Muut lehdet torstaina 16.3.2000

Kansan Uutiset käsittelee nuoren edustajan mainostemppua

Nuori keskustalainen kansanedustaja Petri Neittaanmäki yrittää seurata oppi-isänsä Paavo Väyrysen jalanjälkiä. Mutta, kuten niin monesti, opetuslapsesta ei ole mestarin saappaisiin.

Neittaanmäki erehtynee, kun hän kuvittelee varmistavansa itselleen suuren poliittisen tulevaisuuden yrittämällä saada pääministeri Paavo Lipposen (sd.) valtakunnanoikeuteen.

Sirkus, jonka hän sai asian ympärillä pystyyn tiistai-iltana, on koko keskustan eduskuntaryhmälle häpeäksi.

Pääministeri Lipponen tulkitsi ilmeisesti omavaltaisesti perustuslakia, kun hän päätti yksin Suomen yhtymisestä kolmentoista muun EU-maan Itävallan vastaisiin poliittisiin toimiin. Asiaa selvittää oikeuskansleri. Poliittisesti asian pitäisi olla selvä. Pääministeri on antanut asiasta eduskunnalle selvityksensä.

Siitä käy ilmi mm., ettei presidentti ollut ratkaisevalla hetkellä tavoitettavissa, koska hän oli lentokoneessa. Presidentti Martti Ahtisaari kuitenkin hyväksyi pääministerin toimet jälkikäteen, joten asian muoto-ongelmat ovat siltäkin osin loppuun käsiteltyjä.

Edes keskustan eduskuntaryhmä ei uhkaillut asian eduskuntakäsittelyssä pääministeriä valtakunnanoikeudella, vaan tyytyi saamaansa selvitykseen, kuten viisasta olikin. Kyse on nyt siten puhtaasti nuoren kansanedustajan mainostempusta ja hänen kelkkaansa lähteneiden harkintakyvyn pahasta pettämisestä.

Ei voi kuin ihmetellä keskustan edustajien tasoa, kun yksi ja toinen vielä ensin allekirjoittaa perustuslakivaliokunnalle osoitetun muistutuksen, vetää sitten nimensä pois, joku toinen tulee tilalle, kunnes hänkin tulee katumapäälle. Esimerkiksi edustaja Tanja Karpela sanoi luulleensa allekirjoittavansa "jonkin tavallisen lakialoitteen"!

Ilmeisesti keskustan eduskuntaryhmän johto yritti puhua Neittaanmäen operaation lähteneille järkeä, ja osaan se tehosikin. Ei ole vielä kuitenkaan varmaa, että hanke raukeaisi, sillä Neittaanmäki ei luovu yrityksestään ja uskoo saavansa kirjelmänsä tueksi vaadittavat kymmenen nimeä.

Tämä ei aivan mahdotonta olekaan, sillä joitakin allekirjoittajia lienee löydettävissä kristillisten ryhmästä.

On sinänsä oikein, että pääministerin menettelytavan juridinen perusta selvitetään jo vastaisuudenkin varalle, vaikka perustuslaki onkin tällä välin hieman muuttunut.

Selvitykseksi pitäisi kuitenkin riittää se, mitä oikeuskansleri asiasta lausuu. Neittaanmäki on käynnistämässä prosessia, joka ei ole missään suhteessa tapahtuneeseen.

Perustuslakivaliokunnalle tehty muistutus voisi johtaa täysistuntokäsittelyn jälkeen jälkeen valtakunnanoikeuteen. Se olisi erittäin laaja ja raskas prosessi. Valtakunnanoikeus on tarkoitettu vakavien rikosten käsittelyyn eikä poliittisen ilveilyn näyttämöksi. Ilveilyähän Neittaanmäen operaatio lähinnä on.

Keskustalle itselleen tällainen prosessi olisi erittäin kiusallinen ja vahingollinen. Se tulkittaisiin osoitukseksi siitä, että presidentinvaalit hävinnyt keskusta pyrkii hakemaan hyvitystä muilla rintamilla ja että kevyen poliittisen pelin välineiksi kelpaavat kuinka vakavat asiat tahansa. Paljon pitää tapahtua ennen kuin keskusta on kypsä hallitusvaltaan.

Lalli kirjoittaa Esko Ahon yllätyksestä ja ennustaa, että keskustan puheenjohtaja vaihtuu

Esko Aho osoittautui sanojensa mittaiseksi, kun hän presidentinvaalien jälkeen lupasi yllätyksiä.

Ahon päätös siirtyä syyskuun alusta vuodeksi Yhdysvaltoihin on rohkea, mutta ymmärrettävä ratkaisu. Takana on kymmenisen vuotta keskustan puheenjohtajuutta, pääministerivuodet maan historian syvimmän taloudellisen laman aikana sekä lopulta presidenttikamppailu, joka päättyi ennakoimattomaan menestykseen, mutta kuitenkin niukkaan tappioon.

Vaikka Aho on tehnyt päätöksensä irtiotosta suomalaiseen politiikkaan, hän jättää paljon muiden päätettäväksi.

Aho anoo kansanedustajuutensa keskeyttämistä tuon vuoden ajaksi. Anomukseen sisältyy melkoisia poliittisia riskejä. Ensinnäkin eduskunta voi tähän toistaiseksi ainutlaatuiseen pyyntöön joko suostua tai olla suostumatta.

Jos vapautus myönnetään, voi vain arvella, miten Ahon eduskuntaan valinneet Helsingin vaalipiirin äänestäjät suhtautuvat siihen, että kansanedustaja jättää paikkansa vuodeksi tyhjilleen.

Esko Aho jättää myös oman puoluejohtajuutensa jatkon keskustan kenttäväen harkintaan. Asiasta syntyy varmasti vilkas keskustelu, joka johtanee lopulta siihen, että puolueelle valitaan kesäkuussa uusi puheenjohtaja.

Syksyn kunnallisvaalit ovat keskustalle tärkeä poliittinen koitos. Vaikka kyse on paikallisvaaleista, ratkeaa vaalien yleinen suunta valtakunnan tasolla.

Keskustalla on oltava vaaleihin valmistauduttaessa ykkösketju kentällä. Samalla kesällä valittava uusi puoluejohtaja saisi arvokkaan tulikasteensa ajatellen valmistautumista seuraaviin eduskuntavaaleihin.

Tällä olisi merkitystä varsinkin siinä tapauksessa, että keskusta valitsisi itselleen Ahoa nuoremman vereksen veturin. Siihen puolueväki päätyneekin, sillä liian kuluneilla kasvoilla ei vaaleja voiteta.

Lopullinen ratkaisuvalta on kuitenkin kenttäväen käsissä. Kevään keskustaväen kokouksista niin paikallis- kuin piiritasollakin onkin odotettavissa mielenkiintoisia ja lopullisen päätöksensä puolueen laaja kenttä tekee kesäkuussa. Kuopiossa nähdään jälleen kansanvallan juhla.

Vaikka Esko Aho on nyt hetkeksi poistumassa suomalaisesta politiikasta, varmaa on, että vielä hän tavalla tai toisella palaa. Aholle kyllä löytyy sopivan haasteellisia tehtäviä.

Suomenmaa toppuuttelee yritystä saattaa Lipponen valtakunnanoikeuteen

Eräät keskustan kansanedustajat ovat allekirjoittaneet pääministeri Paavo Lipposen Itävalta-boikottipäätöstä koskevan muistutuskirjelmän.

Jos kirjelmään tulee kymmenen allekirjoitusta, asiaa käsitellään eduskunnan perustuslakivaliokunnassa ja täysistunnossa. Prosessi voisi periaatteessa johtaa jopa valtakunnanoikeuden käsittelyyn.

Hankkeen sekavahkot käänteet kielivät siitä, että asia ei ole erityisen jykevästi jalalla. Ei tarvitse ollakaan.

Keskustalla puolueena enempää kuin keskustan eduskuntaryhmälläkään ei pitäisi olla tarvetta tässä lisädramatiikkaan.

Itse tapahtumasarja oli kyllä kaikkea muuta kuin tyylikäs. Se oli varottava esimerkki puoluepoliittisten värisuorien vaaroista. Pääministeri Paavo Lipponen, johon arvostelu on kohdistunut, on kuitenkin selvittänyt asiaa eduskunnassa asiallisella ja rakentavalla tavalla.

Pääministerin esiintymisestä sai käsityksen, jonka mukaan hän itsekin näki toimissaan arvostelun sijaa. Hän lupasikin, että vastaisuudessa nyt toteutunut menettelytapa ei toistu.

Tämä riittää. Vaikeus saada allekirjoittajia muistutuskirjelmään kertoo siitä, että tämä on myös eduskuntaryhmän ylivoimaisen enemmistön kanta. Asian on lausunut julki myös ryhmän puheenjohtaja Mauri Pekkarinen.

Yksittäisillä kansanedustajilla on tietysti kansalaisten antama valtakirja toimia oikeaksi katsomallaan tavalla.

Satakunnan Kansan mukaan työmarkkinoilla ollaan ajautumassa kohtuuttomuuksiin

Kun kattava tulopoliittinen sopimus syksyllä kaadettiin, panivat niin SAK, työnantajat kuin hallituskin päänsä pensaaseen, sillä selväähän oli, että kaatajaliittojen johtajilla oli aivan muuta mielessä kuin "yleinen linja" ja maltti.

Tietenkin oli erinomaista, että demarien johtama Metalliliitto ja vasemmistoliiton Rakennusliitto ottivat SAK:n sektorilla vastuuta ja tekivät sopimukset nyt lähes maagiseksi osoittautuneella 3,1 prosentilla.

Vaikeuksia osattiin odottaa ainakin kuljetusalalla ja paperiteollisuudessa. Todennäköisten vaatimusten kustannusvaikutukset olisivat kymmenkertaista luokkaa verrattuna siihen tasoon, johon 90 prosenttia eli kaksi miljoonaa palkansaajaa tyytyi.

Sytykkeenä on käytetty kokonaisuuteen verrattuna pieniä asioita, paperitehtaissa yhden yhtiön oppisopimuskiistaa ja AKT Tampereen yksityisen linja-autoliikenteen 400 kuskin palkkariitaa. Kuljettajat väittävät lippujen myynnin lisääntyneen, vaikka "maallikon" mielestä seutulipun luulisi vaikuttavan päinvastoin.

Paperiliiton, jonka jäsenet ovat ay-liikkeen ehdotonta eliittiä mm. akateemiset alat selvästi ylittävällä palkkatasollaan, ei juuri nyt kannata tehdä itse mitään, jos kemianteollisuudessa syntyisi lakko ja jos Tampereen kolmatta viikkoa kestänyt seutulippuriita lopettaa banaanien ja mandariinien tulon lisäksi myös puukuljetukset. Olisi typerää uhata lakolla tehtaita, jotka jo muutenkin seisoisivat.

Tes-rintamalla tapahtuu edelleen myös myönteistä. Esimerkiksi elintarviketeollisuuden sopimus oli tuiki tärkeä. Työselkkaus olisi katkaissut koko elintarvikeketjun ja aiheuttanut kansalaisille runsaasti käytännön hankaluuksia.

Eilen syntyi sopimus sähköalan yksityissektorilla, ja mm. Lapin hiihtosesongin kannalta junalakon peruuntuminen oli erittäin tärkeä ratkaisu.

Kun maantieliikenne oli ainakin vielä eilen uhattuna moneltakin suunnalta, sillä bensiininkin saanti on kemianteollisuuden varassa, olisi junien pysähtyminen ollut todellinen katastrofi. Lentoliikenne tosin voi vielä aiheuttaa lappilaisillekin viimekeväisen kaltaisen pulan.

Mielenkiintoinen puoli ehkä vaikeaksikin kääntyvässä tilanteessa on myös se, että SAK:n johto on kovin hiljaa ja patistaa lähinnä työnantajia. Kuitenkin juuri SAK "sitoutui" Emu-maailmaan, jossa ei ole devalvaatiomahdollisuutta, jossa inflaatio pidetään matalana, tuetaan työllisyyttä ja vaalitaan vakaata talouskasvua.

Hieman ironisesti voisi todeta, että Lauri Ihalaisen moittimat työnantajat yrittävät joten, kuten noudattaa SAK:n ja Paavo Lipposen (sd.) viitoittamaa emulaista talouspolitiikkaa.

Pohjalaisen mukaan Lipposella oli oikeus tehdä Itävallan boikotointipäätös

Pieni joukko kansanedustajia keskustan Petri Neittaanmäen johdolla pelottelee pääministeri Paavo Lipposta valtakunnanoikeudella sen takia, että Lipponen päätti yksin ilman presidenttiä Suomen osallistumisesta EU-maiden boikottiin Itävaltaa vastaan.

Isyyslomalle siirtyneen pääministerin tuskin tarvitsee pelätä, mutta jatkuupahan farssi.

Farssin toistaiseksi viimeinen osa on juuri Neittaanmäen yritys saada kymmenen kansanedustajan allekirjoitus paperiin, jolla juttu saataisiin perustuslakivaliokunnan käsittelyyn.

Muutamat kansanedustajat, muiden muassa tavallisesti niin harkitsevainen Aulis Ranta-Muotio, kirjoittivat nimensä tutkintapyyntöön mutta vetivät sen myöhemmin pois.

Keskustan Tanja Karpela ja Hannu Aho selittivät perääntymistään sillä, etteivät he olleet lukeneet, mitä allekirjoittivat!

Tämä on lähes uskomatonta. Sen ymmärtää, että jossakin muualla raapustetaan asiasta tietämättä nimi paperiin, joka työnnetään eteen. Mutta että sama juttu eduskunnassa. Mikä arvo kansanedustajien nimikirjoituksilla on?

Runsaat kaksi viikkoa voimassa olleen perustuslain 59 pykälä määrää, että tasavallan presidentin ollessa estyneenä hänen tehtäviään hoitaa pääministeri tai tämänkin ollessa estyneenä pääministerin sijaisena toimiva ministeri.

Lipponen selvitti viime viikolla eduskunnalle Itävalta-päätöksen syntyä. Hänen mukaansa presidentti Martti Ahtisaari oli lentokoneessa matkalla eikä häneen saatu yhteyttä juuri silloin, kun ratkaisu oli nopeasti tehtävä tammikuun viimeisenä päivänä.

On kai perusteita sanoa, että jos päätös on tehtävä eikä presidenttiin saada yhteyttä, niin hän on estynyt. Presidentin tehtäviä hoitaa silloin perustuslain mukaan pääministeri.

Valtakunta ei voi olla presidentitön sillä aikaa, kun varsinainen presidentti on tavoittamattomissa. Noloa olisi selittää muille EU-maille kiireisessä tilanteessa, että meillä ei nyt toistaiseksi ole ketään päätösvaltaista henkilöä tavoitettavissa.

Mutta perustuslain sinänsä selvästä määräyksestä huolimatta tässä ajankohtaisessa jutussa on edelleen sijaa jossittelulle ja kysymyksille. Oliko Itävalta-ratkaisun kiire todellinen? Miksi presidenttiä ei pidetty ajan tasalla asian valmisteluvaiheissa edellisinä päivinä?

Kansanedustajat, jotka haistavat jupakassa tapahtuneeksi perustuslain rikkomuksen, ovat ehkä myös sitä mieltä, että myös itse päätös osallistumisesta Itävallan vastaisiin toimiin oli virhe.

Nykyisen tietämyksen valossa boikottipäätös oli vähintään hätiköity. Mutta sitä se oli kaikilta EU-mailta yhdessä.

Jos Suomi olisi yksin jäänyt seuraamaan tilannetta osallistumatta EU-maiden protestiin, me olisimme Euroopasta katsoen leimautuneet natsisympatioillaan rehvastelleen ja Itävallan hallituksen muodostamiseen osallistuneen Jörg Haiderin tukijaksi. Sellaista ainakin on syytä karttaa.

Koonnut: TK
16.3.2000

Muut lehdet -sivulle