Maailmanmainetta tosiolojen taistelukentiltä

Suomi-konepistoolilla laukaistiin talvisodan motit

Aseella oli parhaiden taistelijoiden käsissä ratkaiseva osa laukaistaessa tielle syntyneitä motteja. Ennen talvisotaa ei konepistoolin merkitystä osaavan käsissä oikein ymmärretty - ei Suomessa, ei Neuvostoliitossa eikä muuallakaan maailmassa.

Kiinnostus tätä asetta kohtaa heräsi ulkomailla laajemmin vasta talvisodan tapahtumien jälkeen. Saksan armeija alkoi tuottaa omia konepistooleitaan.

Sama kehitys tapahtui Yhdysvalloissa ja Englannissa. Viiden vuoden kuluttua Suomen talvisodasta maailmassa oli jo miljoonia konepistooleita.

Piirustukset rajan yli

Historian ironiaa oli, että suomalainen, yleisesikunnan silloisessa valokuvakeskuksessa palvellut reservin luutnantti oli jo aiemmin 1930-luvulla loikannut Neuvostoliittoon mukanaan Suomi-konepistoolin piirustukset.

Malli oli sen jälkeen venäläisten aseasiantuntijoiden tutkittavana ja koeammuttavana, mutta vielä 1937 tämän aseen käyttöarvoa ei oikein ymmärretty.

- Talvisodan alkaessakaan konepistooli ei kuulunut puna-armeijan aseistukseen lainkaan. Politrukeille sen venäläistä versiota oli tosin oli jo silloin valmistettu miliisiaseeksi, kertoo valtiot. maist. Markku Palokangas Sotamuseosta.

Talvisodan kokemusten jälkeen Stalin määräsi ajamaan alas siihen saakka täysillä pyörinyttä automaattikiväärien tuotantoa ja lisäämään vastaavasti konepistoolien sarjavalmistusta.

Muutti taktiikan

Suomi-konepistoolilla oli sodankäynnin taktiikkaan käänteentekevä merkitys, arvioi Palokangas. Kun talvisotaan mentiin, konepistooleita käytettiin ryhmäaseina.

Kiväärijoukkueen neljästä ryhmästä oli kahteen sijoitettu pikakivääri ja kahdessa oli ryhmäaseena konepistooli. Ryhmään kuuluivat ampuja ja apulainen, jonka tehtävänä oli mm. täyttää lippaita ja kantaa niitä.

- Tämä oli niin jäykkä yhdistelmä, että suomalaiset rintamajohtajat - joukkueenjohtajat ja komppanianpäälliköt - tajusivat, ettei siinä ole mitään järkeä. He purkivat "ylhäältä" tulleet määrävahvuudet ja käskivät jakaa komppanian konepistoolit pätevimmille yksittäistaistelijoille, selvittää Palokangas.

- Kun nämä sitten vielä varustettiin suksin, lumipuvuin ja useilla lippailla sekä koottiin iskuosastoiksi, niin saatiin hyvin pienellä miesmäärällä aikaan yhtäkkinen kova tulivoima hyökättäessä "mottien" kimppuun. Lähitaistelussa tämä riitti.

Optimaalinen ase

Konepistoolin parhaat puolet tulivat näin esille rynnäkköaseena aggressiivisessa sodankäyntivaiheessa. - Suomi-konepistooli oli tähän paras mahdollinen ase, varsinkin maamme oloissa, joissa metsä on rajoittava tekijä luodin kantamassa.

Raatteen tien taisteluissa konepistooleilla oli merkittävä osa, vaikka niitä oli suhteellisen vähän. Talvisodan syttymiseen mennessä (30.11.1939) Suomen puolustusvoimien aseistukseen kuului vain vajaat 5 000 konepistoolia. Niistä Suomi-konepistooleita oli alle 4 000.

Motit väsytettiin

Raatteen tien motit muodostuivat ankarassa pakkasessa korkeiden lumipenkkojen reunustamille teille. Niiltä vihollinen ei juuri väistynyt.

- Vihollinen pelkäsi pimeää metsää ja suomalaisia. Se pysytteli ajoneuvoineen tiellä, johon muodostui ensin pitkä letka. Suomalaiset siinä hyökkäilivät öisin sivuilta, katkaisivat kolonnat ja tekivät niistä motteja vähän makkaran malliin, selvittää Palokangas.

Jos joku sitten yritti ulos tästä saarrostuksesta, se estettiin ampumalla. Näin vihollinen jäi motteihin, nukkui tulien ääressä tai lumikuopissa ilman suojaa. Telttojakaan heillä ei ollut.

- Samalla vihollinen väsyi, tuli epätoivoiseksi sekä kylmissään, nälissään ja peloissaan apaattiseksi. Suomalaiset konepistooliryhmät hyökkäsivät, usein yöllä ja vielä parista eri suunnasta. Epätoivoinen vihollinen ei aina edes tiennyt, mistä hyökättiin, eikä oikein pystynyt vastarintaan.

Tuhansia kaatui

Raatteen tien motit laukaistiin tammikuun alkupäivinä. Varsinaiset taistelut päättyivät 7:nnen tammikuuta kuluessa. 44. ukrainalainen, osittain moottoroitu ryhmä oli sitä ennen joutunut sitoutumaan tiestön tuntumaan.

Suomalaisten yleishyökkäys kesti viikon. Siinä vihollisdivisioona tuhoutui lähes täydellisesti. Se menetti 70 prosenttia vahvuudestaan kaatuneina. Lisäksi suomalaiset ottivat 1 200 vankia.

Koko tie oli täynnä tuhoutuneita tai tielle jähmettyneitä ajoneuvoja, tykkejä ja muuta kalustoa. Suomen valloitus oli näiltä osin päättynyt.

Talvisodassa kaatui rintamalla runsaat 23 000 suomalaista ja 45 000 haavoittui. Venäläisten tappiot olivat suomalaisten arvion mukaan noin 200 000 kaatunutta. Neuvostoliiton oma ilmoitus oli yhteensä 217 500 kaatunutta ja haavoittunutta.

Talvisodan päättymisestä tulee maanantaina 13. maaliskuuta kuluneeksi tasan 60 vuotta. Päivää muistetaan eri puolilla maata paraatein, muistototilaisuuksin ja kunnianosoituksin.

STT-VT
10.3.2000

Kotimaa -sivulle