Inkvisitio koitui satojentuhansien kuolemaksi

Paavi pyysi historiallisessa seremoniassa anteeksi katolisen kirkon syntejä

Paavi Johannes Paavali II myönsi ainutlaatuisessa seremoniassa virheet, joihin kirkko on syyllistynyt muita uskontoja tunnustavia ihmisiä kohtaan "totuuden palvelemisen vuoksi".

Paavi mainitsi erityisesti ne "ei-evankeliset" keinot, joita kristityt käyttivät ristiretkien ja inkvisition aikana muihin uskontoihin kuuluvien käännyttämiseksi ja harhaoppisten tuomitsemiseksi.

Hän pyysi anteeksiantoa myös synneistä juutalaisia, naisia, alkuperäiskansoja, ihmisen perusoikeuksia ja kristittyjen yhtenäisyyttä vastaan.

Tilaisuus pidettiin Pietarinkirkossa, ja 79-vuotiasta hauraan näköistä paavia oli avustamassa joukko kardinaaleja.

Paavi on aiemmin sanonut, että uusi vuosituhat tulisi nähdä mahdollisuutena pyytää syntejä anteeksi. Hän pani toimeen katolisen kirkon juhlavuoden kohokohdaksi luonnehditun juhlallisen anteeksipyyntöseremonian, vaikka sitä oli kirkon sisäpiirissä vastustettu osin kiivaastikin.

"Virstanpylväs"

Monet olivat odottaneet kiinnostuneina sitä, millä tavalla paavi nostaisi esiin juutalaisten kärsimykset.

Paavi ei viitannut puheessaan suoraan natsien toimeenpanemaan juutalaisten joukkotuhoon. Hän ei maininnut myöskään sitä, ettei Vatikaani yrittänyt julkisilla vastalauseilla estää yhä kiihtyviä juutalaisvainoja 1930-luvulla.

Paavi kuitenkin viittasi satoja vuosia kestäneeseen juutalaisvihaan kirkon piirissä ja sanoi:

- Olemme syvästi murheellisia kaikkien niiden käytöksen vuoksi, jotka aiheuttivat juutalaisille kärsimyksiä. Pyydämme anteeksi ja pyrimme rakentamaan todellista veljeyttä luvatun maan kansan kanssa.

Israelista saaduissa ensikommenteissa paavin puhetta pidettiin "virstanpylväänä" juutalaisten ja kristittyjen välisissä suhteissa.

Paavi ei sen sijaan pyytänyt anteeksi homoseksuaaleilta, vaikka näiden edustajat olivat pyytäneet, että kirkko pyytäisi anteeksi myös homoseksuaalien syrjintää.

Inkvisitio monen kohtalona

Inkvisitio oli paavi Gregorius IX:n perustama roomalaiskatolisen kirkon tutkimuselin, joka taisteli kerettiläisyyttä, noituutta, taikuutta, alkemiaa ja muuta harhaoppisuutta vastaan. Inkvisitio perustettiin varhaiskeskiajalla, ja 700 vuoden aikana satojatuhansia ihmisiä kidutettiin ja surmattiin.

Paavi Innocentius IV laillisti kerettiläisen kuulustelemisen kidutuksen avulla vuonna 1252.

Tutkittava saatettiin esimerkiksi ripustaa käsistään kattoon; jos kädet sidottiin selän taakse, lavat menivät sijoiltaan ja uhri kärsi suuria tuskia.

Rangaistukset vaihtelivat rikoksen mukaan. Lievemmissä tapauksissa riitti, kun syyllinen teki katumusharjoituksia, mutta pahimmissa tapauksissa syylliseksi todettu menetti henkensä, maineensa ja omaisuutensa.

Inkvisitiota harjoitettiin keskiajalla pääasiassa Etelä-Ranskassa ja Italian pohjoisosissa.

Myöhemmin inkvisitio ulotti toimintansa paavi Sikstus IV:n antamalla määräyksellä myös Espanjaan vuonna 1478: yli 300 000 ihmistä poltettiin roviolla ennen kuin inkvisitio lopetettiin Espanjassa virallisestikin vuonna 1808.

Rooman inkvisition perusti paavi Paavali III vuonna 1542, ja sen päämääränä oli erityisesti protestanttilaisuuden vastustaminen. Uuden ajan inkvisitio ei ollut yhtä tarkassa kirkon ohjauksessa kuin keskiaikainen.

STT-VT
17.3.2000

Ulkomaat -sivulle