Alenius pohtii onko länsikin romahtamassa
Valtiotieteen tohtori Ele Alenius pohtii uudessa kirjassaan, onko länsikin romahtamassa samaan tapaan kuin Neuvostoliitto, humanismin puutteeseen.Alenius, joka aikanaan toimi vasemmistoliiton edeltäjän SKDL:n puheenjohtajana arvelee, että sosialismi edusti aikoinaan sadoille miljoonille ihmisille toivoa paremmasta yhteiskunnasta ja elähdytti myös osaa länsimaiden sivistyneistöstä.
Sosialismi samaistettiin kuitenkin liiaksi Neuvostoliiton järjestelmään ja sen todellisuuteen.
Alenius sanoi torstaina kirjansa Että olisimme humaanin sivilisaation planeetta -julkistamistilaisuudessa, että Neuvostoliitto romahti, koska se hylkäsi humanismin.
Aleniuksen mukaan silloin joutuu kysymään, mikä on nykyisen länsimaisen demokratia suhde humanismiin, eli onko se unohtumassa.
Alenius pohtii Editan kustantamassa kirjassaan sitä, että länsimainen demokratia nojaa osittain samoihin perusarvoihin ja pääasiassa samoihin toiminnallisiin perusoletuksiin kuin talouselämäkin. Kuitenkin talouselämän ja demokratian välillä on koko ajan valinnut oma jännityksensä.
- Talouden kehityksen nykyisten suurten trendien paine ja talousfilosofian uusliberalistiset virtaukset näyttävät kuitenkin pakottaneen demokratian vetäytymään ainakin osittain saavutuksistaan ja asettumaan tavallaan puolustuskannalle.
- Samalla demokratiaa vaivaa epätietoisuus siitä, mitä tulevaisuutta ajatellen pitäisi tehdä, Alenius kirjoittaa.
Työnjakoyhteiskunnan logiikka ei päde
Aleniuksen mielestä demokratia on tilanteessa, jossa koko ajan lähestytään globalisoitunutta automaatioyhteiskuntaa, jossa tähänastisen työnjakoyhteiskunnan logiikka ei enää päde ja jossa ristiriidat saattavat kasvaa odottamattoman suuriksi.
- Ellei tätä oteta ajoissa huomioon, voi itse demokratia joutua vakavaan kriisiin, Alenius toteaa kirjassaan.
Aleniuksen mielestä inhimillisempää maailmaa tavoiteltaessa on otettava huomioon taloudelliset tekijät. Yhteiskunnan aineellinen perusta on järjestettävä niin, että kaikilla on turvattu vakaa toimeentulo.
Ellei niin ole, ihmisten mahdollisuudet pyrkiä arvokkaan elämän saavuttamiseen ovat rajoitetut ja voimat kuluvat kamppailuun näitä rajoja vastaan.
- Siten pyrkimys arvokkaaseen elämään ei ole vain yksilön asia, vaan se koskee koko yhteiskuntaa, ja yhteiskunnan on talouden suurten trendien edetessä otettava se vakavasti huomioon, Alenius kirjoittaa.
STT-MH
17.3.2000
