Yrittäjänaiset haluavat jakaa äitiyden kustannuksia
Yrittäjänaisten keskusliitto patistaa hallitusta lunastamaan lupauksensa ja tasaamaan perhevapaiden kustannuksia molempien vanhempien työnantajien kesken. Liitto on ajanut kustannusten jakamista jo usean vuoden ajan. Sitkeät lobbaajat ovat tavanneet viikon aikana naiskansaedustajia ja tasa-arvoministerin Eva Biaudet`n (r.). Muitakin ministereitä aiotaan tavata tarpeen vaatiessa.
Yrittäjänaiset vaativat erityistoimia naisyrittäjille sen vuoksi, että nämä useimmiten toimivat palvelualoilla ja työllistävät etupäässä naisia. Kun näillä aloilla liikevaihto koostuu vain tehdystä työstä, on kustannusvastuu äitiyslomien vuoksi suurempi.
Koska erityisen kovan paineen alla ovat pienyritykset, yrittäjänaiset ehdottavat että vanhemmuudesta johtuvien poissaolojen kustannukset tulisi poistaa alle kymmenen hengen yrityksiltä joko verotuksellisesti tai työnantajien maksamien sosiaaliturvamaksujen kautta.
Liitto on sitäkin mieltä, että Kelan pitäisi korvata työnantajille äitiys- ja vanhempainloman ajalta maksetut palkat ja lomapalkat täysimääräisinä sekä näihin liittyvät kaikki lakisääteiset palkkojen sivukustannukset.
Eduskunta päätti muutama vuosi sitten,että työnantaja voi hakea Kelalta korvausta vanhempainvapaalla olleille työntekijöille maksetuista lomapalkoista. Sitä eivät naisyrittäjät kuitenkaan pidä riittävänä.
Myyttejä vai tietoa
Johtaja Eeva-Liisa Inkeroinen Palvelutyönantajista sanoo liittonsa olevan erityisen kiinnostunut kustannusten jakamisesta, koska liiton jäsenyrityksien henkilöstöstä 70 prosenttia on naisia.
Inkeroisen mielestä suurempi tavoite on kylläkin perhevapaiden käytön jakaminen nykyistä tasapuolisemmin. Asenteisiin pitäisi vaikuttaa, sillä äideillä ja isillä on samat oikeudet jäädä vanhempainlomalle ja hoitovapaalle. Palkkaerot miesten ja naisten välillä eivät tätä tyhjentävästi selitä, sanoo Inkeroinen.
Palvelutyönantajissa tutkittiin muutama vuosi sitten perhevapaiden nettovaikutusta. Ensin laskettiin keskipalkoista, mikä olisi ero miesten ja naisten välillä. Nettovaikutukseksi tuli 100 markkaa kuussa ja 1 000 markkaa vuodessa.
Toinen malli oli 5 000 markan kuviteltu palkkaero miesten ja naisten välillä. Tämän nettovaikutus oli 250 markkaa kuussa ja 3 000 markkaa vuodessa.
Kun otetaan huomioon progressiivinen verotus ja päivärahojen ansiosidonnaisuus puhutaan siis kovin pienistä penneistä perheen kokonaistaloudessa.
- Tämä on sellainen myytti, joka elää. Luulen, että monissa perheessä toimitaankin vain käsitysten varassa eikä todellisten lukujen.
TT:ssä ei lämmetä
Miesvaltaiset alat ja ay-liike eivät ole kovin paljon lämmenneet ajatukselle kustannusten jakamisesta.
TT:n johtaja Lasse Laatunen on sitä mieltä, että miesvaltaisten alojen sosiaalimaksujen ohjaaminen jollain muilla kuin nykyisillä perusteilla on erittäin ongelmallinen. Siihen ei pitäisi lähteä mitään muutoksia tekemään, koska näin voidaan häivyttää se, mistä kustannukset todella koostuvat.
Ennen kuin mitään tehdään, pitää ratkaista ketkä todella
etuuksia saavat ja ketkä niitä maksavat.
- Eikä voi olla niinkään, että toiset työnantajat tulevat toisten
taskuista rahaa hakemaan, toteaa Laatunen.
Kokonaan toinen kysymys on Laatusen mukaan miesten
ohjaaminen kotiin lasta hoitamaan.
- Siinäkään ei tosin pidä ryhtyä pakottamaan ketään. On syytä
luottaa perheiden toimivan järkevästi, ja isien myös
ymmärtävän perheen ja äidin parasta.
Lapsen hinta
Palvelutyönantajien laskelmien mukaan lapsi maksaa työnantajalla vähintään 40 000 markkaa. Yrittäjänaisten laskema minimi on puolestaan liki 53 000 markkaa. Vaihtelua on työpaikoissa ja yrityksissä paljonkin.
Äänekoskelainen terveysasemayrittäjä Vappu Kautto laski naistyöntekijöittensä lasten maksaneen hänelle yli 91 000 markkaa. Ja hänen yrityksensä työntekijöille syntyi 11 lasta viiden vuoden aikana.
Kaikkiaan palvelualan yrityksissä puhutaan miljardin kustannuksista vuosittain. Tässä on Inkeroisen mukaan kyse valtavan suurista intresseistä.
Nykyjärjestelmä heikentää naisia palkkaavien yritysten palkanmaksukykyä ja työllistämisedellytyksiä ja sitä kautta myös naisten työmarkkina-asemaa.
Vuoden 1997 tupo-ratkaisussa sovittiin, että perustetaan työmarkkinakeskusjärjestöjen ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteinen työryhmä selvittämään lainsäädännön muutoksia. Ryhmä lopetti työnsä tuloksettomana.
Nykyisessä hallitusohjelmassa on useita kustannusten jakoon liittyviä kirjauksia, mutta kovin tuntuu verkkaisesti toteutuvan hallitusohjelma tältä osin, sanoo Inkeroinen.
STT-MH
7.4.2000
