteistyötä
Venäjän kanssa Tshetshenian sodasta huolimatta. Tällä linjalla on vankat
reaalipoliittiset perustelut, jotka nousivat esille Suomessa viimeksi
presidentinvaalien yhteydessä. Venäjää ei haluta eristää eikä antaa sen
eristäytyä.
Euroopan neuvoston suhteen tilanne on toinen, jos se haluaa olla jatkossakin
Euroopan omatunto.
Ilta-Sanomat käsittelee työmarkkinatilannetta
Tänään on viimeinen päivä hieroa sopua veturimiesten ja VR:n välille, sillä
koko junaliikenteen pysäyttävä lakko uhkaa alkaa ensi yönä. Se vaikeuttaisi
suuresti kymmenientuhansien työmatkoja.
Kuljetusala pysähtyy pahimmassa tapauksessa laivaliikennettä lukuun ottamatta
kokonaan, sillä Ilmailualan unioni uhkaa lentoliikenteen pysäyttävällä lakolla
20.3. ja Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto (AKT) rekka- ja bussiliikenteen
katkaisevalla lakolla 26.3.
Helsingin sisäinen joukkoliikenne toimisi
silloinkin, sillä sen kuljettajat kuuluvat KTV:hen ja ovat sopineet
työaikariitansa kaupungin kanssa.
Uutena mausteena kuljetusalan soppaan tuli eilen Autoliikenteen
työnantajaliiton työsulku-uhka. Työnantajat uhkaavat lopettaa palkanmaksun
29.3., ellei työehtosopimuksesta ole päästy ratkaisuun.
Kun lisäksi Kemianliitto uhkaa aloittaa mm. öljytuotteiden saantia vaikeuttavan
lakon huomenna ja konemestarit sähköntuotantoa haittaavan lakon 23.3., koossa
on uhkasuma, jollaista ei ole nähty vuosiin.
Uhkavaatimusten määrään nähden on lohdullista, että yhdeksän kymmenestä
palkansaajasta on tulosovun piirissä. Sovun ulkopuolelle jääneillä aloilla
kaikki vaikuttaa kuitenkin kaikkeen: pahimmillaan lähes jokaisen elämään.
Kuvaavaa on, että ikuisuusongelmiin mieleistään ratkaisua hakevien
paperimiesten ei ole "tarvinnut" jättää uhkavaatimusta, koska mahdollinen
kemian lakko pysäyttää paperiteollisuuden prosessit ja mahdollinen kuljetusten
pysähtyminen jättää sen tuotteet tehtaille.
Metsäteollisuuden tarkoituksena on
vastata kemian lakkoon työsululla. Paperiliitto voi näytellä sivullista, kun
muut "hoitavat" sen puolesta työnantajan kurittamisen.
Vaikka tilanne näyttää vaikealta, se ei ole toivoton. Lakkoherkiksi uskotuilla
aloilla on tehty myös sopimuksia. Elintarviketeollisuuden osapuolet solmivat
toissa päivänä kaikessa hiljaisuudessa kolmivuotisen työehtosopimuksen.
Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtaja Pekka Hämäläinen on luonnehtinut
sopimusta kalliiksi, vaikka sen on katsottu noudattavan yleistä 3,1 prosentin
linjaa.
Todellinen erimielisyys lienee useimmilla työriidan uhkaamilla aloilla pienempi
kuin osapuolten propagandan perusteella voisi luulla. Onko tilastoyhteistyö
unohtunut jonnekin, kun lakolla uhkaava liitto sanoo vaatimustensa merkitsevän
viiden prosentin kustannusvaikutusta, mutta saman alan työnantajaliitto puhuu
20 prosentista?
Ulkopuolisen silmiin riita näyttää vaikeimmalta auto- ja kuljetusalalla. AKT:n
jääräpäinen puheenjohtaja Kauko Lehikoinen (sd) lähtee nimittäin pian
eläkkeelle.
Hän ei enää tämän kierroksen jälkeen joudu neuvottelemaan
vastapuolensa kanssa uusia sopimuksia ja yrittää siksi jättää jälkeensä kovan
pojan maineen.
Kainuun Sanomien mielestä Sonera miljardit antavat tilaa politiikalle
Viimeksi eilen vt. pääministeri, valtiovarainministeri Sauli Niinistö tyrmäsi
aikeet käyttää Soneran myynnistä saatuja miljardeja muihin tarkoituksiin kuin
valtion velan lyhentämiseen.
Hallitus joutuu kuitenkin vielä koville, mikäli
aikoo pitää budjettikehyksen tulevinakin vuosina alle 200 miljardissa markassa.
Myyntivoittoja haluttaisiin käyttää heti moniin kohteisiin.
Alle 200 miljardin markan budjettikatoista päätettiin taannoin samana päivänä
kuin valtio nettosi Soneran viipaleesta 12 miljardia markkaa. Uskokoon ken
tahtoo, että tämä oli sattuma. Niinistölle seikka on joka tapauksessa
poliittisesti arvokas.
Viime vuonna valtio lyhensi velkaansa 21 miljardilla, josta noin 20 miljardia
tuli Sonera-osakkeiden myynnistä. Valtion velan arvo tosin aleni vain kymmenen
miljardia epäedullisten valuuttakurssimuutosten takia. Jo edellisenä noin 7
Sonera-miljardia käytettiin velan lyhentämiseen.
Hallitus saanee eduskunnalta valtuudet luopua kokonaan Sonera-omistuksesta.
Viime syksyllä hallitus sai valtuudet tiputtaa Sonera-omistuksen 34
prosenttiin. Valtio omistaa äskeisen myynnin jälkeenkin yli puolet Sonerasta.
Soneran markkina-arvo pörssissä on huiman kurssinousun myötä kivunnut noin 400
miljardiin markkaan. Äskeisen tarjousmyynnin jälkeenkin valtion omistuksen arvo
on yli 200 miljardia markkaa eli reilusti yli valtion vuosibudjetin
loppusumman.
Ei olekaan ihme, että myyntivoitoille on esitetty runsaasti erilaisia
käyttötarjouksia leipäjonojen poistamisesta, ratahankkeisiin ja teknologisiin
investointeihin. Niinistöllä on täysi työ pitää edes hallituspuolueiden
eduskuntaryhmät aisoissa.
SDP:n valtuustokin katsoi hiljan, että Soneran ja muiden valtionyhtiöiden
myyntituloja tulee valtionvelan lyhentämisen lisäksi myös koulutukseen,
tutkimukseen, teollisen pohjan vahvistamiseen ja elinkeinoelämän
vireyttämiseen.
Myös ministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes on vaatinut,
että osa myyntituloista käytettäisiin osaamispohjaa parantaviin investointeihin
uusien soneroiden ja nokioiden luomiseksi.
Mutta myös pääministeri Paavo Lipposen mukaan myyntitulot pitäisi kuitenkin
käyttää velkojen maksuun. Näin valtion velan osuus kansantuotteesta painuisi jo
lähivuosina 25 prosenttiin, kun se nyt on reilut 50 prosenttia.
Velan
vähentyessä korkomenot supistuvat ja rahaa riittää sitten enemmän muihin
menoihin ja palkkaverotuksen keventämiseen. Niinistö on jyrkempi: liikkumavara
on käytettävä nimenomaan tuloveron alentamiseen. Hän saa tukea mm. Suomen
Pankin pääjohtajalta Matti Vanhalalta.
Lipposen linjaus nopeuttaisi rajusti vasta viime syksynä laadittua talouden
vakausohjelmaa, jossa valtion velkasuhteen ennakoitiin jäävän vielä 46
prosenttiin kansantuotteesta vuonna 2003, vaikka työeläkerahastojen keventämä
EMU-velkasuhde alensikin samaan aikaan 35 prosenttiin.
Lyhennettävää velkaa valtiolla kyllä riittää. Sen yhteismäärä olisi nimittäin
12 miljardin lyhennysten jälkeenkin rapiat 400 miljardia markkaa.
Tänä vuonna
korkomeno tuosta summasta lähentelee 34 miljardia markkaa. Vertailun vuoksi
koko opetusministeriön budjetti on "vain" 28 miljardia ja sosiaali- ja
terveysministeriön 43,5 miljardia markkaa.
Kun budjettikehys pidetään 200 miljardin pinnassa, korkomenojen supistuessa
budjettiin tulee liikkumavaraa budjettiin automaattisesti. Tulee viimeinkin
tilaa politiikalle.
Koonnut: TK
15.3.2000
Muut lehdet -sivulle
|