Väitös:
Kaavoitussopimukset eivät voi jatkua entisellään
Uuden maankäyttö- ja rakennuslain tultua
voimaan kunnat eivät voi sitoutua kaavoitussopimuksiin tavalla, jossa
ihmisten osallistumisoikeudet eivät oikeasti toteudu.
Tätä mieltä on oikeustieteen lisensiaatti Eija Mäkinen, jonka väitöskirja tarkastettiin viime viikon lauantaina Tampereen yliopistossa.
Kaavoitusprosessi ei saa olla pelkkää teatteria, Mäkinen muistuttaa. Hallintokäytännössä on kiinnitettävä huomiota siihen, että kaavoitussopimuksilla ei lyödä lukkoon kaavan sisältöä tai lähtökohtia. Sopimusta ei myöskään tule solmia kaavoituksen varhaisessa vaiheessa.
Mäkisen väitöskirjassa on selvitetty, miten sopiminen on sijoitettavissa osaksi uuden maankäyttö- ja rakennuslain mukaista kaavoitusprosessia siten, että menettely täyttää hyvän hallinnon vaatimukset.
Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki tuli voimaan vuodenvaihteessa. Lain keskeinen tavoite on avoimuuden ja vuorovaikutteisuuden lisääminen.
Osallisilla on lain mukaan oikeus osallistua kaavan valmisteluun. Kaavan edellytetään syntyvän monipuolisessa avoimessa ja vuorovaikutteisessa menettelyssä.
Kuntien asemakaavoja ei uuden lain aikana enää alisteta valtion viranomaisten, alueellisten ympäristökeskusten tai ympäristöministeriön vahvistettavaksi.
Lopullinen päätösvalta on kunnilla. Kaavojen alistamisvelvollisuuden poistamista on perusteltu juuri osallistumismahdollisuuksien lisäämisellä.
Kaavoitussopimuksia alettiin solmia aluerakentamisen kulta-aikana 1960- ja 1970-luvuilla kuntien ja rakennusliikkeiden välille. Maankäyttösopimuksissa sovittiin mm. rakennusoikeuksista ja kaavoituksesta perittävistä kustannuksista.
Sopimuksista ei sisältynyt säännöksiä lakiin, ja niiden laillisuus laillisuus asetettiinkin kyseenalaiseksi.
Uudessa maankäyttö- ja rakennuslaissa maankäyttösopimukset tunnustetaan. Lain mukaan sopimukset eivät syrjäytä kaavalle asetettavia tavoitteita, esimerkiksi sisällöllisiä laatuvaatimuksia.
Oikeustieteen lisensiaatti Eija Mäkisen julkisoikeuden alaan kuuluva väitöskirja Maankäyttösopimus ja hyvä hallinto tarkastettiin lauantaina 11.3. Tampereen yliopistossa. Vastaväittäjänä oli professori Olli Mäenpää ja kustoksena professori Seppo Laakso.
STT-VT
17.3.2000
