Maahanmuuttajan elämää "välitilassa"
Assad Alidi eli entisessä kotimaassaan ilman isänmaata, "välitilassa" kuten hän itse sanoo. Nyt Assadilla on Suomen kansalaisuus. Uudessakin kotimaassaan hän on ilman isänmaata. Edelleen hän elää "välitilassa" - kuten suomalaisetkin?Assad on Iranin kurdi.
Arviolta 30-miljoonaisella kurdikansalla on pitkä historia, mutta koskaan heillä ei ole ollut omaa valtiota. Puolet heistä asuu Turkin valtion alueella. Toinen puolikas on pirstaleina Pohjois-Irakissa, Iranissa, Syyriassa ja entisen Neuvostoliiton alueella sekä siirtolaisina Länsi-Euroopassa.
Assad on yksi noin parista tuhannesta Suomessa asuvasta kurdista. Hänen tarinansa on tavallinen, mutta kuvaava ja mielenkiintoinen.
Assad joutui kärsimään mielipiteistään jo shaahin valtakaudella. Khomeinin valtaantulo ei kohentanut tilannetta lainkaan. Erimielisyydet vallanpitäjien kanssa johtivat seitsemäksi vuodeksi vankilaan.
Vapauduttuaan Assad pakeni Turkkiin ja hakeutui siellä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n toimistoon. Pakolaisjärjestö auttoi hänet Suomeen.
Vaikka metsätöihin
Seitsemän vuotta sitten Suomeen saapunut ja tamperelaistunut Assad Alidi puhuu hyvin Suomea ja on vastikään saanut Suomen kansalaisuuden.
Hän kertoo suorittaneensa Suomessa lukion ja erilaisia kursseja. Pitempiaikaisiin työsuhteisiin ne eivät kuitenkaan ole toistaiseksi johtaneet.
- Olen kokeillut erilaisia töitä aina torikaupasta alkaen. Nyt työskentelen Lempäälässä baaritiskillä, hän kertoo.
Omien sanojensa mukaan Assad huolisi lähes minkä työn tahansa.
- Teatterin tekeminen kiinnostaa, samoin luonnossa tapahtuva työ. Metsätyökin kelpaisi, hän naurahtaa.
- Mutta "oikeita" töitä tuntuu olevan vaikea saada, Assad vakavoituen sanoo.
"Elän jatkuvasssa välitilassa"
Uudessa kotimaassa saamastaan vastaanotosta Assadi puhuu varauksellisen kohteliaasti, mutta sanat taiten asetellen.
- Jo saapuessani Suomeen viranomaisten vastaanotto oli virallisen muodollinen. Asiakirjani olivat kunnossa ja minulla oli lupa saapua maahan, mutta siitä huolimatta jouduin jonottamaan jo maahan pääsyä Helsingissä, Assad kertoo.
Kysymykseen, kuinka suomalaiset yleensä ovat ottaneet hänet vastaan, Assad vastaa myös diplomaattisesti.
- Niin. Ihmiset ovat niin erilaisia. Mutta monilla maahanmuuttajilla on sellainen mielikuva, etteivät he ole toivottuja tai hyväksyttyjä. Mutta minulle se on "normaalia", koska eihän minulla ollut isänmaata Turkissa tai Iranissakaan. Elän siis jatkuvasti eräänlaisessa "välitilassa", mutta voin itse vaikuttaa siihen, hän hymähtää.
Assad sanoo, ettei hänellä ole valittamista, mutta huomauttaa uuteen kulttuuriin saapuvien maahanmuuttajien perheissä olevan paljon ongelmia.
- Ongelmia on jo lasten keskuudessa ja esimerkiksi naisten ja miesten välillä, kun ympäristö tapoineen on uusi. Monille turvakoti on ainoa vaihtoehto. Eivätkä maahanmuuttajien lukuisat itsemurhatkaan ole tämän vuoksi mikään ihmettelyn aihe, Assad kertoo.
Hän valittelee sitä, että hänenkin on ollut vaikeaa saada kavereita suomalaisista miehistä. Niinpä maahanmuuttajien - tulivatpa he mistä tahansa - keskuudessa vallitseekin solidaarisuus muita maahanmuuttajia kohtaan.
"Mustia lampaita"
- Koemme kai olevamme "mustia lampaita" ja kun näemme toisen maahanmuuttajan, ajattelemme, että siinä on toinen samanlainen, Assad tuumii.
Assad kuitenkin vihjaa kohteliaasti yhteiskunnan ja teknologian nopeasta, globaalista muutoksesta, joka liikuttaa ihmisiä, jopa kokonaisia kansoja. Jos maahanmuuttajat eivät enää olekaan suuri ihmetyksen aihe, heidän määränsä ei missään tapauksessa vähene.
- Maailma on joka päivä pienempi. Voit siis olla suomalainen ja asua itsekin kohta "välitilassa", hän filosofoi.
Assad sanoo maahanmuuttajan olevan pakko opetella joustavuutta saaden sen kuulostamaan siltä kuin joustavuutta tarvittaisiin lisää myös tulomaan kansalaisilta.
Selviytymisen pakko
Maahanmuuttajilta joustavuutta ja selviytymisen tahtoa löytyy, Rovaniemen vastaanottokeskuksessa maahanmuuttajille suomen kieltä seitsemän vuotta opettanut Aila Tuominen vahvistaa.
- Kielen oppimisen erot ovat valtavan suuria, sillä maahanmuuttajien joukossa on väkeä professoreista luku- ja kirjoitustaidottomiin. Lukutaidottomatkin voivat olla selviytyjiä, sillä maahanmuuttajien on yksinkertaisesti opittava tulemaan toimeen. He ovat nokkelia keksimään erilaisia konsteja selviytyäkseen. Lukeminen tai kirjoittaminen ei välttämättä olekaan olennaista. Muut arvot saattavat painaa enemmän, Tuominen sanoo.
Kokemuksensa perusteella Tuominen arvelee maahanmuuttajien suhtautumisen Suomeen ja suomalaisiin olevan myönteisempää kuin suomalaisten suhtautuminen heihin.
Eli, onko suomalaisten itsetunto ja identiteetti jotenkin heikompi kuin maahanmuuttajan?
Suomalaisten kaksi identiteettiä
Psykohistorioitsija Jukka Relander Helsingin yliopistosta pilkkoo erilleen kansallisen identiteetin ja ihmisten identiteetin. Kansallinen identiteetti seuraa hänen mielestään Nokian kurssikäyrää.
- Vielä 80-luvulla elimme vahvan taloudellisen nousun kautta. Se oli myös vahvan kansallisen identiteetin aikaa. Olimme liberaaleja ja suvaitsevaisia. Meissä eli ajatus, että olemme edellä muita. Ja meillä oli vielä idän uhka.
Laman, Neuvostoliiton romahduksen, talouden selkärangan katkeamisen ja EU:n jäsenyyden myötä jouduimme Relanderin mukaan havaitsemaan, että olemme osa suurta yhteisöä emmekä enää edellä muita. Ryhdyttiin hakemaan mallia muualta. Mikä tahansa kelpasi: Uuden Seelannin malli, Tanskan malli.
- Ja suomalaisessa mielenmaisemassa maahanmuuttajat joutuivat osaltaan näyttelemään uhkaa, kun idän uhkaa, Neuvostoliittoa ei enää ollut. Moderni rasismi syntyi mielestäni laman myötä.
Ihmisten identiteettiä Relander peilaa suomalaisten kaksijakoisella asennoitumisella omaa romanivähemmistöämme kohtaan.
- Suomalaisilla on aina ollut antipatiaa mustalaisia kohtaan. Mutta mustalaisilla oli ennen vanhaankin paikkansa, vaikka heitä outoina pidettiinkin. Ruokaa tarjottiin ja yösija annettiin. Vieraan kulttuurin kokeminen ongelmaksi on vasta lyhyen aikaa vallinnut ilmiö, hän sanoo.
Assad Alidi sanoo saman asian toisin:
- Elän siis jatkuvasti eräänlaisessa "välitilassa", mutta voin itse vaikuttaa siihen.
Lue myös artikkelit:
ILPO KIURU
7.7.2000
