Kuntien työyhteisöjen yksikkökustannuksissa suuria eroja
Kuntien työyhteisöjen yksikkökustannusten välillä on suuria eroja sekä kunnittain että kunnan eri työyksiköiden kesken vertailtaessa suhteellisen samankaltaisia yksiköitä.Kuntaliiton KuntaSuomi 2004 -tutkimusohjelmaan kuuluvassa tutkimuksessa on tarkasteltu 189 kunnallista työyhteisöä ja näiden yksikkökustannuksia 47 kunnassa.
Tarkastelun kohteena olivat sosiaali- ja terveydenhuollon osalta kunnalliset vanhainkodit, lasten päiväkodit, kotipalvelu ja kotisairaanhoito sekä terveyskeskusten vuodeosastot. Sivistystoimessa edustettuina ovat ala- ja yläasteet, lukiot ja kirjastot.
Suurimmat kustannuserot esiintyvät sosiaali- ja terveyspalvelujen toiminnoissa; kotipalveluyksiköissä, terveyskeskusten vuodeosastoilla, päiväkodeissa ja vanhainkodeissa.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen yksiköiden väliset suuret kustannuserot johtuvat mm. käyttöasteessa, henkilöstörakenteessa ja toiminnan eriytyneisyydessä esiintyvistä eroista.
Tehokkuusmarginaali, johon periaatteessa pystytään vaikuttamaan toimintaa uudelleen organisoimalla, on suurin vuodeosastojen, kotipalvelun sekä päiväkotien kohdalla.
Kotipalveluissa yksikön koon ja kustannusten välisessä suhteessa on epäsystemaattisia vaihteluja. Kustannukset nousevat yleensä yksikön koon mukaan.
Tärkeimmäksi kustannuseroja selittäväksi seikaksi muodostuu käyntien kesto. Yksikkökustannusten eroihin vaikuttavat myös etäisyydet.
Terveyskeskusten vuodeosastoilla kustannuksiin vaikuttaa keskeisesti henkilöstön rakenne, esimerkiksi siten, että korkeasti koulutetun henkilökunnan suuri osuus heijastuu välittömästi yksikkökustannuksiin.
Kustannusten kannalta kriittisimpiä seikkoja ovat suuri hoidon tarve kunnassa sekä potilaiden ikäjakauma.
Päiväkodeissa yksikön koko ei sinänsä selitä kustannuseroja. Kustannuksiin vaikuttavat välittömimmin koulutetun henkilökunnan osuus sekä ruokahuollon organisointi.
Ruoka- ja kiinteistöhuollossa yhteistoiminnassa järjestetty oheispalvelu on edullisempaa kuin oma toiminta.
Samankokoisissa päiväkotiyksiköissä esiintyvät suuret kustannuserot viittaavat siihen, että tehokkuudessa on eroja.
Kustannuksiin vaikuttavat kuitenkin erityisen voimakkaasti 0-2 -vuotiaiden ja erityislasten osuudet, koululaisten osuus osapäivätoiminnassa sekä oheispalvelut, hoidon erikoistuminen ja aukioloajat.
Yksikön koko on keskeinen kustannuksiin vaikuttava tekijä lähinnä vanhainkodeissa ja peruskoulujen toiminnassa. Molemmissa kustannukset ovat keskimääräistä alhaisempia suurissa yksiköissä.
Vanhainkodeissa ääritapausten erot ovat kuitenkin suuret. Kustannusvaihtelut ovat selvästi suurimmat pienten vanhainkotien ryhmässä.
Koulujen kustannuksissa selkeät erot
Kuntien rakenteeseen liittyvien eroavaisuuksien vaikutus ilmenee selkeimmin koulujen yksikkökustannuksissa.
Kunnan koulurakenne vaikuttaa varsinkin ala-asteiden tapauksessa ratkaisevalla tavalla kustannuksiin ja heijastuu varsinkin pienten kuntien korkeina oheistoiminnan kustannuksina.
Koulutoimessa käyttökustannukset yleensä laskevat kunnan koon kasvaessa. Varsinkin ala-asteiden kohdalla suuret yksiköt ovat edullisempia.
Opetuskustannuksina mitattuina kustannuserot kuitenkin tasoittuvat huomattavasti.
Myös lukioiden osalta niin oppilaskohtaiset käyttömenot kuin myös oppilaskohtaiset opetusmenot laskevat kuntakoon kasvaessa.
Kaikkien koulumuotojen pienissä yksiköissä on oheistoiminnoista, hallinnosta, kuljetuksesta sekä omaan toimintaan perustuvasta ruokahuollosta johtuvien menojen kasautumisongelma.
Kirjastojen kohdalla on erittäin suuria yksikkökustannuseroja varsinkin pienten yksiköiden välillä. Keskeisimpiä kustannuksiin vaikuttavia tekijöitä ovat taajama-aste ja käyttöaste.
Keskeisin keino vaikuttaa tuottavuuslukuihin on suhteuttaa työntekijöiden lukumäärä ja aukioloajat todellisen käyttöasteen kanssa, eli palvelujen käytön ja voimavarojen tasapainottaminen.
Kustannuksia alentavat tekijät vaikuttavat
usein työilmapiiriä heikentävästi
Yksikkökustannusten ja työtyytyväisyyden välisessä tarkastelussa ilmenee, että tekijät, jotka vaikuttavat kustannuksia alentavasti, hyvin helposti toimivat työilmapiiriä heikentävästi.
Tasapaino työn vaativuuteen vaikuttavien tekijöiden (asiakkaiden tai lasten lukumäärä, ikäjakauma, asiakasvaihtuvuus) sekä toisaalta henkilöstön lukumäärän ja koulutustason välillä on herkkä.
Käsitykset siitä, missä määrin kustannuserot johtuvat vaikeasti muutettavissa olevista tekijöistä ja missä määrin syyt liittyvät sellaisiin toiminnallisiin tehokkuuseroihin, joihin kunta tai yksikkö ainakin periaatteessa pystyy itse vaikuttamaan, vaihtelevat suuresti.
Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että olisi tarpeen käydä tähänastista syvällisempää keskustelua olemassa olevista kustannuseroista edellyttäen, että samalla pystytään huomioimaan muitakin kuin pelkkiä taloudellisuusnäkökohtia.
IA
17.3.2000
